INSTRO A GOGO OSA 23 (2. kausi)

Tällä kertaa juontajakaksikko Mr. Moberg ja Mr. Örnberg joutuivat vetämään shown täysin lonkalta, sillä jälkimmäinen herroista oli unohtanut edellisenä iltana laaditut muistiinpanot klubille. Onneksi herkkuja pursuava levylaukku antoi tuumailuaikaa miettiä seuraavaa spiikkausta, joten täysin holtittomasti ajatuksenvirran mukana ei tarvinnut mennä.

Aiheissa poukkoillaan avaruushotellista ja muista tieteen uusimmista saavutuksista elokuvakatsaukseen, jossa käsittelyssä Peter Sellersin, neuroottisen komedianeron, muutamia keskeisiä elokuvia 60-luvulta. Musiikki tietenkin on valittu jälleen monipuolisesti, mutta tiheällä seulalla.

Elokuvakatsauksen teemana on tällä kertaa Peter Sellers, joka tunnetaan Charlie Chaplinin ohella Ison Britannian kaikkien aikojen nerokkaimpana ja monipuolisimpana komedianerona. Sellers oli neljä vuotta naimisissa ruotsalaissyntyisen näyttelijän Britt Eklandin kanssa. Parin avioliitto päättyi erittäin myrskyisissä merkeissä 1968.

THE EAGLES

Nyt ei ole kyseessä “se” Eagles vaan brittiläinen rautalankayhtye 60-luvulta ja kappale on nimeltään ”Bristol Express.” vuodelta 1962. Bändi oli perustettu jo 50-luvun lopulla, mutta todellisesti heidän uransa nytkähti liikkeelle 1962, kun säveltäjä Ron Grainer, joka tunnetaan monista elokuvien ja tv-sarjojen (Dr. Who, The Prisoner) musiikista, nappasi pojat suojateikseen. Grainerin ohjauksessa Eagles pääsi levyttämään ja esiintymään jopa muutamissa elokuvissa ja tv-sarjojen soundtrackeilla. Myös säestysbändin pestit mm. Del Shannonin, Little Stevie Wonderin ja Dionne Warwickin Englannin-kiertueilla olivat Grainerin ansiota. Varsinaisia isoja listahittejä bändi ei onnistunut napsimaan, ellei sellaiseksi lasketa albumilistan 2. sijalle noussutta ”Some People” -elokuvan soundtrackia, jossa Eagleskin esiintyi. Bändin ura loppui Grainerin sairastuttua vakavasti 1964 - Grainer toipui ja jatkoi työskentelyä myöhemmin, mutta Eagles ei.

CAL TJADER

Yhdysvaltalainen jazz-muusikko, multi-instrumentalisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja aloitti ammattiuransa jo 40-luvulla. 50-luvun kuluessa Tjader alkoi saavuttaa yhä suurempaa suosiota latinovaikutteisella jazzillaan. 60-luvulla Tjader vaikutti maailmanlaajuisen bossa nova -buumin yhtenä kovimmista nimistä ja vuosikymmenen loppupuolella acid jazzin varhaisena pioneerina. Azid jazziksi voidaan myös lukea hänen versionsa Bobbie Gentryn hittikappaleesta ”Ode to Billie Joe”, joka löytyy Tjaderin vuonna 1968 julkaistulta ”Solar Heat” -albumilta.

THE CHANTAYS

Surf-yhtyeiden suuriin nimiin lukeutuvan The Chantaysin musiikkia olemme soittaneet lähetyksessä aiemminkin, mutta mainitaan vielä kertauksen vuoksi, että heidän käsialaansa on mm. maailmanlaajuisesti tunnetuksi tullut ”Pipeline”. Valitsimme yhtyeeltä kuitenkin vähemmän tunnetun, avaruusaiheisen ”Space Proben” vuodelta 1964.

NELSON RIDDLE

Frank Sinatran ja monien muiden Capitol Recordsin tähtiartistien kappaleiden sovittaja, Nelson Riddle ehti työskennellä myös useiden elokuva- ja tv-produktioiden parissa, kuten Stanley Kubrickin ”Lolitan”. Vuonna 1962 valmistuneen ”Lolitan” pirteän ja tarkoituksellisesti lapsellisen kuuloisen teemakappaleen sävelsi Bob Harris, mutta sen sovituksesta ja elokuvan muusta musiikista vastasi Riddle.

HOLLYWOOD STUDIO ORCHESTRA

Elokuvien musiikista vastaavat säveltäjien ja sovittajien lisäksi tietenkin anonyymit soittajat. Ajattelimme tehdä kunniaa noille monille taitaville ammattimuusikoille soittamalla Henry Mancinin ”Pink Panther Themen” Hollywood Studio Orchestran versiona. Itse kappaleen tekijä, Henry Mancini tunnetaan pantterin lisäksi lukemattomien ikimuistoisten elokuvasävellysten tekijänä: ”Moon River”, ”Experiment In Terror” ”Hatari”, ”Love Story” jne.

THE JOE LOSS ORCHESTRA

Brittiläinen orkesterinjohtaja Joe Loss tuli maassaan tunnetuksi big bandien menestyksen aikakaudella 1930- ja 40-luvulla. Loss orkestereineen on siinä mielessä poikkeuksellinen, että sen suosio on pysynyt vakaana aina nykypäiviin asti, vaikka Loss itse kuolikin jo 1990. Loss oli koko ikänsä hyvin ennakkoluuloton, eikä empinyt uudistaa orkesterinsa soundia kulloisenkin aikakauden yleisön makujen mieleen. 60-luvulla hän pestasi mm. Big Jim Sullivanin tuomaan big band soundiinsa nuorekasta sähkökitaraa. Vuonna 1965 levytetty, toisen ”Pink Panther” -elokuvan teemakappale, ”A Shot in the Dark” todistaa, ettei Brian Setzer ollutkaan rockin ja big bandien fuusiossa niin kekseliäs kuin on antanut olettaa.

LOS BANDITOS

Saksalainen instrumentaaliyhtye Los Banditos on herättänyt jo 90-luvun puolivälistä saakka mielenkiintoa mehukkaana live-bändinä. Bandiitit yhdistelevät raikkaalla tavalla 60-lukuiseen kitararockiin vaikutteita 70-luvun soulista ja funkista ja jopa elektrosta. Yhtye on vieraillut myös Suomessa ja huhujen mukaan suunnittelevat Suomen kiertuetta aivan lähitulevaisuudessa - jäämme innolla tarkkailemaan keikkakalenteria.

THE WINNERS

60-luvulla surfin aallonharjalla monet sessiomiehet tehtailivat kiivaaseen tahtiin erilaisia surf- ja sen alagenreen kuuluvia hot rod -levyjä. Yksi tällaisista studiobändeistä oli Jerry Colen, yhden koko Yhdysvaltain historian eniten levyttäneen sessiomiehen, The Winners. Valitsimme näytteeksi ”Cops and Robbers” -nimisen rallin vuodelta 1964.

AL CASEY

Maineikkaaseen The Wrecking Crew -studioryhmään kuulunut kitaristi Al Casey teki uransa alkuvaiheessa yhteistyötä ystävänsä Lee Hazlewoodin kanssa ja tässä yksi herkku siltä aikakaudelta: Hazlewoodin sävellys ”The Stinger” vuodelta 1959.

THE BULLET BITERS

Oululainen Bullet Biters oli ehtinyt hiota kirvestään jo liki kymmenen vuotta ennen debyyttialbuminsa ”Strangles United” julkaisua 2013. 12 omaa kappaletta ja vuosien myötä napakasti yhteen hitsautunut soitto todistavat bändin hallitsevan psychobillyn muotokielen useita tulokkaita luontevammin. Me toimituksessa kiinnitimme bändissä tietenkin huomion levyn viimeisenä kappaleena kuultavaan, kovasti mariachi-henkiseen instrumentaalipresentaatioon ”Snow River”.

Sellersiä kutsuttiin myös käveleväksi ”luokkaeroksi”, sillä hän oli erikoistunut Englannin sosiaaliluokkien murteisiin ja oli myös erilaisilla aksenteilla puhumisen mestari. Yksi miehen muistettavimmista rooleista oli ”Pink Panther” -elokuvien koheltava inspector Jacques Clouseau, joka puhui maukkaasti karrikoidulla Ranskalaisella aksentilla. Sellers teki ohjaaja Blake Edwards kanssa yhteensä viisi ”Pink Panther” -elokuvaa vuosina 1963-78.

Turhamaista ja neuroottista Sellersiä on kutsuttu mieheksi jolla ei ollut omaa persoonallisuutta, vaan hän oli roolihahmojensa vallassa. Mutta kun katsoi projektin itselleen tärkeäksi, niin hän oli hyvin pedantti ja keskittynyt. Esimerkiksi yhteistyöstä Kubrickin kanssa hän sanoi, että suostuisi filmaamaan vaikka puhelinluettelon, jos Kubrick sellaista ehdottaisi. Kubrickin kanssa syntyikin kaksi menestyselokuvaa: ”Lolita” (1962) ja ”Tohtori Outolempi” (1964), jossa Sellers pääsi revittelemään, Oscar-ehdokkuden edestä, peräti kolmessa roolissa. Kuvassa Sellersin kanssa näyttelijä George C. Scott ja Kubrick valmistautuvat seuraavaan kohtaukseen ”Tohtori Outolemmen” kuvauksissa.

Venäläinen Orbital Technologies -yritys aikoo tänä vuonna lähettää maata kiertävälle radalle avaruushotellin, johon se myy hotellilomia. Vaatimattomalla 800 000 euron hinnalla voi ostaa 5 vrk. kestävän elämysmatkan täysihoidolla. Aluksi toimituksemme innostui kovasti ajatuksesta, mutta todellisuus ei vastaakaan esim. Stanley Kubrickin scifiklassikon ”2001: A Space Odysseyn” (suom. 2001: Avaruusseikkailu) (1968) antamaa mielikuvaa täydenpalvelun avaruushotellista…

Todellisuudessa avaruushotelli onkin vain ahdas kapseli. Ahtauden lisäksi viimeiset innostuksen rippeet, mukavuuden haluisilta ja ylellisyyteen tottuneilta toimittajilta, karsi kuitenkin menyy, joka täytyy valita jo ennen matkaa maassa ja se pakataan mukaan pakastekuivatettuna. 800 000 euroa ja sillä saa pakastevihanneksia ja kalapuikkoja!?