INSTRO A GOGO OSA 28 (2. kausi)

Näin kesäkauden alkupuolella ajattelimme, että mikäpä olisi soveliaampaa kuin pakata picnic-kori ja lähteä pienelle autoajelulle. Ensin tarkastamme öljyt, ilmanpaineet jne., sillä olisi varsin uncoolia, jos ajopelimme hajoaisi kaikkien ilkuttavaksi keskelle katua laiminlyötyjen huoltotoimenpiteiden vuoksi. Tämän jälkeen valitsemme käytännöllisen ajoasun ja tutkailemme hieman picnic-korin sisältöä. Ja vasta näiden tuiki tärkeiden seikkojen jälkeen voimme vihdoin startata moottorin ja lähteä tien päälle. Jokainen valitsee totta kai itselleen mieluisinta musiikkia huviajelulle, mutta tämän lähetyksen aikana kuulette meidän valintamme, joten ei muuta kuin mukaan kyytiin - kuskin paikka on vapaa.

Picnic-kori

Picnic-korinhan voi täyttää aivan miten haluaa, kunhan noudattaa Instro a´Go Go Toimikunnan säännöksiä:
Astiat ovat posliinia, lasit ovat lasia, ottimet hopeaa, mukana cool meininki.

Jos vain kylmästä ruuasta puhutaan niin siinäkin on vain mielikuvitus rajana.
Toimitus suosittelee esim. täytettyjä sänkkäreitä, itse tehtyjä lihapullia, kanankoipia, erilaisia salaatteja, leikkeleitä yms. Tämä oli toimituksen kevätretkue, joten jälkkäreitä ei otettu edes mukaan.

Juomapuolikin menee sen mukaan millä olet koriin täyttänyt. Kunhan mukana on ainakin yksi pullo kylmää Champagnea (per tyyppi? toim. huom.)

BOOKER T. & THE M.G.´s

Multi-instrumentalisti Booker T. Jonesin The M.G´s -yhtye toimi legendaarisen memphisiläisen Stax Recordsin housebandinä, jonka soittoa voi kuulla lukuisten Southern soul -artistien levyillä: Wilson Pickett, Otis Redding, Bill Withers, Sam & Dave, Carla Thomas, Rufus Thomas, Johnnie Taylor jne. Yhtye ei kuitenkaan ollut pelkkä studiobändi vaan vaikutti suuresti soul-musiikin kehittymiseen 60-luvulla. Myös omia hittibiisejä löytyy, kuten heidän varhaiselta aikakaudeltaan mukaan show´hun napattu, tuttu ja turvallinen ”Green Onions” vuodelta 1962.

THE RAPIERS

The Rapiers on menestyksellisesti esiintynyt perustamisestaan, 80-luvun alusta alkaen, ympäri Eurooppaa aina Suomea myöten. Rapiersin repertoaari koostuu pitkälti ns. esibeatleaanisen aikakauden tutuista rock and roll- ja rautalankakappaleista. Yhtye on toiminut useiden 60-luvulla pinnalla olleiden artistien säestysryhmänä, joista vähäisimpinä ei voi pitää itseään sir Cliff Richardia. Kovana saavutuksena ”rautalankabändiltä” voi myös pitää loppuunmyytyjä keikkoja Royal Albert Hallissa ja London Palladiumilla. Pelkkään nostalgiakategoriaan Rapiersia ei voi silti lokeroida, sillä heiltä löytyy useita omia originaalikappaleitakin, kuten tähän jaksoon valitsemamme ”Straight to the Point”, heidän ensimmäiseltä samannimiseltä, vuonna 1985 julkaistulta, albumiltaan osoittaa.

HAL BLAINE & THE YOUNG COUGARS

Uskomattoman hienon ja pitkän uran sessiorumpalina tehnyt Hal Blaine kuului maineikkaan ”first call” -ammattimuusikoista koostuneen The Wrecking Crewin perustajajäseniin. Useiden hittilevyjen (Frank Sinatra, Elvis, The Beach Boys, The Ronettes, The Byrds jne.) taustalla häärinyt Blaine teki 60-luvulla myös neljä sooloalbumia, kuten vuonna 1963 surf-boomin aallonharjalla julkaistun “Deuces, ”T´s”, Roadsters & Drumsin”, jolta nappasimme väkevän dragracing-maailmaan sijoittuvan ”The Phantom Driverin”.

THE BEACH BOYS

Vuonna 1961 Brian Wilsonin veljiensä Carlin ja Dennisin, sekä serkkunsa Mike Loven ja ystävänsä Al Jardinen kanssa perustama The Beach Boys kehittyi nopeasti popmusiikin vaikutusvaltaiseksi uudistajaksi ja kykeni ainoana yhdysvaltalaisena bändinä kilpailemaan suosiosta The Beatlesin kanssa. Vaikka Beach Boys tunnetaan pääasiassa moniäänisistä lauluharmonioistaan, niin heidän repertoaariin kuului, varsinkin alkuaikoina, useita surf-instrumentaaleja. Heidän toisella albumillaan ”Surfin´USA” (1963) niitä oli jopa 5/12, joten eiköhän kuunnella malliksi yksi niistä: Brian Wilsonin sävellys ”Stoked”, joka löytyy myös jo -62 kesällä julkaistulta EP:ltä. Pienenä triviana mainittakoon, että soolokitaraa tässä esityksessä soittaa poikien koulukaveri David Marks, joka tuurasi levytyksessä tuolloin college opintoihinsa keskittynyttä Al Jardinea.

DAVIE ALLAN & THE ARROWS

Yhdysvaltalainen kitaristi Davie Allan tunnetaan parhaiten fuzz-soundin pioneerina, jonka rouheaa soittoa kuultiin 60-luvulla monien, usein Roger Cormanin tuottamien, suosittujen pienibubjettisten biker -elokuvien soundtrackeilla. Koska tämänkertaisessa elokuvaesittelyssä on kaikkien biker-elokuvien kantaisä, Marlon Brandon tähdittämä ”The Wild One”, oli kerrassaan soveliasta valita Allanin ensimmäiseltä LP:ltä (1965) ”The Rebel (Without A Cause)” -niminen esitys - elokuvan hurjapääthän kuuntelivat pahamaineista bebopia (niin hurjiksi sentään emme mekään heittäydy).

THE RAY MACVAY SOUND

Brittiläinen orkesterinjohtaja ja saksofonisti Ray MacVay aloitti uransa 50-luvulla säestämällä promoottori Larry Parnesin organisoimien rock and roll kiertueiden lukuisia nimekkäitä artisteja: Gene Vincent, Eddie Cochran, Billy Fury, Terry Dene, Vince Eager jne. MacVay on muistellut kiertueiden olleen hektisiä ja haastavia, sillä usein viikkoja kestävillä kiertueilla ei ollut aikaa harjoitella alati vaihtuvien artistien kappaleita vaan ne oli kutakuinkin vedettävä lonkalta. Onneksi hän oli kerännyt ryhmänsä improvisointikykyisistä soittajista, joista useimmista tuli myöhemmin nimekkäitä muusikoita, kuten Georgie Fame, Colin Green, Brian Bennett ja Clem Cattini. Myöhemmin MacVay perusti suositun viihdeorkesterin The Ray MacVay Soundin, jolta näytteeksi väkevästi groovaava ”The Revenge” vuodelta 1965.

THE TREMOLO BEER GUT

Viimeksi olemme soittaneet lähetyksessä Tanskalaista instrumentaalirockia 20 jaksoa sitten, joten on korkea aika paikata tilanne ja asettaa levylautaselle, Suomessakin pari vuotta sitten vierailleen, The Tremolo Beer Gut. Vaaraa uhkuva, metallihäkissä tapahtuvasta surmanajosta kertova ”Death Drome” löytyy yhtyeen esikoisalbumilta ”The Inebriated Sounds Of” vuodelta 1999.

THE BEACHCOMBERS

Seattlelaiselle Jerden Recordsille muutamia paikallisesti menestyneitä singlejä tehnyt The Beachcombers (1961-1967) kuului niihin 60-luvun garagerock-yhtyeisiin, jotka vasta myöhempi punk-sukupolvi tuli nostamaan jalustalle. Myös grungen suuriin pioneereihin lukeutuva Kurt Cobain nimesi Beachcombersin yhdeksi suosikikseen ja kertoi omistavansa kaikki bändin singlet. Voisiko siis tätä vuonna 1964 levytettyä “The Wheeley” -nimistä kappaletta kutsua protogrungeksi?

BOBBY VEE & THE VENTURES

Bobby Vee ja The Ventures yhdistivät voimansa 1962 ja tekivät pitkän ja menestyksellisen ulkomaankiertueen: Havaiji - Filippiinit - Japani - Kanada. Tämä yhteistyö poiki myös alkuvuodesta -63 ilmestyneen ”Bobby Vee Meets The Ventures” -albumin. Näytteeksi levyltä valitsimme ”Pretty Girls Everywhere”, joka on alun perin Eugene Church & The Fellowsin hittikappale vuodelta 1959.

NAULAAMO HOUSEBAND

Jamiklubi Naulaamo sai alkunsa vuonna 2006 ja toimi aluksi Club Libertéssä, Helsingin Kalliossa, josta siirtyi pari vuotta sitten (ravintolan lopettaessa toimintansa) keskustaan Bar Looseen. Joka sunnuntaisella (ilmaisella!) Naulaamo Klubilla on nähty vuosien varrella useita nimekkäitä muusikoita ja artisteja Niko Ahvosesta Sami Saareen ja onpa lavalla nähty jopa itse Danny. Tässä vuonna 2013 taltioidussa näytteessä esiintyy jamien ydinryhmä, johon kuuluu Luumu Kaikkonen (kitara), Sami Nieminen (urut), Iiro Kautto (basso) ja Sami Vettenranta (rummut). Kappale on tuttu, The Beatlesin ”Drive My Car” ja sehän sopii autoiluaiheisen lähetyksemme loppuun kuin nenä päähän.

Englannin Fordin niin kutsuttuja ”tähtiperä” Cortinoita oli saatavilla vuosina 1962-1966 1.2-litraisten perhemallien lisäksi 1.5-litraisena GT- sekä 1.6-litraisena Lotus-mallina, jossa moottori oli mallimerkintänsä mukaan Lotuksen käsialaa. Jim Clark, brittiläinen F1-maailmanmestari (vuosina 1963 ja 1965) toimi myös Lotus-tallinsa testiajajana ja osallistui Lotus Cortinan kehittämiseen, joten… jos ko. menopeli kelpasi maailmanmestarille niin se kelpaa myös toimituksemme käyttöön.

Autotehtailija Sir Frederick Henry Roycelta ja autokauppias-kilpa-ajaja Charles Stewart Rollsilta nimensä saanut Rolls-Royce kuuluu maailman arvostetuimpiin luksus-automerkkeihin. Rolls-Roycen vakiovarustukseen on kuulunut, aina picnic-retkien kultakaudelta, 20-luvulta asti täydellinen picnic-kori hopeisine ruokailuvälineen ja posliiniastiastoineen.

Ajamaan lähtiessä on huomionarvoista valita sopivat ajohansikkaat, sillä ratin lipsumisella kaarteessa saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Ja meneehän oikea vaihdekin jouhevammin silmään, kun saa kunnon otteen vaihteenvalitsimesta. Toimituksemme suosittelee laadukkaita vasikannahkaisia ajohansikkaita, samanlaisia suosi myös Tony Curtisin esittämä Danny Wilde suosikkisarjassamme ”Persuaders!”.

Sophia Loren picnicillä elokuvan ”Legend of the Lost” (suom. Verinen erämaa) kuvaustauolla yhdessä ohjaaja Henry Hathawayn, tuottaja Robert Haggiagin ja kameramies Jack Cardiffin kanssa Via Appian varrella vuonna 1957.

Yhdysvaltalaiset yhdistivät picnicit ja huviajelut heti, tavallisen kansan pussille sopivan, T-mallin Fordin tultua markkinoille viime vuosisadan alussa. Kuvassa iloisia huviajelijoita picnic-tauolla Kaliforniassa vuonna 1959.

Tämänkertaisessa elokuvakatsauksessa esittelyssä on Marlon Brandon tähdittämä, biker-elokuvien aateliaan lukeutuva ”The Wild One” (suom. Hurjapäät) vuodelta 1953. Elokuva herätti yleisössä nupullaan olevia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia virtauksia, jotka tulivat seuraavalla vuosikymmenellä räjähtämään ensin yliopistoissa ja lopulta kaduilla. Sodan jälkeinen nuoriso alkoi kyseenalaistaa ja lopulta uhmata vanhempien arvoja ja määräysvaltaa. Brando päätyi kapinan esikuvaksi, koska sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

”Hurjapäät” oli tuolloin 29-vuotiaan Brandon viides elokuva, jolla ei uskonut olevan suurtakaan vaikutusta hänen uralleen. Se kuitenkin edisti huomattavasti Brandon uraa ja siinä samalla nahkatakkien, farkkujen ja t-paitojen myyntiä. Brando on kertonut, että hän ei esittänyt elokuvan nuorta, uskonsa yhteiskuntajärjestelmään menettänyttä kapinallista motoristia, Johnnyä, vaan tuohon aikaan hän oli Johnny - popkulttuuri-ikoni oli syntynyt.