INSTRO A GOGO OSA 11 (2. kausi)

Ohjelmasarjan viidennessä osassa käsittelimme 60-luvun ”Svengaavaa Lontoota”. Puolentunnin lähetysaika asetti kuitenkin omat rajoitteensa käsitellä aihetta laajemmin, joten lupasimme palata uudelleen tähän kiehtovaan aiheeseen tulevaisuudessa. Ja tulevaisuus on nyt! Tässä osassa palaamme siis 60-luvun Lontooseen, joka oli tuolloin maailman svengaavin kaupunki, niin muodin kuin musiikin näkövinkkelistä. Pyysimme haastateltavaksi menneiden vuosikymmenten muotien asiantuntijan, Sari Kalpan, joka on jo 20 vuotta pyörittänyt omaa vintage-vaateputiikki Nastaa Liisankadulla, Helsingin Kruunuhaassa. Lähestymme aihetta tyylillemme uskollisena, pilkettä silmäkulmassa, viihteen näkökulmasta ja parhaan mahdollisen instrumentaalimusiikin siivittämänä.

60-luvulle tultaessa edellisen vuosikymmenen muodollisen ja epämuodollisen pukeutumisen käsitteet heitettiin romukoppaan. Enää ei Pariisin keski-ikäiset muotisuunnittelijat ateljeissaan päättäisi uuden sukupolven muodista. Se halusi itse päättää pukeutumisestaan, musiikistaan ja elämäntyylistään. Katseet kääntyivät Lontooseen, jossa tämä sukupolvien valtasuhteiden muutos tapahtui ensimmäisenä. Puhuttiin Youthquake-liikkeestä (Diana Vreelandin keksimä termi 1963), jolla tarkoitettiin populaarikulttuurin jokaiseen osa-alueeseen vaikuttavasta mullistuksesta: nuoret lahjakkaat ihmiset päättivät muuttaa maailman. Kuvassa minihameen luojakin tunnetuksi tullut muotisuunnittelija Mary Quant (alhaalla) hassuttelee malliensa kanssa 1967.

THE PACKABEATS 

Muutaman vuoden 1960-luvun alkupuolella koossa ollut The Packabeats kuului Joe Meekin tuottamien instrumentaaliyhtyeiden kärkipäähän, vaikka jäikin varsin vähälle huomiolle. Heidän versio agenttijännäri ”The Traitorsin” tunnuskappaleesta ”Theme for the Traitors” vuodelta 1962 on kuitenkin kiistaton todiste yhtyeen potentiaalisuudesta. Kappale soi myöhemmin Meekin elämästä kertoneen, vuonna 2009 valmistuneen ”Telstar” -elokuvan alkuteksteissä.

BRIAN AUGER & THE TRINITY 

Brittiläinen jazz- ja rock-urkuri Brian Auger aloitti julkisen uransa 60-luvun puolessa välissä mm. Steampacket -nimisessä rytmibluesbändissä. Lyhytikäisen kokoonpanon jälkeen Auger perusti kiitettävästi menestyneen The Trinityn, jonka singlen, ”Red Beans and Ricen” vuodelta 1967, valitsimme tämänkertaiseen lähetykseemme. Siinä maestro näyttää minkälaista jälkeä taitava soittaja saa aikaan, kun hän ottaa massiivisista Hammond B3 -uruista kaiken irti - ihon kananlihalle laittava kuunteluelämys

THE SHADOWS 

Vuonna 1966 singlelistan sijalle 42. nousseen “The Dreams I Dreamin” b-puolelta löytyy todellinen herkku: ”Scotch on the Socks”. Kappaleen mieleenpainuvin piirre on ehdottomasti John Rostillin muhevan groovaavasti soittama basso. Rostill tuli Shadowsin basistiksi Brian Lockingin tilalle syksyllä 1963 ja pysyi pestissään aina bändin (ensimmäiseen) hajoamiseen asti joulukuuhun 1968.

THE DAVE CLARK FIVE 

Vuonna 1958 perustettu The Dave Clark Five oli Beatlesin ohella Ison Britannian suosituimpia pop-yhtyeitä 60-luvulla. Useita listahittejä molemmin puolin Atlanttia saaneen yhtyeen repertoaariin kuului myös muutamia meidän konseptiimme sopivia instrumentaaleja, kuten vuonna 1964 levytetty ”Chaquita”.

LINK WRAY & HIS RAYMEN 

Voimasoinnun ylipappi, särökitaran mestari ja todellinen rock´n´roll -pioneeri ja vaikuttaja. Arvovaltainen Rolling Stone -musiikkilehti on nimennyt hänet 50 kaikkien aikojen merkittävimmän rock-kitaristin joukkoon, johon hänet oikeuttaisi jo pelkästään vuonna 1958 julkaistu ”Rumble”. Wrayn tekemien kappaleiden nimiä mekin olemme toimituksessa useasti hokeneet kuin mantraa ja tähän osaan vihdoin otimme yhden lähetykseen. Kuuntelussa siis Link Wrayn vuonna 1965 tekemä versio The Beatlesin hittikappaleesta ”Please Please Me”, joka jyräävässä väkevyydessään on jokaisen itse koettava.

THE ASTRONAUTS

Yhdysvaltain suosituimpiin surf-yhtyeisiin lukeutuvalta The Astronautsilta (kts. osa 9) nappasimme tähän osaan varsin näppärän, vahvasti ”krapulaista” reverb-kaikua sisältävän ”Scotch and Guitarin” vuodelta 1963.

MANFRED MANN 

Etelä-Afrikassa syntyneen kosketinsoittaja Manfred Lubowitzin vuonna 1962 perustaman brittiläisen rhythm and blues/pop-yhtyeen, Manfred Mannin (1962-1969) repertoaariin kuului useita meidän konseptiin sopivia instrumentaaleja. Niistä valitsimme heidän vuonna 1966 tekemänsä (mod jazz) version Sonnyn ja Cherin hittikappaleesta ”I Got You Babe”. 

HUSTLE FUZZ 

Instro A Go Go -klubillakin vierailleen kotibilejazzin sanansaattaja-ryhmä Hustle Fuzzin yhtenä tärkeimpänä agendana on osoittaa, että jazz ei ole mitään tylsää akateemista hipellystä. Ryhmän tyylikäs esikoisalbumi ”Hustle Time” vuodelta 2014 osoitti, että jazz todellakin voi olla nuorekasta bilemusiikkia. Tekin voitte todeta tämän saman kuuntelemalla lähetyksessämme soitettavan ”Hanky Pankyn”, joka löytyy myös yhtyeen em. albumilta.

Carnaby Streetistä tuli nopeasti maailman muodikkain paikka, josta saattoi ostaa ensimmäisenä nuorten nousevien suunnittelijoiden, kuten mm. Zandra Rhodesin, Ossie Clarkin, Marion Foalen ja Sally Tuffinin luomuksia.

60-luvulla brittiläiset yhtyeet olivat tärkeässä osassa uuden sukupolven elämäntyylin esiintuomisessa. Mm. Dave Clark Five teki menestyksellisesti musiikin lisäksi tunnetuksi mod -pukeutumista Yhdysvalloissa, kun he esiintyivät suositussa Ed Sullivan Showssa 1965.

Kuten jo on käynyt ilmi, niin nuoret muusikot toimivat myös tyyli-ikoneina, joiden pukeutumista jäljiteltiin tarkasti. Kuvassa brittiläisen rytmibluesyhtye Steampacketin keulahahmot Rod Stewart, Long John Baldry, Julie Driscoll ja Brian Auger. Isoista egoista koostunut bändi jäi lyhytikäiseksi (1965-1966)sen jäsenten lähdettyä rakentamaan omia soolouriaan. Brian Augerin ärhäkkää Hammondien soittoa kuullaan tämänkertaisessa ohjelmassamme.

Vuoden 1963 polvimittainen helma oli noussut vuoteen 1965 mennessä 15cm yli polven ja vuosikymmenen loppuun mennessä mikro-miniksi kutsuttua hametta ei juuri erottanut leveästä vyöstä. Usein em. hameen tai niin ikään suosittujen mikrosortsien kanssa puettiin vastapainoksi nilkkoihin asti ulottuvia maksitakkeja. Kuvassa näyttelijä Joanna Lumley esittelee 60-luvun lopun rohkeaa muotia.

”Bonnie & Clyde” edusti Ranskan uuden aallon tyyliä amerikkalaisittain. Nuorekkaan energinen elokuva pohjautui vapaasti todellisiin tapahtumiin 30-luvun lama-ajan pankkiryöstäjäkaksikon elämään ja sen traagiseen loppuun. Peräti 10 Oscar-ehdokkuutta, mm. Faye Dunaway parhaasta naispääosasta, napannut menestyselokuva sai kriitikoilta pääasiassa loistavaa palautetta, vaikka varsinkin konservatiivisimmissa piireissä elokuvan väkivaltaisuutta romantisoivaa tyyliä myös paheksuttiin.

Steve McQueen oli “King of Cool” myös pukeutumisessaan. Tässä kuvassa hän esittelee miesten kuuminta pukumuotia elokuvan ”The Thomas Crown Affair” (suom. Thomas Crownin tapaus) promokuvassa 1968. Vieressä päänaisosan näyttelijä Faye Dunaway.

Hollywoodin nuoret nousevat tähdet omaksuivat nopeasti uusimmat muotivirtaukset ja suuri yleisö seurasi heidän pukeutumistaan silmä kovana. Niinkin arkipäiväinen asuste kuin baskeri sai hillittömän suosion, kun Faye Danaway käytti sitä vuonna 1967 valmistuneessa menestyselokuvassa ”Bonnie & Clyde”.

Antipasto

Tarkoittaa ”ennen ruokailua”. Ja tuntuu, että rajoituksia antipastolle ei sitten olekaan:

bruschettat, äyriäiset, kasvikset öljyssä… muttamuttamutta: toimituksen suosikit ovat erilaiset makkarat, kinkut ja juustot. Ehkä muutama olivi saattaa eksyä lautaselle.

Tosin tämä kattaus onkin sitten jo pääateria. Jos ei halua jättää loistavaa filettoa kesken, kannattaa antipaston valinnassa olla hieman kevyemmällä linjalla. Suomestakin löytyy ravintoloita, joista saa antipasto lautasen. Myöskin kotiin vietäviksi löytyy aarteita muutamista herkkukaupoista.

Kuvan lautaset ovat Casa Italiasta, (Bulevardi, Helsinki), jossa voi nauttia aterian paikan päällä tai ostaa herkkuja mukaan

 

Yleensä toimituksemme nauttii tukevan makkara/kinkku/juusto-lautasen kanssa punaviiniä, mutta kevyemmän kanssa menee kyllä Proseccokin. Näin ”muoti/vintage”-osan kunniaksi siis italialaista Proseccoa. Alkostakin löytyy nykyisin aika monta eri merkkiä, Fiorellino, Gancia, Verrocchio… Juu kiitoksia kysymästä, on jonkin verran tullut kahlattua läpi: ovat edullisia ja kuivia.