INSTRO A GOGO OSA 19 (2. kausi)

Salaperäisyyttä, salajuonia, vaiteliaisuutta ja vakoilua sisältävillä ns. viitta ja tikari -lajityypin elokuvilla on pitkät perinteet jo mykkäelokuvan aikakaudelta, mutta vasta kylmän sodan ilmapiiri ja varsinkin Ian Flemingin Bond -sarjan elokuvaversiot antoivat Hollywoodille kiinnostuksen kipinän kansainvälisiin salaliittoihin. Bondista olemme puhuneet ohjelmassamme kuitenkin jo niin paljon, että nyt päätimme ottaa käsittelyyn joitain muita, vähemmän tunnettuja, mutta silti keskeisiä kylmän sodan aikakauden vakoojafilmejä. Tämä jakso on siis omistettu varjojen miehille - antoisaa elokuvailtaa.

THE ROUTERS

Yhdysvaltalainen kitaristi Michael Z. Gordon johti 60-luvun alkupuolella samanaikaisesti kahta menestyvää pop instrumentaali -yhtyettä: The Marketts ja The Routers, joiden kummankin studiokokoonpanoon Gordon oli värvännyt mm. Hal Blainen, Tommy Tedescon ja Leon Russellin kaltaisia ammattilaisia. Markettsiin palaamme myöhemmin uudestaan, mutta Routersilta nappasimme kuunteluun vuonna 1964 äänitetyn, mutta vasta 2012 julkaistun, John Barryn Bond -sävellystä, ”Goldfingeriä” maukkaasti mukailevan ”Silverfingerin”.

LALO SCHIFRIN

Argentiinalaissyntyisen Lalo Schifrinin sävellyksiä ja sovituksia löytyy lukuisista ikimuistoisista elokuvista ja tv-sarjoista: ”Mission Impossible”, ”Dirty Harry”, ”Bullitt” jne. Koska tässä jaksossa sivutaan 60-luvun hittisarjaa, ”The Man from U.N.C.L.E.” (suom. Napoleon Solo), niin Schifrinin tekemä tyylikkään jatsahtava teemakappale em. salaisen järjestön yhtä salaiselle vastapoolille, T.H.R.U.S.T. -järjestölle on mitä mainioin valinta: ”The Man from T.H.R.U.S.T.” vuodelta 1965.

SI ZENTNER

Klassisen musiikin koulutuksen saanut Si Zentner vaihtoi viulun trumpettiin innostuttuaan jazzistä teini-ikäisenä. Ennen siirtymistään 40-luvun lopulla Hollywoodiin MGM:n palvelukseen Zentner oli ehtinyt jo soittaa mm. Harry Jamesin ja Jimmy Dorseyn suosituissa viihdejazz-orkestereissa. 50-luvun lopulla Zentner kokosi oman big bandin, josta tuli nopeasti suosittu esiintyjä ravintoloissa ja yö-kerhoissa - hatunnoston arvoinen suoritus aikana jolloin big bandit olivat jo poissa muodista. Onkin siis syytä ottaa näyte herran työskentelystä orkesterinsa kanssa: Si Zentner & His Orchestran versio Henry Mancinin säveltämästä teemakappaleesta ”Charade” -nimiseen elokuvaan vuodelta 1964.

THE VENTURES

The Ventures levytti heti tuoreeltaan 1966 oman versionsa Henry Mancinin säveltämästä teemakappaleesta elokuvaan ”Arabesque”. Singlenä julkaistu kappale jäi kuitenkin (Ventures-mittapuun mukaan) myyntiluvuiltaan varsin vaatimattomaksi, huolimatta että kappaleen tuotantoon oli satsattu isosti - taustalla iso orkesteri ja moniääninen kuoro.

THE ORIGINAL CHECKMATES

Brittiläinen säveltäjä ja urkuri Alan Hawkshaw teki uransa pääasiassa erilaisten televisio-ohjelmien musiikintekijänä ja sessiomuusikkona. Olet saattanut kuulla tietämättäsi Hawkshawn soittoa mm. The Shadowsin, The Holliesin ja David Bowien levyillä. 60-luvun alussa Hawkshaw kuului suositun rock and roll -yhtyeen, Emile Ford & The Checkmatesin jäseneksi, ja tämä ryhmä levytti myös muutaman napakan instrumentaalin nimellä The Original Checkmates, kuten Joe Meekin tuottaman ja äänittämän ”The Spyn” vuonna 1963.

THE SILVER BULLETS

Helsinkiläinen rock and roll -yhtye The Silver Bullets oli aktiiviaikanaan 90-luvun lopulta aina 2000-luvulle asti suosittu esiintyjä myös kehä kolmosen ulkopuolella, aina ulkomaita myöten. Vuonna 2001 julkaistulta ”At Least” -albumilta löytyy yhtyeen kitaristin, Eero Vaajoensuun säveltämä, vanhoista toimintaelokuvista ja surfista vaikutteita saanut ”Following the Suspect”.

DETROIT COBRAS

Suomessakin vierailleen detroitilaisen (1994 perustetun) garage rock -yhtyeen, Detroit Cobrasin vuonna 2003 tekemä versio doo-wop -ryhmä The Olympicksin 1966 levyttämästä ”My Baby Loves the Secret Agent” -kappaleesta sopii kuin nenä päähän tämänkertaiseen showhumme. Kappaleen myötä saimme taas herkullisen tekosyyn soittaa toimikunnan kauhuksi jotain laulettua materiaalia.

THE CHANTAYS

The Chantaysin “Continental Missle” vuodelta 1965 maalailee nimensä mukaisesti mielikuvaa mannertenvälisten ohjusten pelotteesta, joka oli arkipäivää kylmän sodan kuumimpina vuosina. Kappaleessa kuullaan yhtyeelle tunnusomaisen kapakkapianon lisäksi surf-soundista fuzz-soundiin päivitettyä kitaraa.

SKY DEE & THE DEMONS

Instro a Go Go -klubillakin vierailleelta helsinkiläiseltä Sky Dee & The Demonsilta kuulimme jo näytteen edellisessä jaksossa, mutta heidän yliääniaiheinen kappale ”Concorde” sopii mielestämme tämänkertaiseksi ankkuriksi, ja miksei näin hienoa bändiä kuuntelisi useammassa jaksossa peräkkäin. Kappale löytyy heidän toistaiseksi viimeisimmältä albumiltaan ”Just Like That” (2014). Paino sanalla toistaiseksi, sillä toimitukseemme saadun tiedon mukaan yhtyeeltä olisi tuota pikaa tulossa uusi levy.

Yhdysvaltalainen Stanley Donen tunnettaan lähinnä kepeiden komedioiden ja musikaalielokuvien, kuten jättimenestysten ”Royal Wedding” (suom. Kuninkaalliset häät)(1951) ja ”Singin´ in the Rain” (suom. Laulavat sadepisarat)(1952) koreografina ja ohjaajana. ”Charade - vaarallinen peli” kuitenkin antoi Donenille mahdollisuuden päästä tekemään toimintajännäriä. Elokuvan useat toiminnalliset jaksot ja varsinkin lopun hurja tappelukohtaus katolla osoittaa, että Donenin musikaalien tanssikohtauksissa harjaantuneista koreografin taidoista oli pelkästään hyötyä. ”Charade” oli suuri menestys ja ensi-iltavuotensa 1963 kahdenneksitoista eniten lipputuloja kerännyt elokuva.

Menestyselokuvassa ”Charade - vaarallinen peli” (1963) Audrey Hepburnin esittämä tuore leski saa huomata, että hänen miesvainaansa ei ollutkaan sitä mitä oli tämän luullut olevan. Salaperäisesti murhatun miehen jäämistö kiinnostaa monia eri tahoja ja hämmentynyt sankaritar joutuu selvittämään mysteeriä erinäiset, mm. James Coburnin, Walther Matthaun ja George Kennedyn esittämät, hämärämiehet kintereillään. Onneksi neuvokas leski saa apua Gary Grantin esittämältä herralta, jolla hänelläkin tuntuu kuitenkin olevan jotain salattavaa. Romantiikkaa, huumoria, jännitystä ja toimintaa upeasti yhdistelevästä elokuvasta on sanottu, että se on paras Hitchcock-elokuva, jota Hitchcock ei tehnyt.

(Niin ikään) Stanley Donenin ohjaaman ”Arabesquen” (1966) juoni on monimutkaisessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: Gregory Peckin esittämä hieroglyfeihin ja salakirjoituksiin erikoistunut professori kirjaimellisesti siepataan keskelle vakoilupuuhia. Hänen on määrä tulkita salakirjoitus, joka sinetöi erään arvovaltaisen henkilön kohtalon. Tekstistä on luonnollisesti kiinnostunut useampikin taho, myös Sophia Lorenin esittämä mystinen arabi-kaunotar. Takaa-ajoja, luoteja, veitsiä ja muutama romanttinen hetki välissä takaavat, että elokuvan jaksaa katsoa… vaikkakaan Peck ei charmissa vedä vertoja Grantille, mutta Lorenia toimituksessa katselemme mielellään senkin edestä.

Veteraani-ohjaaja Anthony Mannin viimeiseksi jääneessä elokuvassa, ”A Dandy in Aspic” (suom. Vakooja jota kukaan ei halunnut) vuodelta 1968, Laurence Harveyn esittämä vakooja lähetetään Länsi-Berliiniin eliminoimaan sekä idän että lännen pussiin pelaava kaksoisagentti. Tehtävästä syntyy pieni dilemma ko. vakoojalle, sillä hän on itse tuo kaksoisagentti. Elokuvassa on paljon nautittavaa 60-luvun ajankuvaa ja Berliinistä rakentuu paitsi turistinen kuva myös kylmän sodan maisema, jossa muurin läheisyys on konkreettinen. Salaisten asiamiesten työ kuvataan vähemmän hohdokkaana, suorastaan stressaavana touhuna, vaikka päähenkilön peiterooli onkin huoleton dandy. Vaille romantiikkaa ei tässäkään rainassa jäädä, sillä päähenkilöllä syntyy suhde Mia Farrowin esittämän valokuvaajan kanssa.

Kylmän sodan tunnelmaan toimikunta suosittelee puolalaista Belvedere Vodkaa jäähdytettynä, sillä vodka oli juoma jota nautittiin molemmin puolin rautaesirippua. Me toimituksessa ehdotamme kuitenkin, että Jäähdyttämisen sijaan nauttisimme vodkan huoneenlämpöisenä aitoon 60-luvun kylmän sodan henkeen, jolloin päinvastoin kuin nykyisin - naiset olivat kylmiä ja juomat lämpöisiä, kuten eräs entinen KGB:n virkailija ja nykyinen baarinomistaja Mr. Örnbergille kertoi tämän Krakovan vierailulla.

Vihatun Berliinin muurin, eli Itä-Saksan viranomaisten mukaan ”antifasistinen suojavallin” (antifaschistischer Schutzwall), rakennustöitä Bernauer Strassella elokuussa 1961.