INSTRO A GOGO OSA 24 (2. kausi)

Tänään tutustumme hieman japanilaiseen rautalankamusiikkiin, eli elekiin, jossa länsimaiset kitararock-vaikutteet yhdistyivät maan oman perinnemusiikin kanssa (kuulostako tutulta?). Japanissa elettiin 60-luvun alussa voimakkaassa taloudellisessa noususuhdanteessa ja länsimaisia vaikutteita imettiin kulttuurin jokaisella saralla, myös musiikissa. Osa Japanin nuorisosta oli saanut esimakua yhdysvaltalaisesta surf-musiikista Yhdysvaltain armeijan tukikohtien radiotaajuuksilta, mutta todellinen pankinräjäytys oli The Venturesin ensimmäinen Japanin kiertue vuonna 1962. Tämän seurauksena Japanissa alkoi sähkökitara-, eli eleki-yhtyeiden muutaman vuoden valtakausi. Etulyöntiasemassa olivat tietenkin sellaiset soittajat, joilla oli jo valmiiksi perustietotaito hallussa, kuten tässä jaksossa esiteltävät Yuzo Kayama, Takeshi Terauchi ja Blue Comets -yhtye. Ohjelmasarjamme ensimmäisessä Instro á Go Go Goes Eleki -osiossa ehdimme keskittyä lähinnä joihinkin perusseikkoihin ja antamaan vain kevyen pintaraapaisun eleki-musiikin innoittavasta maailmasta.

Tätä ja paljon muuta on siis tällä kertaa luvassa - tervetuloa á Go Go -taajuudelle.

Japanin yksi 60-luvun suosituimpia nuorisoidoleja oli kuuluisaan taitelijasukuun kuulunut Yuzo Kayama. Kuvassa mies poseeraa Venturesin Nokie Edwardsilta lahjaksi saadun aidon Amerikkalaisen Mosrite-kitaran kanssa.

THE HEARTS

Vanha venäläinen kansansävelmä ”Ochi chyornye” tuli tunnetuksi ympäri maailmaa 1900-luvun alussa ukrainalaisen Jevhen Hrebinkan (jo vuonna 1843) nuotittamana ja sanoittamana versiona. Meille suomalaisillekin se on tuttu mm. Tauno Palon esityksenä ”Mustat silmät” vuodelta 1951. Valitsimme kappaleen kuultavaksi brittiläisen The Heartsin instrumentaaliversiona ”Black Eyes” vuodelta 1964. Tästä levyharvinaisuudesta voidaan mainita, että sen tuotti myöhemmin The Kinksin ja The Whon tuottajana tunnetuksi tullut Shel Talmy.

THE HUNTERS

1950- ja 60-luvun taitteessa vaikuttanut brittiläinen instrumentaaliryhmä toimi monien rokkareiden, (mm. Dave Sampson ja Michael Cox) taustaryhmänä, mutta levytti myös kokonaiset kaksi LP-levyä instrumentaalimateriaalia. Ja siihen aikaan ei ollut mitenkään itsestään selvää, jos Shadowsia ei oteta laskuun, että rock-bändit, saatikka vielä suppeammin instrumentaalibändit pääsivät tekemään täyspitkiä albumeja. Päädyimme kappalevalinnassa Huntersin, vuonna 1962, tekemään instrumentaaliversioon yhdysvaltalaisen Del Shannonin suuresta kansainvälisestä hitistä “Runaway”.

THE VENTURES

The Ventures on 60-luvulta alkaen levyttänyt useita kappaleita Japanin markkinoille, niin omia kuin saarivaltion omien tähtien bravuureja, kuten Yuzo Kayaman lauluhitin ”Yozora no hoshi” (Star in the Night Sky) instrumentaaliversion 1966.

YUZO KAYAMA AND THE LAUNCHERS

Yuzo Kayama oli 60-luvulla Japanin suosituimpia pop-laulajia, jonka herkkä balladi ”Kimi to Itsumademo” (Love Forever)“ myi yli kaksi miljoonaa kappaletta vuonna 1965. Samalta vuodelta on myös meidän konseptiin sopiva eleki-klassikko ”Black Sand Beach”, jossa Kayama osoittaa olevansa myös tyylitaitoinen kitaristi. Molemmat kappaleet päätyivät myös Venturesin levyttämäksi samalla vuosikymmenellä.

BLUE COMETS

Japanilainen Blue Comets oli yksi maansa suosituimpia pop/eleki -yhtyeitä koko 1960-luvun ja aina 70-luvun alkuun. Yhtye teki useita kansainvälisiä hittejä ja suosiosta kotisaarensa ulkopuolella kertoo jotain, että bändi keikkaili Yhdysvalloissa asti ja sai kutsun tulla esiintymään jopa The Ed Sullivan Showssa. Tulemme varmasti tulevaisuudessa kuuntelemaan joitain yhtyeen suurimmista lauluhiteistäkin (fonisti/laulaja Tadao Inouen sävellyksistä suomeksikin on käännetty ainakin ”Blue Eyes” ja ”Blue Chateau”), mutta näin alkuun otamme maistiaiset bändin kitaristin Tasunaki Miharan loihtimasta eleki-soundista vuodelta 1965: ”Sentimental Guitar”, jonka muuten levyttivät myöhemmin myös The Spotnicks ja The Ventures.

TAKESHI TERAUCHI AND BLUE JEANS

Japanin ensimmäisiin rock-tähtiin lukeutuvan virtuoosikitaristi Takeshi “Terry” Terauchin tunnetuin ja samalla suosituin kokoonpano Blue Jeans perustettiin 1962 heti eleki boomin varhaisessa vaiheessa ja se oli koossa (sen ensimmäisessä vaiheessa) vuoteen 1966. Puoli vuotta ennen hajoamistaan ryhmältä ilmestyi yksi kaikkien aikojen menestynein eleki-albumi ”Let´s Go Eleki-Bushi”, joka sisältää vanhoja japanilaisia kansansävelmiä eleki-sovituksina. Levyä myytiin menestyksellä jopa Australiassa asti nimellä ”Favourite Folk Songs from Japan”. Tuolta albumilta valitsimme kappaleen nimeltä ”Kuroda Bushi” ja se toimii hyvänä esimerkkinä japanilaisen rautalangan, eli elekin väkevyydestä.

THE SURF COASTERS

Japanin tämän hetken ehkä suosituin surf-yhtye The Surf Coasters nousi esille television kykyjenetsintäkilpailun voittajana 1995. Palkinnoksi bändi pääsi levyttämään ensimmäisen albuminsa ”Surf Panic '95”. Tuolta esikoiselta tarjoamme kuultavaksi heidän versionsa 60-luvulta näihin päiviin asti suositun scifi-sarjan, ”Ultra Q:n” teemakappaleen.

THE VENTURES

Toinen tähän ohjelmaan valitsemamme kappale Venturesilta on heidän versionsa kulttistatuksen ansainneen surf-dokumentti “Endless Summerin” (1966), alun perin The Sandalsin tekemästä, teemakappaleesta vuonna 1967.

THE VISION

Porilaisen The Visionin muutama vuotta sitten ilmestyneeltä “Now We Have a Colour Television”-albumilta nappasimme ohjelman ankkuriksi toimivan instrumentaalitulkinnan, Elviksenkin esittämästä “Summer Kisses, Winter Tearsista”.

Takeshi ”Terry” Terauchille länsimainen musiikki oli tuttua jo ennen Venturesin Japanin kiertueiden tuomia vaikutteita, sillä hän oli soittanut tokiolaisen kantrilaulaja Jimmie Tokitan Mountain Playboys -yhtyeessä (kuvassa Terauchi takarivissä toinen oikealta). Playboysin ohjelmistoon kuului kantrin lisäksi rockabillyä ja myös muutamia Duane Eddyn ja The Shadowsin kappaleita. Terauchi on myöhemmin muistellut, etteivät hymyilevät britit keikarimaisissa puvuissaan ja hiotuilla koreografioillaan tehneet suurtakaan vaikutusta, mutta sen sijaan Venturesin zenimäisen keskittynyttä tyyliä ja kovaa soittotaitoa hän piti arvossa. Toisinaan, ilmeisesti päivästä riippuen, Terauchi on tosin kiistänyt Venturesin vaikutuksen omaan tyyliinsä ja hän on väittänyt olleensa täysin itse vastuussa eleki-boomin syntymisestä.

Yuzo Kayama oli suuri tähti 60-luvun Japanissa (ja on sitä yhä nykyäänkin). Levytyksiensä ja nuorisolle suunnattujen musiikkipainotteisten komediaelokuvien lisäksi Kayama esiintyi myös useissa kunnianhimoisemmissa rooleissa. Näistä mainittakoon keskeiset roolisuoritukset mm. Akira Kurosawan ohjaamassa draamaelokuvassa ”Akahige” (suom. Punaparta) vuonna 1965 ja Kihachi Okamoton ohjaamassa väkivaltaisessa samuraielokuvassa ”Daibosatsu Tōge” (suom. Laskeva Aurinko). Kuvassa Kayama (oikealla) ”Daibosatsu Tōgen” kuvauksissa Tatsuya Nakadain ja legendaarisen Toshiro Mifunen (vas.) kanssa.

Venturesin vaikutusta elekiin ei voi olla painottamatta liikaa. Vaikutteet kulkivat kuitenkin molempiin suuntiin ja siinä missä japanilaiset yhtyeet ottivat mallia heistä ja levyttivät Venturesin kappaleita, levytti Ventures läjäpäin eleki-hittejä ja teki niin ikään Japanin markkinoille useita hiteiksi nousseita omia eleki-kappaleita, joista kerromme lisää tulevissa Instro á Go Go goes Eleki -osioissa.

Venturesin myötä myös heidän käyttämistään Mosriten kitaroista tuli Japanissa suosittuja. Aasian tavaramerkkioikeudet tuottivat kuitenkin päänvaivaa yhtä paljon silloin kuin yhä tänä päivänä. Kerrotaankin, että Kaliforniassa Mosriten tehtaalla itse merkin ja tehtaan perustaja, Semie Moseley (kuvassa), kummasteli kuinka joka toinen bändi Japanissa käytti hänen kitaroitaan, vaikka ei ollut saanut niistä jeniäkään maksusuorituksia. Hän soitti vihaisen puhelun Japaniin ja tivasi kuka julkeaa rakentaa ja myydä hänen kitaroitaan ilman asianmukaisia lisenssejä. Japanin Mosriten tehtaalta vastattiin tyynesti: ”Tehän olette Mosrite of California ja me vain pelkkä Mosrite”.

Suositussa japanilaisessa scifi-televisiosarjassa ”Ultra Q” Daily Newsin toimittajakolmikko ratkoi erilaisia paranormaaleja mysteereitä Kenji Saharan (keskellä) näyttelemän Jan Manjoumen johdolla. Ensimmäinen tuotantokausi esitettiin 1966 ja sen jälkeen sarja on jatkunut näihin päiviin asti erilaisine variaatioineen ja spin-offeineen.

”Ultra Q”:n erikoistehosteista ja mielikuvituksellisista monstereista vastasi alan todellinen pioneeri, Eiji Tsuburaya (1901-1970), jonka luomuksiin kuuluu myös mm. Godzilla. Kuvassa Tsuburaya (vasemmalla) poseeraa Ultra Q:n pääkolmikon ja luomiensa monstereiden kanssa.