INSTRO A GOGO OSA 107 (7. kausi)

Nyt starttaa Instro a Go Go Radio Shown 7.kauden viimeinen jakso, joka on järjestyksessä 107. Kuten aina, kaikki kiva päättyy aikanaan ja tämän shown jälkeen jäämmekin määrittelemättömän pituiselle tauolle. Mutta eipä silti vaivuta synkkyyteen vaan pistetään vielä kerran kunnon go-go-bileet pystyyn.

Ei meistä silti niin vain eroon pääse, sillä palaamme eetteriin korvienne iloksi jo alkuvuodesta 2019 Instro a Go Go´n spin-off shown puitteissa. Siitä kerromme lisää ohjelman kuluessa ja tuossa hieman alempana sivullamme.

Näiden häkellyttävien tulevaisuussuunnitelmien lisäksi käymme, edellisistä kauden päättäjäisistä tuttuun tyyliin, läpi mitä kaikkea olemmekaan käsitelleet ohjelmassamme tänä syksynä.

Pitkän ja vaikuttavan uran tehnyt sanoittaja, säveltäjä ja laulaja Kari Kuuva kuoli syövän uuvuttamana 21. marraskuuta Riihimäen sairaalassa 72-vuotiaana. Vaikka Kuuvan omaan laajaan levytystuotantoon sisältyy lukuisia menestyksiä eri vuosikymmeniltä, niin valtaosan menestyskappaleistaan hän teki muille artisteille. Kuuvan kynästä syntyivät muun muassa hitit ”Nukkekoti” (1968) Jarno Sarjaselle, ”Harva meistä on rautaa” (1970) Frederikille ja ”Daa-da daa-da” (1972) Sammy Babitzinille. Kuuva ponnahti julkisuuteen 1964 parodiakappaleella ”Tango Pelargonia”. ”Vaikka mä kokosin siihen kaikki nää banaalit kliseet, niin se vaan oli kansan mielestä entistä parempaa”, säveltäjä ihmetteli myöhemmin. Ennen soolouraansa Kuuva oli toiminut helsinkiläisen rautalankayhtye Willy & The Wanderersin laulajana ja toisena kitaristina sekä laulanut levyttämäänkin päässeessä folktriossa Raili Leppälän ja Riitta Forssin kanssa.

Alkuvuodesta 2019 ilmestyy Jari Mobergin, Hannu Nybergin ja Olle Salon yhteistyönä tekemä suurteos ”Sadoin sähkökitaroin”, joka valottaa suomalaisen rautalangan tarinaa laajemmin kuin yksikään teos aiemmin. Lisäksi kirja kattaa enemmänkin kuin suomalaisen rautalangan pioneerivuodet, kuten mistä nuo vaikutteet suomalaiseen rautalankaan tulivat ja mitä tapahtui samaan aikaan ja aiemminkin muualla maailmassa. Työryhmä piti yksimielisesti tärkeänä, että ymmärtääkseen tuon koko ilmiön, oli pakko lähteä liikkeelle kauempaa ja laajemmin.

Kirjan lähdemateriaalista IAGG:n toimitus on puolestaan työstämässä kirjan kylkiäisiksi 10-osaista radio-ohjelmaa, joka kantaa samaa nimeä. Kirjan teon yhteydessä löytyi nimittäin uskomaton määrä tietoa, jopa ihan uutta, ja lisäksi ennenjulkaisematonta demo- ja treenikämppämateriaalia, joten olisi suorastaan rikos pitää niitä pelkästään omana tietona. Ohjelman tarkemmasta aloitusajasta tiedotetaan IAGG:n sekä Sadoin sähkökitaroin facebook-sivuilla.

James Bond muodostui 60-luvun alussa hitiksi valkokankaalla, ja televisio tuli perässä. Yksi isoja, vakoojapohjaisia sarjoja oli suhteellisen tuoreeltaan Suomessakin esitetty ”The Man from U.N.C.L.E.” eli ”Napoleon Solo”, jota tehtiin vuosien 1964 ja -68 välisenä aikana yhteensä 105 jaksoa. Sarjan päätoimijoina olivat kaksi salaista agenttia, Robert Vaughnin esittämä Napoleon Solo (kuvassa) ja David McCallumin esittämä Ilya Kuryakin, jotka työskentelivät U.N.C.L.E. -järjestön alaisuudessa maailmanvalloitusta yrittävää pahaa rikollisjärjestöä T.H.R.U.S.H:ia vastaan.

”The Man from U.N.C.L.E.” poiki syksyllä 1966 spin-off -sarjan ”The Girl from U.N.C.L.E.”, mutta se jäi yhden kauden ihmeeksi. Kyseisessä sarjassa neuvokas, ja totta kai itämaisia kamppailulajeja suvereenisti hallitseva, todella lyhyissä minihameissa esiintynyt Stefanie Powersin ja Noel (Rexin poika) Harrisonin esittämät April Dancer ja Mark Slate käyvät niin ikään kamppailua rikollisjärjestö T.H.R.U.S.H:ia vastaan.

THE KREW KATS

Vuonna 1959 Vince Taylorin Playboysista Marty Wilden Wild Catsiin siirtyneet basisti Brian Locking ja rumpali Brian Bennett sekä kitaristit Big Jim Sullivan ja Tony Belcher levyttivät myös itsenäisenä ryhmänä tuolloin muodikkaita sähkökitarainstrumentaaleja. Tuolloin levyn etikettiin merkattiin The Krew Kats, kuten kesällä 1961 julkaistun singlen venäläissävytteisessä ”Samovarissa”. Yhtye hajosikin pian tuon julkaisun jälkeen Brianien saatua pestit The Shadowsista ja Sullivanin siirryttyä sessiomuusikoksi.

DIDI & HIS ABC BOYS

Berliiniläinen Dieter Zill tuli tunnetuksi jopa maansa rajojen ulkopuolella 1960-luvun puolivälissä Didi & his ABC Boysin solistina. Erityisesti yhtye tuli tunnetuksi saksaksi käännettyjen Beatles-kappaleiden levytyksillä, kuten näytteeksi valitsemallamme ”Da war ein harter tag” (A Hard Days Night) (1965). 1968 Zill siirtyi valokuvaajaksi jatkaen sooloartististina levytyksiä 70-luvun lopulle asti. Zill tunnetaankin nykyisin ennen kaikkea rock-kuvaajana, jonka linssille ovat poseeranneet lukuiset kansainväliset artistit ja yhtyeet, kuten Sonny & Cher, CCR, Ringo Starr, Police, Deep Purple, Pink Floyd, Queen, Kraftwerk, Depeche Mode, Duran Duran, Cindy Lauper jne. Useat Zillin ottamat kuvat ovat päätyneet levynkansiin ja häneltä on julkaistu myös useita valokuvakirjoja.

THE VENTURES

”I Want You to Want Me” on tietenkin The Shadowsin soolokitaristin Hank Marvinin säveltämä laulukappale, joka löytyy heidän englannin singlelistan kakkoseksi kesällä 1963 nousseen instrumentaalikappaleen ”Atlantisin” B-puolelta. Me nappasimme kuitenkin tarkasteluun tuosta em. kappaleesta The Venturesin samana vuonna tekemän energisen version, jossa liidilaulua vetää yhtyeen komppikitaristi Don Wilson. Suotta unholaan jäänyt veto, vai mitä olette mieltä?

THE ESQUIRES

Pääsiäisenä 1962 ruotsalaisen The Violentsin innoittamana veljesparin Eero ja Jussi Raittisen ja Reijo ja Kari Bergströmin perustama The Esquires pääsi aloittamaan tositoimet jo vapunpäivänä, sillä heillä kaikilla oli jo ennestään soittokokemusta. Syyskuussa Kari Berströmin siirryttyä The Strangersiin, tilalle bassoon tuli juuri armeijasta päässyt Jorma Kalenius. Tällä kokoonpanolla yhtye teki ensimmäiset rautalankalevytyksensä, joihin lukeutuu mm. Toivo Kärjen sävellyksen ”Muista minua” twist-sovitus syyskuussa 1963. Tässä käy hyvin toteen sanonta, ”sen lauluja soitat, kuka levyt julkaisee”.

DAVE GRUSIN & TEDDY RANDAZZO

Jazzpianistina aloittanut yhdysvaltalainen Dave Grusin siirtyi 60-luvun alussa tekemään elokuva- ja TV-sarjamusiikkia. Yhden Oscarin ja useampia Grammy-palkintoja napsinut Grusin vastasi myös 1966 tehdyn ”The Girl from U.N.C.L.E.” -TV-sarjan scoresta. Sarjan tunnuskappale oli 50-luvun puolivälissä poplaulajana aloittaneen Teddy Randazzon tekemä sovitus Jerry Goldsmithin säveltämästä ”The Man from U.N.C.L.E.” -tunnuskappaleesta. Randazzo oli siirtynyt jo 60-luvun alussa yhä enemmän tuotantopuolelle ja säveltämään hittejä muille artisteille. Hänen tekemiään kappaleita ovat levyttäneet lukuisat artistit yli genrerajojen. Randazzo jatkoi satunnaisesti myös itse esiintymisiä aina 80-luvulle asti. Hän kuoli 2003 68-vuotiaana.

KARI & THE ISLANDERS

Kari Kuuvan ensimmäinen soolosingle, joka julkaistiin syksyllä 1964, sisälsi molemmin puolin Kuuvan itsensä suomentavat kansainväliset hittikappaleet. Yhdysvaltalaisen lauluyhtye The Orlonsin ”Don't Throw Your Love Away” kääntyi enemmän englantilaisen The Searchersin versiota seuranneena sovituksena muotoon ”Älä hylkää rakkautta” ja niin ikään yhdysvaltalaisen lauluyhtyeen The Excitersin ”Do Wah Diddy” mukautui sekin enemmän kappaleen ympäri läntistä maailmaa hitiksi nostaneen englantilaisen Manfred Mannin versiota mukaillen ”Do Wah Diddy Diddyksi”, jonka valitsimme myös kuultavaksi. Kitarayhtyesovituksia korosti taustalla soittaneen The Islandersin vahva panos.

THE JOKERS

Belgian ensimmäisiä ja samalla koko maan suosituimpia kitarayhtyeitä 60-luvulla oli antwerpeniläinen The Jokers, joka aloitti toimintansa jo 1959. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen single, joka sisälsi laulettua rock and rollia. Seuraava vuonna ilmestynyt, niin ikään laulusingle, ”Cecilia Rock” nousikin jo rymisten listoille. 1962 muutosten tuulet kuitenkin puhalsivat yhtyeen laulajan André van de Broeckin ja soolokitaristin François de Boeckin jättäessä yhtyeen. Uudeksi soolokitaristiksi pestatun Ronald Sigon myötä Jokers keskittyi pääasiassa kitarainstrumentaalien levytyksiin ja menestyi maansa rajojen ulkopuolellakin. 1966 vauhti ja kysyntä alkoi kuitenkin uhkaavasti hiipua ja 1969 yhtye lopetti toimintansa. Näin joulun alla valitsimme Jokersilta kuultavaksi vuonna 1965 levytetyn ”Silver Bellsin”.