INSTRO A GOGO OSA 106 (7. kausi)

Tällä kertaa koko puolituntinen show'mme on varattu suomalaisille hiljattain julkaistuille äänilevyille, joista rajatun ajan puitteissa emme valitettavasti ehdi käymään läpi kuin seitsemän. Nuo finaaliin päässeet seitsemän ovat sitäkin tiheämmän seulan läpäisseitä ja go-go-toimikunnan yksimielisellä päätöksellä valittuja albumeja, että tämän jakson alaotsikko syntyi kuin itsestään - The Magnificent Seven.

Konseptimme mukaisesti suosimme instrumentaaleja, ja niitä onkin mukana viisi, mutta eivät laulukappaleetkaan a capellaa edusta vaan kitarat soivat kiimaisesti niissäkin.

Kotimaan katsauksen ovat toimittaneet tinkimättömällä tyylillä ja erehtymättömällä maulla Janne Örnberg ja Jussi Rouhiainen, jonka suuri yleisö tuntee tietenkin DJ Farmer Johnina. Tämä lahjomaton kaksikko on myös pitänyt huolen siitä, että tässä ohjelmassa ei payolaa tapahdu, vaan levyt soivat omilla ansioillaan.

Uutuuslevykatselmuksen bändeistä Sky Dee & The Demons on käynyt kahdesti klubillamme tanssittamassa yleisön näännyksiin, ensimmäisen kerran keväällä 2013 ja toisen kerran alkuvuodesta 2017 (kuvassa).

Instro a Go Go Club -isäntä ohjeistaa ennen alkavaa keikkaa DJ Farmer Johnia, joka vastaa tähän esittämällä olevansa juuri puhelimessa äitinsä kanssa.

Tästä voit klikata itsesi Sky Dee & The Demonsin keikalle.

Tästä voi klikata itsensä Kepa Härkösen ”Spacy Tales & Spacey Tones” -albumin julkaisukeikalle Ouluun ja kesään 2018

THE HORNETS

Helsinkiläisestä kellarista kuuluu kummia. Levylautasella pyörii nimittäin Hornets -nimeä kantavan toistaiseksi tuiki tuntemattoman rautalankayhtyeen uunituore EP-levy. Avausraitana soiva ”Bristol Express” on hävyttömän herkullisella nauhakaiulla kuorrutettu versio brittiläisen The Eaglesin vuonna 1962 levyttämästä kiihkeästä kitarayhtyeklassikosta, jota emme ainakaan muista yhdenkään suomalaisen rautalankayhtyeen levyttäneen aiemmin. Näin väkevää jälkeä eivät mitkään amatöörit saisi aikaiseksi, olisivatpa he kuinka lahjakkaita tahansa, joten oletamme takakannessa kerrottujen tuntemattomien soittajien nimien olevan vain hämäystä.

EINO RASTAS

Arvostetun suomalaisen roots-kitaristin Eino Rastaan sooloalbumi “Twilight Guitar Songs and Rocks” tarjoaa kuudentoista uuden kappaleen lisäksi 1998 julkaistun soolo-EP:n kaikki neljä kappaletta. Vuosikymmenten varrella Rastas on tullut tutuksi ennen kaikkea autenttista rockabillyä esittävän Hal Peters and his Trion kitaristina. Sormipikkailun salat hallitsevalta mieheltä näytteeksi sopii mielestämme mitä mainioimmin hänen oma sävellyksensä, maanisella kiihkolla etenevä ”Hota Hota”. Aiemmin mainitun kokoonpanon lisäksi hänen bändimeriitteihin lukeutuvat mm. Rhythm Wheel Combo, Teukka and His Rhythm Aces ja Delrays. Näiden lisäksi Rastas on ollut säestämässä monia rock and rollin legendoja, kuten mm. Joe Clayta, Hayden Thompsonia, Curtis Gordonia, Mac Curtisia ja Dale Hawkinsia. Eikan levy muuten sijoittui toiseksi paikallisradioiden toimittajian marraskuun levy -listauksessa.

THE CHEEMOES

Kirkkonummi-Helsinki-akselilta tulevan The Cheemoesin resepti on ollut yhdistää vanhan liiton punk ja surf. Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto ”Soldiers of Fun and Joy!” on kiistaton dokumentti, että idea tosiaan kantaa. Eikä ihme, sillä rumpupatterin takana kolaa ramopunkin pioneeriyhtyeen Ne Luumäet Kaide Luumäki ja kitaroissa mm. The Silver Hawksista tutut Kimmo Kalaja ja Jaakko Kiikeri. Jälkimmäisen sävellyskynästä on lähtöisin myös albumin pogoamaan kutsuva nimikappale.

KEPA HÄRKÖNEN

Oululainen pitkänlinjan kitaristi Kepa Härkönen on tullut rootsmusiikin ystäville tutuksi jo 1980 perustetun ja edelleen keikkailevan rhythm and blues -yhtyeen Wristshakersin riveistä sekä Olli O. & Mighty Shittyn Olli Ontrosen ja Wentus Blues Bandin Juho Kinaretin ja Robban Hagnäsin kanssa muodostamasta Kathmandu Blues Bandistä, joka on keikkaillut jopa Nepalissa asti. Wentusin jäsenistä muodostuu myös Härkösen ensimmäisen soololevyn taustaryhmä. Kokonaan instrumentaaleista ja kahta lainakappaletta lukuun ottamatta Härkösen omista sävellyksistä koostuvan ”Spicy Tales & Spacey Tonesin” ytimessä kuuluukin vahvasti afroamerikkalainen rytmimusiikki sekä vetinen surf-kitara. Tyylinäytteeksi valitsimme lantion liikkeelle saavan originaalikappaleen ”Funky Hi-Heels”.

THE ROCKANITES

2015 perustetun helsinkiläisen The Rockanitesin soitossa kuuluu vaikutteita eritoten brittiläisen pub rockin ja revival rock and rollin perinteestä. Kolmannella pitkäsoitollaan, ”Hoodlums in the Night”, yhtye on laajentanut repertoaariaan jopa jatsahtavaan tulkintaan lopetusraidan angelobadalamentimaisessa instrumentaalissa. Kappaleen valinta olisi silti ollut liian ilmeinen IAGGn soittolistalle, joten päädyimme albumin avausraitaan, ”Ain´t Gonna Beg”, jossa yhtyeen laulaja-kitaristi ja biisinikkari Tuomas Levonmaa päästää vikuroivan kitaransa irti suitsista kuin Wilko Johnson konsanaan.

SKY DEE & THE DEMONS

Letkeästi ska´lla sävytettyä autotallisoulia esittävä helsinkiläinen Sky Dee & The Demons tunnetaan ennen kaikkea tanssijoiden valintana. Eikä aiemmin kolme EP:tä ja yhden LP:n julkaissut poppoo petä fanejaan uusimmalla ”Celebrator” -albumillaankaan. Tyylikkäät kannet tuovat mieleen jonkin wanhan kabareen mainoksen, ja se on varsin osuvaa, sillä levyllä iloitellaan rönsyilevästi erilaisissa fiiliksissä ja äänimaisemissa, jotka on puristettu saman ohjelman tyylin mukaiseksi kokonaisuudeksi, kuten kabaree-esityksissä konsanaan. ”Hard Times and Amazing Gracessa” tuimasti soivat torvet puhkuvat kappaleen suorastaan liekkeihin, joten se olkoon valintamme tällä kertaa tältä peräti kahdesti klubillamme esiintyneeltä koplalta.

GONA LEHTINEN

Viime vuosina ainakin rytmibluesia esittävän Fat Chancen ja rockabillyä esittävän Sun Connectionin kitaristina tutuksi tullut Gona Lehtinen on pyöräyttänyt ihka ensimmäisen soololevynsä. Kantta myöten vahvasti menneiden vuosikymmenten, niin ranskalaisille kuin amerikkalaisille, mestareille kumartava ”Fly Now!” on koottu mosaiikkimaisesti tarkoin harkituista pienistä palasista, jotka yhdistettyinä muodostavat viimeaikojen tyylikkäimmän albumin. Pääasiassa Lehtisen monipuoliseen ja tinkimättömän tyylikkääseen kitarointiin nojaavalla levyllä kuullaan toki kappalekohtaisesti valittuja vierailijoita, mutta me päätimme valita soitettavaksi, alun perin Chet Atkinsin 1959 levyttämän, koskettavan kauniin ”Theme From a Dreamin”, jossa Lehtisin ihon alle käyvän kitaran ohella kuullaan ainoastaan viulua ja perkussiota.