INSTRO A GOGO OSA 13 (2. kausi)

Syntien kaupunki, Valojen kaupunki, Maailman viihdepääkaupunki, Hopeakaupunki… lempinimiä Las Vegasille on vuosikymmenten aikana syntynyt monia. Vielä 30-luvulle Las Vegas oli kuitenkin vain piskuinen muutaman tuhannen asukkaan kaupunki Nevadassa lähellä Kalifornian rajaa. Kehitys maailman suurimmaksi kasinoiden ja hotellien keskittymäksi alkoi vuonna 1931 Nevadan osavaltion laillistaessa uhkapelaamisen. Mafian kiistattomasta osallistumisesta Las Vegasin kehitykseen pyrimme silti lähestymään aihetta, tapojemme mukaisesti viihteen näkövinkkelistä.
Vegasissa vierailun lisäksi pistäydymme Italiassa, harrastamme vesihiihtoa, nautimme auringosta sekä tietenkin uskomattoman hyvästä instrumentaalimusiikista. Oletteko valmiina?

Suurin osa kuuluisimmista kasinoista ja hotelleista sijaitsee kaupungin ulkopuolella Las Vegas Boulevardin reilut kuusi kilometriä pitkällä Las Vegas Strip -nimisellä osuudella. Jos lähestyt kaupunkia etelästä, niin nähdessäsi tämän ikonisen, vuonna 1959 pystytetyn, kyltin tiedät olevasi perillä.

THE NEVEGANS

Las Vegasilainen The Nevegans, alun perin The Teenbeats, levytti muutaman kelpo surf-singlen 60-luvun alkupuolella ja oli suosittu esiintyjä mm. kotikaupunkinsa Pussycat A Go Go -nimisellä rock-klubilla. ”Russian Roulette” -niminen kappale vuodelta 1963 lienee mitä sopivin valinta tämänkertaiseen lähetykseemme.

THE CHARADES

The Charadesin (kts. osa 3) instrumentaaliversio Elviksen hittikappaleesta “Viva Las Vegasista” tekee oikeutta originaalin lennokkuudella ja on kuin räätälöity tämänkertaisen jaksomme teemaan. Kappale löytyy yhtyeen vuonna 2014 ilmestyneeltä ”All Around The World With The Charades” -albumilta.

SI ZENTNER & HIS ORCHESTRA

Klassisen musiikin koulutuksen saanut Si Zentner vaihtoi viulun trumpettiin innostuttuaan jazzista teini-ikäisenä. Ennen siirtymistään 40-luvun lopulla Hollywoodiin MGM:n palvelukseen Zentner oli ehtinyt jo soittaa mm. Harry Jamesin ja Jimmy Dorseyn suosituissa viihdejazz-orkestereissa. 50-luvun lopulla Zentner kokosi oman big bandin, josta tuli nopeasti suosittu esiintyjä ravintoloissa ja yö-kerhoissa - hatunnoston arvoinen suoritus aikana jolloin big bandit olivat jo poissa muodista. 60-luvulla Zentner siirtyi Las Vegasiin ja aloitti menestyksellisen yhteistyön Mel Tormén kanssa heidän saadessaan vakiokiinnityksen Hotel Tropicanan Blue Roomissa. Otetaanpa malliksi Zentneriltä ja hänen orkesteriltaan upea instrumentaalitulkinta Antonio Carlos Jobimin säveltämästä bossa nova-klassikosta “Desafinado”, vuodelta 1962.

JOHNNY & THE HURRICANES

Ohion Toledossa 1957 perustetun instrumentaalirockia soittaneen Johnny & The Hurricanesin (kts. osa 1) tunnistettavimpia ominaisuuksia oli kimakasti kirnuavat, yksiriviset Hammond-urut ja tietenkin bändin liiderin, Johnny Parisin (1940-2006) uhmakkaasti soiva foni. Valitsimme ohjelmaan tältä mainiolta ryhmältä salaperäistä uhmakkuutta henkivän ”Strange” -nimisen, harvemmin kuullun esityksen 60-luvun alkupuolelta.

 

BILLY MAY & HIS ORCHESTRA

Trumpetisti Billy May (1916-2004) vastasi 1950- ja 60-luvun taitteessa useista Capitol Recordsin huippuartistien, kuten Frank Sinatran ja Ella Fitzgeraldin kappaleiden sovituksista. Sovitustyön lisäksi May johti omaa orkesteria ja teki pitkän rupeaman elokuva- ja tv-sarjamusiikin parissa. Onkin siis syytä ottaa näyte herran työskentelystä orkesterinsa kanssa ja heidän versio Burt Bacharachin (sekavaan hupi-Bondiin tekemästä) hittikappaleesta ”The Look of Love” vuodelta 1967.

THE HUNTERS

1950- ja 60-luvun taitteessa Englannissa vaikuttanut instrumentaaliryhmä toimi monien rokkareiden, (mm. Dave Sampson ja Michael Cox) taustaryhmänä, mutta levytti myös kokonaiset kaksi LP-levyä instrumentaalimateriaalia. Ja siihen aikaan ei ollut mitenkään itsestään selvää, jos Shadowsia ei oteta laskuun, että rock-bändit, saatikka vielä suppeammin instrumentaalibändit pääsivät tekemään täyspitkiä albumeja. Kappalevalintamme osui Huntersin vuonna 1961 tekemään versioon Max Steinerin iki-ihanasta elokuvasävelmästä ”(Theme from) A Summer Place”.

DICK DALE & THE DEL-TONES

Surfin kuninkaan, Dick Dalen (kts. osa 8) musiikkia voitaisi soittaa vaikka joka osassa ja tämänkertaisen, vesihiihtoa käsittelevän sporttivarttimme myötä olemme suorastaan pakotettuja soittamaan lähetyksessä Dalen vetistä reverb-pikkailua. Maineikkaan (mm. Phil Spectorin, The Beach Boysin ja myöhemmin The Ramonesin käyttämä) sessiofonisti Steve Douglasin Dalelle vuonna 1964 säveltämä, kiihkeä ”Banzai Washout” lienee sopiva valinta?

LOS BARREIRO

Argentiinalainen Los Barreiro on tahkonnut 90-luvulta asti omintakeista sekoitustaan surfista, rock and rollista ja tarantellasta. Tyylinäytteeksi valitsimme heidän versionsa venezualaisen Hugo Blancon kansainväliseksi hitiksi 60-luvun alussa nousseesta ”Moliendo Cafésta” vuodelta 2000.

THE HO-DADS

The Ho-Dads oli sessiokitaristien Jan Davisin ja Lou Josien (kokeili 50-luvulla siipiään myös Jimmy King -nimisenä rockabilly-laulajana) studiokokoonpano, joka teki Imperial Recordsille kaksi singleä kovassa nosteessa olleeseen surf-musiikin kysyntään vuosina 1963-1964. Valitsimme ensimmäisenä ilmestyneen singlen b-puolelta kesäisen, kaihoisan ”Legendsin”.

HUTERA

Helsinkiläisen saksofonistin, Johannes Salomaan (Sam Buteran innoittamana) pari vuotta sitten perustama Hutera on rhythm & blues/swing -kokoonpano. Poimimme Huteran esikois-EP:ltä (2014) ”Mambo Shake” -nimisen kappaleen, jonka lupaamme laittavan sormenne napsaamaan ja jalkanne vispaamaan. Mainio lopetus Las Vegas -teemalle.

Welcome to Las Vegas -kyltin lisäksi kuuluisimpia Vegasin maamerkkejä on kaupungin keskustassa, nykyisin katetulla Fremont Streetillä sijaitseva Vegas Vic -valomainos (kuvassa oikealla). Lucky Luke -sarjakuvahahmon malliksikin väitetty 12 metriä korkea valomainos pystytettiin vuonna 1951 ja oli lähellä, ettei Vic joutunut museoiduksi sen omistavan Pioneer Clubin lopetettua yli 50 vuotta kestäneen toimintansa vuonna 1995.

Las Vegasia on kutsuttu usein myös Rat Packin kaupungiksi, jossa alkuperäiset ”pahat pojat”, Frank Sinatran johdolla viihtyivät niin esiintymislavoilla kuin kasinoiden asiakkaina. Vuonna 1960 valmistuneessa ”heist” -elokuvien klassikossa ”Ocean´s 11” (suom. Kovat kaverit) Danny Oceanin (Sinatra) kokoama ryhmä putsaa yhden yön aikana viiden keskeisen kasinon kassakaapit: Flamingo, Desert Inn (lopetettu), Riviera, Sahara Hotels (nyk. SLS) ja Sands (nyk. The Venetian).

Frank elementissään jakajana Baccarat-pöydän äärellä The Sands Casinolla.

The Charades Casinolla. (kuva Matti Teräsranta)
Ohjelmassa puhuimme kokemuksistamme Casinoilla.
Kuvassa vuoden 2007 "Wild cardS"-levyn kuvaussessiossa. The Charadesin jäsenet saivat kokeilla pelaamista Helsingin Casinolla isoilla panoksilla -olisimme köyhtyneet törkesästi!
Viikon opetuksen sana: "Pelatessa muista se tosiasia, että lopulta Talo voittaa aina."

Vuonna 2001 valmistuneessa, Steven Soderberghin ohjamaassa ”Ocean´s 11:in” modernissa uusintafilmatisoinnissa George Clooneyn johtama porukka hoitaa keikan vähintään yhtä tyylikkäästi ja viihdyttävästi. Pelkästään kasinot ovat vaihtuneet ajanmukaisesti trendikkäimpiin Bellagioon, Miragesiin ja MGM Grandiin.

”Viva Las Vegas” vuodelta 1964 on Kuninkaan yksi kaikkien aikojen parhaiten lippukassoilla menestyneitä elokuvia. Juoni, kuten Elviksen elokuvissa yleensä, ei ole oleellinen pääpainon ollessa vauhdikkaissa musiikkiesityksissä. Elokuvan ohjaajaksi pestattiin komediallisten musiikkielokuvien mestari, kolmesti Oscar-ehdokkaana ollut, George Sidney. Hän olikin juuri oikea mies nostamaan elokuvan koreografiat ja glamour korkeatasoiseksi.

Hänen majesteettinsa ykkösagentti, James Bond nautti vaarallisesta elämästä myös uhkapelien muodossa. Vuonna 1971 valmistuneessa ”Diamonds Are Foreverissä” (suom. Timantit ovat ikuisia) Sean Conneryn esittämä Bond voittaa Riviera Casinolla 50,000 dollaria ja Lana Woodin esittämän Plenty O´Toolen ihailun.

60-luvulla opittiin ymmärtämään nuoremman sukupolvenkin ostovoima ja rock-klubeja alkoi syntymään myös Las Vegasiin. Sillä aikaa, kun vanhemmat tuhlasivat rahojaan kasinoissa ja seurasivat esityksiä, niin myös teineille ja nuorille aikuisille piti olla viihdykettä. Eräs maineikkaimmista ja suosituimmista klubeista oli vuosina 1964-1971 toiminnassa ollut Pussy Cat a Go Go. Suosittuja esiintyjiä klubille saapui varsinkin 450 kilometrin päästä Los Angelesista: The Surfaris, The Chantays, The Marketts ja myöhemmin 60-luvulla mm. Paul Revere and The Raiders ja The Doors.

SPORTTIVARTTI

Sporttivartissamme käsittelemme tällä kertaa vesihiihtoa. Urheilumuoto syntyi 1920-luvulla Yhdysvalloissa, jossa yhä nopeammin liikkuvat moottoriveneet mahdollistivat ko. vesiurheilun kehittymisen. Seuraavaksi villitys siirtyi Manner-Eurooppaan ja varsinkin Ranskaan. Maailman vesihiihtoliitto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen… Sveitsissä, joka on tunnetusti tuhansien järvien maa.

Italialaisissa Riva -veneissä yhdistyy elegantti muotoilu ja petomainen nopeus. Veneen vakiovarustukseen kuuluvat mm. vesisukset ja nahkainen piknik-laukku, josta löytyvät samppanjalasit, hummerisakset ja muuta tarpeellista kesäiseen veneretkeen. 60-luvulla mm. Brigitte Bardot oli tuttu näky Riva -veneensä kanssa Saint Tropezin edustalla.

KUUKAUDEN LADY

Italialainen Mina Mazzini oli todellinen uranuurtaja ja asenteiden ravistelija tiukasti katolisessa ja miesten määräämässä maassa. Mina aloitti uransa 1950-luvun loppupuolella Italian ensimmäisenä naispuolisena rock-laulaja, mutta ryhtyi nopeasti laajentamaan repertoaariaan, ja 60-luvulle tultaessa hän dominoi jo, aiemmin miesesiintyjien hallussa olevia, listan kärkisijoja huikealla kolmen oktaavin äänialallaan. Mina lopetti esiintymiset ollessaan huipulla 1970-luvun puolivälissä, vaikkakin on jatkanut levytysuraansa aina näihin päiviin asti. Kaikkien aikojen menestynein italialainen artisti ei antanut miesten komennella vaan määrätietoisesti teki ja otti sen mitä halusi - todellinen ”paha tyttö”.