INSTRO A GOGO OSA 3

Tästä, kolmannesta, osasta tuli kuin huomaamatta varsinainen Frank Sinatra ja The Rat Pack -spesiaali. Tämä tietenkin sopi toimituksellemme varsin hyvin, sillä arvostamme Sinatraa monellakin eri tavalla, joten ottakaapa hyvä asento, löysätkää solmiota ja kaatakaa lasiin hieman sitä parempaa viskiä, sillä kohta kuulette koko joukon Sinatra-anekdootteja. Valitettavasti Sinatra ja muutkaan ratpackiläiset eivät juuri nuorisomusiikista perustaneet tai tehneet konseptiimme sopivia instrumentaalikappaleita, mutta voitte olla huoletta, sillä onnistuimme napsimaan kappaleet Sinatra -teemaa arvostavalla tavalla. Toivottavasti nautitte showstamme yhtä paljon kuin me sitä tehdessämme. Olkaa hyvät.

BILL HALEY & HIS COMETS

Rock and rollin ensimmäisen hyökyaallon laannuttua siirtyi Bill Haley Cometseineen useammaksi vuodeksi twist-evankelistaksi Latinalaiseen Amerikkaan. Ja muodikkaaksi twistiksi kääntyi Cometseilta myös vanhat jazz-standardit, kuten tämä Duke Ellingtonin ”Caravan” vuonna 1961.

DUANE EDDY

Twang-kitaran armoitetun mestarin, Duane Eddyn, valintaa ohjelmaamme tuskin tarvitsee perustella. Tähän osaan sopiva kappale oli mielestämme ison orkesterin kanssa tehty ”Roarin´” vuodelta 1967.

AL CAIOLA

Huikean uran tehnyt vanhan liiton ammattikitaristi ja toisen maailmansodan veteraani, joka oli mukana mm. Iwo Jiman kähinöissä paarinkantajana. Omien soololevytysten ja keikkojen lisäksi mies työllisti itseään mm. Paul Ankan, Bobby Darinin, Connie Francisin, Perry Comon, Buddy Hollyn ja tietenkin Frank Sinatran studiosessiossa. Tyylinäytteeksi Caiolan oma sävellys ”Guitar Woman” vuodelta 1969.

JERRY COLE

Äärimmäisen monipuolisena ammattilaisena Cole oli erittäin kysytty sessiokitaristi, jopa siinä määrin että hän on eräs Yhdysvaltain kautta aikain eniten levyttänyt studiomuusikko ja hänen kitarointiaan voi kuulla soololevyjen lisäksi mm. Frank Sinatran, Nancy Sinatran, Dean Martinin, Beach Boysin, Jerry Lee Lewisin, Aretha Franklinin, Roy Orbisonin, Dick Dalen, Lee Hazlewoodin, Neil Diamondin ja Little Richardin levyillä. Tähän ohjelmaan valitsimme Colen itsensä säveltämän “Hip Huggerin” vuodelta 1966.

NELSON RIDDLE

Yhdysvaltalaisen orkesterinjohtajan ja sovittajan, Nelson Riddlen ura kesti 1940-luvulta aina 1980-luvulle asti. Tunnetuimmaksi hän tuli Capitol Recordille tekemistään, tyypillisesti jazzahtavista big band -tyylisistä sovituksista Frank Sinatran ja Dean Martinin kaltaisille tähdille. Valitsimme ohjelmaamme Riddleltä tuttuakin tutumman teemakappaleen Batman -televisiosarjasta. Sävellys on Riddlen kollegan, Neal Heftin, käsialaa, mutta alkuperäinen sovitus ja esitys Riddlen.

THE CHARADES

Yleisöä riehuttavan instrumentaalirockin lisäksi helsinkiläisen The Charadesin repertoaariin on aina kuuluneet myös kauniit ja tunnelmalliset kappaleet. Esimerkiksi Frank Sinatran hittikappale ”Love´s Been Good to Me” vuodelta 1969, löytyy heidän 2003 ilmestyneeltä ”Supersonic Action” -albumilta.

THE RAY MACVAY SOUND

Brittiläinen orkesterinjohtaja Ray MacVay aloitti 50-luvulla yhtyeineen mm. rokkareiden säestäjänä. Tässä ohjelmassa emme kuitenkaan suosi laulettuja tulkintoja vaan pistetään lanteet pyörimään kiihkeän go go´n tahdissa: The Ray MacVay Sound ja kiihkeä ”Kinda Kinky” vuodelta 1965, olkaa hyvä!

EDDIE COCHRAN

Auto-onnettomuudessa vain 21-vuotiaana 1960 kuollut yhdysvaltalainen kitaravirtuoosi Eddie Cochran ansaitsee toimituksemme jakamattoman ihailun. Tämän halusimme tuoda ilmi soittamalla jonkin Cochranin tekemän instrumentaalinumeron ohjelmassamme. Cochranin ”Fourth Man Theme” vuodelta 1959 on (melko suora) mukaelma itävaltalaisen Anton Karasin tekemästä sävelmästä elokuvaan ”Kolmas Mies” vuonna 1949. Alkuperäisen säveltäjän pohtimista oleellisempaa on silti keskittyä kuuntelemaan Eddien soittoa, jota tässä kuullaan päällekkäisäänitystekniikan ansiosta ns. tuplaten.

SANDY NELSON

Yhdysvaltalainen Sandy Nelson oli erittäin käytetty sessiorumpali monissa 1950- ja 1960-luvun taitteen levytyksissä, mutta syöksi myös omia sooloalbumeita kuin liukuhihnalta. Edes moottoripyöräonnettomuudessa 1963 menetetty oikea jalka ei hidastanut tätä Gene Krupa -koulukunnan kannuttajaa. Tässä pieneksi tyylinäytteeksi Nelsonin versio Ray Charlesin tunnetuksi tekemästä ”Unchain My Heart” -hitistä.

POTATOES

Frank Sinatran hittikappale ”Stranger in the Night” vuodelta 1966 saa ohjelmamme lopussa arvoisensa kohtelun espoolaisen The Potatoesin käsittelyssä. Biisihän löytyy yhtyeen 2002 ilmestyneeltä ”Round the World” -albumilta.

Sammy Davis jr., Dean Martin, Frank Sinatra ja Joey Bishop hassuttelemassa ”Ocean´s 11” -elokuvan (suom. Kovat kaverit) kuvauksissa 1960. Tyypillistä Rat Pack -ryhmän tekemisille olikin, että siihen liittyi aina hauskanpito. Edellä mainitun Las Vegasiin sijoittuneen ja siellä kuvatun elokuvan ohjaaja Lewis Milestones kertoikin myöhemmin, ettei kuvauksista meinannut tulla mitään näiden vekkuleiden kanssa. Eniten harmaita hiuksia ohjaajalle tuotti Sinatran tyyli ottaa kesken kuvauksia kavereitaan mukaan, ja jos sopivaa roolia ei löytynyt, käski hän kirjoittaa sellaisen.

Rat Packin välittömissä esiintymisissä viihtyi yleisön lisäksi taiteilijat itse. Sinatran kerrotaan ainoastaan kerran puuttuneen ystävänsä Dean Martinin alkoholinkäyttöön, mistä Dino tosiaankin järkyttyi: ”Mitä!? Onko minulta jäänyt kierros välistä?” Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Martin oli kovan juomarin mainettaan maltillisempi alkoholinkäyttäjä ja grogilasi kuului usein pelkästään, intohimoisena golfaajana tunnetun herran julkisuuskuvaan.

Rat Packin kanssa vasemmalla kädellä tehtyjen hupielokuvien lisäksi Sinatra keskittyi myös kunnianhimoisempiin elokuvaproduktioihin. Sivuosa-Oscar napsahti romanttisesta sotadraamasta ”Täältä ikuisuuteen” 1953 ja parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuus huumeaddiktoituneen jazz-rumpalin roolista elokuvassa ”Kultainen käsivarsi” 1955. 60-luvun elokuvista on ehdottomasti mainittava John Frankenheimerin ohjaama ”Mantshurian kandidaatti” (1962), kylmän sodan vainoharhaiseen ilmapiiriin sijoittuva trilleri, joka todellakin pitää pihdeissään. Monet kriitikot pitävät elokuvaa Sinatran parhaana ja itse asiassa yhtenä kaikkien aikojen parhaana jännärinä. Myös toimikuntamme suosittelee elokuvaa lämpimästä.

Las Vegasin Casinon omistajille oli mieleen, että Dean Martinin ja Frank Sinatran kaltaiset kuuluisuudet viihtyivät tiuhaan pelisalin puolella – näin he toimivat vetonauloina myös esiintymisaikojensa ulkopuolella.

Maineeltaan maskuliiniseen Rat Packiin kuului naisiakin, kuten mm. Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland, joka on tässä kuvassa Martinin ja Sinatran kanssa Grammy-gaalassa 1962.

Karismaattisella ja uudistusmielisellä presidentti John F. Kennedyllä oli lämpimät välit Rat Packiin: hänen siskonsa, elokuvatuottaja ja -ohjaaja, Patricia oli naimisissa Rat Packin keskeisen jäsenen, näyttelijä Peter Lawfordin kanssa. Lisäksi kerrotaan, että Frank Sinatralla oli oma yksityinen puhelinlinja Valkoiseen taloon. Kylmän sodan kriisienkin keskellä hedonismiin taipuvaisella presidentillä oli aina aikaa Cohiba Esplendidosille, kuten kuva osoittaa.

Toimituksemme osan kolme Whisky ja Cohiba tunnelmissa

Huomaa Mr. Örnbergin kuvassa, että kotioloissa herrasmies voi olla villi viskilasi valinnoissa. Asiaa alleviivaa casual löysä kravatti. Myös Mr. Moberg osoittaa olevansa vallaton. Moista sukkavalintaa suosittelemme vain riehakoissa tilaisuuksissa.