INSTRO A GOGO OSA 20 (2. kausi)

Nyt laitetaan lanteet kiusoittelevasti vatkaamaan ja tasselit ilkikurisesti pyörimään, sillä tässä jaksossa teemana on burlesque. Sanakirjan mukaan burlesque tarkoittaa pilailevaa, liioitellun hullunkurista ja ilveilevää teatterin keinoin esitettyä parodista viihdettä. Onneksi meidän burlesqueen tutustuminen ei kuitenkaan ole sanakirjan varassa vaan pyysimme haastateltavaksi helsinkiläisen, ulkomaita myöten suosiota niittäneen burlesque-taiteilija Molly Moonstonen. Rohkenimme jopa pyytää vierailijaamme suunnittelemaan ex tempore esityksen yhden valitsemamme musiikkiesityksen pohjalta.

>
Molly Moonstone (photo by B-Works) on sikäli ainutlaatuinen burlesque-esiintyjä, että hän on ansainnut kannuksensa myös laulajana ja lauluntekijänä. Valovoimainen Molly esiintyykin usein myös bändinsä kanssa, jolloin hän yhdistää burlesque-esityksiinsä riehakasta rockabillyä, tunteikkaita country-balladeja ja lanteet liikkeelle laittavaa rhythm & bluesia. Nyt, maaliskuun 15. päivä Molly Moonstone julkaisee kokoonpanonsa kanssa ensimmäisen singlensä ”I Apologize”. Tämän kaiken lisäksi Molly on myös arvostettu kuvataiteilija, jolla on tällä hetkellä Dream Big! -niminen näyttely Tiketti Galleriassa Tavastian vieressä aina 28.3 saakka.

AHAB AND THE WAILERS

Brittiläinen Ahab & The Wailers loihti yhden obskuurin, vahvasti orientaalisia sävyjä sisältäneen, Pye Recordsin julkaiseman singlen vuonna 1963: “Neb´s Tune/Cleopatra´s Needle”. Tämän enempää emme yhtyeestä tiedä, mutta uskomme että kyseessä ei ollut varsinainen esiintyvä bändi vaan sessiomiehistä koostunut ryhmä. Niin tai näin, ”Neb´s Tune” sopii Burlesque-jakson avauskappaleeksi kuin nyrkki silmään, kuunnelkaa vaikka.

THE ECCENTRICS

Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltiota, ja varsinkin Seattlen seutua voidaan hyvällä syyllä pitää garage rockin kehtona, ovathan sieltä kotoisin mm. The Fabulous Wailers, The Sonics, The Frantics ja meidän ohjelmassa usein kuultu The Ventures (vaikkei garage rock -genreen suoranaisesti sovikaan). Seattle oli kuitenkin seutua, jossa pienet indie-levy-yhtiöt äänittivät autotallistudioissaan high school- ja collegepoikien ja muutamien tyttöjenkin bändejä. Kearney Barton on nimi joka on hyvä pitää mielessä, sillä hän vastasi äänittäjänä ja tuottajana, että monet näistä lyhytikäisistä esipunkbändeistä onnistuttiin taltioimaan jälkipolville. Yksi Bartonin tuottamista bändeistä oli yhden singlen julkaissut The Eccentrics, ja heiltä näytteeksi villi tittyshaker-kappale ”Weathermaster” vuodelta 1965 - mistähän pojat innoitteensa kappaleeseen saivat, sillä tuskin 16-vuotiailla koltiaisilla oli mitään asiaa stripteaseklubeille.

B. BUMBLE AND THE STINGERS

1960-luvun alkupuoliskolla koossa ollut yhdysvaltalainen studiokokoonpano B. Bumble & The Stingers muistetaan ehkä parhaiten heidän (rock)mukaelmasta Tchaikovskin ”Pähkinänsärkijä” -baletin keskeisestä teemasta. Kappale nousi Ison Britannian listaykköseksi vuonna 1962 nimellä ”Nut Rockers”. Rumpali Earl Palmer muisteli myöhemmin yhtyeen syntyä: “Always talked about how we could make some money and not leave the studio.” Yhtyeen kokoonpanossa soitti sen eri vaiheissa, Palmerin lisäksi, useita raskaansarjan sessiomiehiä, kuten mm. Plas Johnson, Tommy Tedesco, Jan Davis, Al Hazan, Rene Hall ja Mel Taylor ennen liittymistään The Venturesiin. Pyysimme tämänkertaista haastateltavaamme, burlesque-taiteilija Molly Moonstonea suunnittelemaan esityksen B. Bumble & The Stingersin ”Caravanin” pohjalta. Shown haastatteluosassa kuulette minkälaisen…

BIG JOE TAYLOR AND BENNY JOY

Floridalainen rockabilly-artisti Benny Joy (1935-1988) levytti muutamia varsin kelvollisia singlejä 50-luvun lopulla, mutta ei onnistunut lyömään itseään läpi (kuin vasta vuosia myöhemmin Euroopassa revival-boomin myötä) ja siirtyi päätoimiseksi DJ:ksi tehden samalla menestyskappaleita muille artisteille, kuten mm. Marty Robbinsille, Jackie Wilsonille, Charlie Richille, Johnny Riversille ja Carl Smithille. Oivassa stroller-kappaleessa ”Money Money” Benny Joy revittelee yhdessä kitaristi Big Joe Taylorin kanssa vuonna 1959.

LOS MAMBO JAMBO

Barcelonalainen, saksofonisti Dani Nel·lon instrumentaalikvartetti yhdistelee hersyvästi vanhaa rhythm & bluesia ja rock & rollia, veljeilee coolisti jazzin kanssa ja antaa sijaa myös surf-kitaralle. Sanattomissa lauluissa on se taika, että jokainen voi luoda kappaleiden synnyttämien mielikuvien perusteella mieleisensä tarinan, eräänlaisen mielikuvien soundtrackin, vaikkapa ”Un Baile Hypnoticon” pohjalta. Kappale löytyy yhtyeen 2013 ilmestyneeltä ”Impacto Inminente” -nimiseltä albumilta.

EDGAR ALAN AND THE PO´ BOYS

Populaarimusiikin renesanssimiehen, yhdysvaltalaisen Jack Nitzschen ansioista on vaikea nostaa esille vain jotain tiukasti rajattua (esim. tähän kappale-esittelyosioon mahtuvaa) kohtaa - se olisi kuin yrittäisi vetää tiiviisti pinotusta paperinipusta vain yhtä liuskaa. Siksipä kerrottakoon lyhyesti, että myös tällainen hassuttelukappale vuodelta 1962 löytyy herran massiivisesta discografiasta: Edgar Alan & The Po´ Boys ja ”Panic Button”.

DALINDÈO

Suomi-jazz muka tylsää ja akateemista hipellystä. Me toimituksessa väitämme, että ainoastaan täysi diletantti voisi väittää vastaavaa ainakaan helsinkiläisen Dalindèon kohdalla. Yhtyeen 2013 ilmestyneeltä ”Kallio” -albumilta löytyvä ”Musta kissa” kehrää kiusoittelevasti ja sykkii kiihkeää 50-lukuisen savuisen salakapakan sydänyön tunnelmaa.

Burlesquella on pitkä, yli sata vuotta pitkä historia osana varietee- ja vaudevilleteatteria. Meillä Suomessakin burlesque-esitykset kuuluivat osana mm. näyttelijälegenda Ossi Elstelän johtaman revyy-teatteri Punaisen Myllyn ohjelmistoa 40-luvulta 60-luvun puoliväliin. Tuohon aikaan burleski-esiintyjiä tosin kutsuttiin revyytytöiksi. Kuva Punaisen Myllyn esityksestä 50-luvun alussa.

Punainen Mylly toimi pitkään Helsingissä Hämäläisten talossa, eli nykyisen Tavastian tiloissa ja jonkin aikaa myös Alppilan kesäteatterissa 50-luvun lopulla. Punaisen Myllyn perinnettä jatkoi myöhemmin Uusi Iloinen Teatteri, mutta ilman paheksuttavia varietee-esityksiä, paljasta pintaa ja rivoa huumoria, jota esityksiin olivat kirjoittaneet mm. Repe Helismaa ja Toivo Kärki (kuvassa). Osana Punaisen Myllyn esityksiä nähtiin usein kansan rakastamien, mutta kulttuuriväen vielä tuohon aikaan väheksymien taiteilijoiden, kuten Olavi Virran ja Henry Theelin lauluesityksiä.

Ossi Elstelän ohjaama musiikkipitoinen komedia ”Vain laulajapoikia” (1951) tarjoaa mehukkaan mahdollisuuden päästä seuraamaan helsinkiläisen revyyteatteri Punaiseen Myllyn -elokuvasensuurin takia hieman siistittyä- showta.

Hauskat ja kiusoittelevat burlesque-esitykset sopivat niin miehille kuin naisille, kuten oheinen kuva 50-luvulta osoittaa. Herrasmiehen on kuitenkin syytä tietää ero burlesquen ja pelkän stripteasen välillä, ettei tule nolanneeksi itseään ehdottamalla daamille illanviettoa korkeatasoisen burlesque-esityksen parissa, mutta viedä tätä tietämättömyydestä johtuen ”likaiseen” strippariluolaan.

Helsinki Burlesque Festival on Suomen suurin, vuosittain järjestettävä, burlesque esiintymistaiteen tapahtuma, jossa pääsee suomalaisten esiintyjien lisäksi näkemään lavalla myös monia kansainvälisiä tähtiä. Viime vuonna Kulttuuriareena Gloriassa järjestetyssä tapahtumassa esiintyi mm. sensaatiomaiseksi mainostettu yhdysvaltalainen Amber Ray.