INSTRO A GOGO OSA 17 (2. kausi)

Olemme useampaankin otteeseen vierailleet mielenkiintoisissa kaupunkikohteissa, mutta nyt, nyt lähdetään seikkailujen safarille Afrikasta Arabiaan, ja matkamusiikki sekä drinkit on valittu sen mukaisesti.
Elokuvakatsaukseen olemme valinneet kaksi samana vuonna ensi-iltaan tullutta eeppistä seikkailuelokuvaa, joista toinen oli kauden menestynein niin lippukassoilla kuin palkintogaaloissa ja toinen muistetaan lähinnä, jos siitäkään, pääosanäyttelijän tekemistä tonttikaupoista. Mutta nyt matkaan.

Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saanut kirjailija-seikkailija Ernest Hemingway ihastui jo ennen toista maailmansotaa Afrikkaan, sen luontoon, eläimiin ja kansainvälisesti tunnettuna machona tietenkin metsästyksen jännitykseen. Eräältä safarilta palattuaan Hemingway kertoi, että hänen oli pakko palata kotiinsa Key Westiin, Floridaan kirjoittamaan, jotta pystyisi kustantamaan seuraavan safarinsa.

DICK DALE & HIS DEL-TONES

Surf-kitaran mestarilla Dick Dalella on aina ollut taitoa liittää musiikkiinsa eksoottisia elementtejä hyvin ennakkoluulottomasti, kuten kappale ”Jungle Fever” vuodelta 1962 osoittaa.

J.C. DAVIS

Pääasiassa 50- ja 60-luvulla toiminut saksofonisti J.C. Davis soitti mm. James Brownin ja Hank Ballardin yhtyeissä, mutta levytti myös jotain singlejä omalla nimellään, kuten ohjelmaamme valitun villin ”Monkeyn”, joka ilmestyi Chicagolaisen Chess -levy-yhtiön julkaisemana vuonna 1963.

THE FASCINATORS

Instrumentaaliyhtye The Fascionatorsin jäsenet koostuivat entisistä Johnny & The Hurricanesin jäsenistä, jotka lähtivät bändistä 1961 Johnny Parisin muututtua menestyksen myötä entistä vaikeammaksi bändiliideriksi vanhoja koulukavereitaan kohtaan. Fascionators esiintyi kotikaupunkinsa Toledon lisäksi myös Miamin Peppermint Loungessa, jonne he saivat kiinnityksen talon bändiksi vuonna 1963 ja toimivat tuolloin mm. Jerry Lee Lewisin, The Driftersin ja Conway Twittyn säestäjänä. Vuoteen 1964 toimineen bändin diskografiaan ei sisälly kuin kaksi singleä vuodelta 1962, joista valitsimme ensimmäisen a-puolelta lumoavan ”The Charmerin”.

LOS WALKYSONS

Barcelonalainen Los Walkysons jatkoi toistaiseksi ainoallaan pitkäsoitollaan ”Hits, All Their Greatest & More” (2003) yhdysvaltalaisten surf- ja ns. frat rock -yhtyeiden, eli kotibilebändien perinnettä. Levyltä löytyy useampiakin instrumentaali-esityksiä, joista valinta osui lopulta heidän nimikkokappaleeseen ”Walkysons Walk”.

THE VENTURES

Maurice Jarren elokuvasävellys ”Lawrence of Arabia” sai vuonna 1967 The Venturesin käsittelyssä arvoisensa version. Pelkän melodian kuppaamisen sijaan Ventures onnistui säilyttämään alkuperäisen kappaleen dyynien lailla aaltoilevan tunnelman, mutta tietenkin omilla ehdoillaan ”teketeke”-kitaran säestyksellä.

OMAR KAY

Emme onnistuneet selvittämään, yhden ainoan singlen vuonna 1962 julkaisseen, yhdysvaltalaisen Omar Kayn taustoja, mutta varsinkin a-puolen obskuurissa tittyshaker-kappaleessa, ”Turkish Coffee” hyödynnetään samana vuonna ensi-iltaan tulleen jättibudjetilla tehdyn ja jättisuosion saaneen ”Lawrence of Arabian” suuressa yleisössä herättämää kiinnostusta orientaalisiin kulttuureihin. Pienimuotoisen Sononor Recordsin julkaisu jäi pirteydestään huolimattaan kuitenkin varsin vaatimattomasti huomioiduksi.

THE OTHERS

The Others on (kesällä 2015 tauolle jääneen) 22-Pistepirkon sivukoonpano, joka esittää pääasiassa lainakappaleita 1950, -60 ja -70 luvun rock'n'rollista, garage rockista ja countrystä. Vuonna 2006 yhtye julkaisi levyn ”Monochromeset”, jolta nappasimme version tutusta Link Wrayn kappaleesta ”Scatter”.

DUANE EDDY

Chet Atkinsiä suuresti ihaillut Duane Eddy muodosti 50-luvun puolivälissä Phoenixissa dynaamisen kolmikon levytuottaja Lee Hazlewoodin ja kitaristi Al Caseyn kanssa, ja tuloksena syntyi uniikki twang-kitarasoundi ja läjä instrumentaalihittejä. Tähän jaksoon valitsimme Eddyltä molemmin puolin Atlanttia menestyneen version Henry Mancinin dekkarisarja ”Peter Gunniin” säveltämästä tunnuskappaleesta vuodelta 1959.

THE EXPORTS

Indianalainen rock-yhtye The Exports levytti ainoastaan kaksi singleä (1964-1965), kummatkin naapuriosavaltiossa, Ohiossa sijainneelle King Recordsille. Ensimmäisen singlen a-puolelta löytyi varsin tarttuva, hieman surfiin kallellaan oleva kitarainstrumentaali ”Car Hop”.

THE TOREADORS

Vuonna 2009 perustettu, vahvasti rytmibluesiin kallellaan oleva, rockabilly-yhtye vakuuttaa kansainvälisesti vertailukelpoisella tasollaan. Lisäksi yhtye on kunnostautunut varsinkin ulkomaalaisten tähtivierailijoiden (Joe Clay, Jimmie Lee Maslon, Gizelle) keikkabändinä. Malliksi valitsimme Toreadorsin juuri ilmestyneeltä ”Let ´em Buzz” -albumilta Instro A Go Go Radio Shown konseptiin sopivan ”Sherwood Twistin”.

Elokuvavuoden 1962 suurin yleisömenestys ”Lawrence of Arabia” (suom. Arabian Lawrence) oli eeppinen aavikkoseikkailu, joka pohjautuu eksentrisen brittiupseerin, T.E. Lawrencen muistelmiin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailman sodan aikaiseen Lähi-itään, jossa keskenään vihamieliset Arabiheimot nousivat brittien tukemana vastustamaan Ottomaanien valtakunnan miehitystä. Elokuvan menestys niin lippukassoilla kuin palkintogaaloissa (7 Oscaria, 6 Golden Globea ja 4 Baftaa) teki irlantilaissyntyisestä Peter O´Toolesta hetkessä maailmankuulun tähden - alun perin Lawrencen roolia tarjottiin Marlon Brandolle. Myös muita elokuvan keskeisiä rooleja oli ensin tarjottu kovemmanluokan tähdille mitä elokuvassa lopulta nähtiin. Ilmeisesti puolen vuoden rasittavat kuvaukset Jordanian ja Marokon autiomaassa sai Lawrence Olivierin, Gary Grantin, Alain Delonin ja Kirk Douglasin kaltaiset supertähdet kieltäytymään. Ainoastaan karskina tunnettu Anthony Quinn ei säpsähtänyt pitkiä kuvausjaksoja aavikolla ja pysyi projektissa mukana ainoana alkuperäisestä castingista.

Lawrencen roolista tuli 29-vuotiaan Peter O´Toolen läpimurto kansainväliseen tähteyteen. Kuvaukset paahtavan kuumalla aavikolla olivat hyvin rasittava koettelemus koko kuvausryhmälle ja O´Toolesta on jäänyt elämään yksi lausahdus, joka kiteyttää kuinka miehen kunnianhimo ajaa yli kaikkien rasitusten: - Totta kai selviän tästä, olenhan elokuvatähti, saakeli soikoon! Kuvassa näkyvä asu huutokaupattiin myöhemmin 18 562 eurolla.

60-luvun puolivälissä safaripukeutumisesta tuli (hetkeksi) osa katu-uskottavaa hipster-tyyliä.

Lukuisia tuotannollisia ongelmia läpikäynyt ”Mutiny on the Bounty” (suom. Kapina laivalla) oli vuoden 1962 suuria menestyksiä, mutta tekokustannuksiin (yli 19 miljoonaa dollaria) verrattuna silti floppi. Tahitilla kuvattu, tositarinan inspiroima, 1700-luvun lopulle sijoittuva meriseikkailuelokuva ei kuulu Marlon Brandon parhaisiin suorituksiin, vaikka opettelikin perämies Fletcherin roolia varten puhdasta Queen´s Englishiä. Brando kuitenkin ihastui kuvausten aikana Tahitin luontoon sekä ihmisiin ja osti sieltä itselleen saaren.

Elokuvassa salskea meriluutnantti Fletcher rakastuu prinsessa Maimitiaan. Tosielämässä prinsessaa esittäneestä Tarita Teriipaiasta tulikin (järjestyksessä kolmas) rouva Brando.

BREAKING NEWS

Yhdysvallat: Dartmouth Collegen tutkijat uskovat todistaneensa John F. Kennedyn murhasta syytetyn Lee Harvey Oswaldin kiistellyn valokuvan aitouden. Oswald väitti kuvaa väärennökseksi, mutta nyt tutkijat loivat 3D -mallinnoksen, joka osoittaa kuvan olevan aito. Kuvassa Oswaldilla on samanlainen kivääri kuin millä presidentti Kennedy ammuttiin Dallasissa 1963. Pitkä aika mennyt yhden valokuvan aitouden todistamiseen…

Kennedyn murha on innoittanut mitä mielikuvituksellisimpiin salaliittoteorioihin ja suositeltavaa katseltavaa on lähes paranoiin mittoihin yltävä, Oliver Stonen ”JFK” vuodelta 1991. Elokuvassa on kekseliäästi yhdistelty historiallisia faktoja ja vellovia salaliittoteorioita. Enemmän JFK:n murhaan perehtyneillekin elokuva tarjoaa viihdyttäviä vaihtoehtoja tapahtumista.