INSTRO A GOGO OSA 30 (2. kausi)

Tässä 30. osassa on jälleen mukana ”Kirjanurkkaus”- ja ”Lehtikatsaus” -osiot: ensimmäisessä otamme käsittelyyn kaksi mainiota tietokirjaa ja jälkimmäisessä tarkastelemme Sophia Lorenista kirjoitettua vanhaa lehtiartikkelia - nostalgian havinaa siis luvassa.

Lisäksi puhumme lempiaiheestamme, eli itsestämme. Tällä kertaa siihen on toki syynsä, sillä juhlimme toisen tähtitoimittajamme, Mr. Örnbergin syntymäpäiviä ja merkkipäivän johdosta Mr. Moberg on varannut maisteltavaksi ESB, eli Extra Special Bitter -oluita.

Kappalevalinnoista olemme saaneet muutamia kyselyitä: Miten ja millä perusteilla valitsette kappaleet lähetykseen? Tähän kysymykseen pyrimme antamaan vastauksen ja kerromme muutenkin hieman tekemästämme pohjatyöstä Go Go -toimikunnan arkistossa.

Antoisia kuunteluhetkiä.

Tällä kertaa maistelemme siis oluita, tarkemmin sanottuna ESB, eli Extra Special Bittereitä, jotka ovat alkoholiltaan tavallisia bittereitä vahvempia brittiläistyyppisiä oluita.

Ensimmäisenä nautittavaksi valitsimme vanhan meripihkanruskean klassikon: Fuller´s ESB, lontoolaispanimon taidonnäyte - varma valinta vahvasti humaloitujen oluiden ystäville.

Seuraavaksi maisteluun otimme kokeellisista, maukkaan maltaisista ja runsaasti aromihumaloiduista erikoisoluista (yli kymmenen vuoden olemassa olonsa aikana) tunnetuksi tulleen Stadin Panimon ESB:n.

FAT BULLETS

Lyhytikäiseksi jäänyt, Seppo Pietikäisen ja Maria Guzeninan luotsaama ”Linnunradan pianobaari” -televisio-ohjelma esitteli 1990-luvun lopulla vaihtoehtoista ja valtavirran ulkopuolista musiikkia. Baarin vakioyhtye oli Fat Bullets, johon kuuluivat Eeva Koivusalo (basso), Miikka Paatelainen (kitara), Heikki Tikka (rummut) ja Timo Vesajoki (koskettimet). Yhtye teki Texicalli Recordsille kaksi instrumentaalialbumia, ”Fat Hits” (1999) ja ”Fat Chance” (2004). Niistä ensimmäiseltä valitsimme Jukka Kuoppamäen sävellyksen “Sininen ja valkoinen”, joka Fat Bulletsin sovituksena tekee, pelkän rautalangan taivutuksen sijaan, kunniaa kappaleen alkuperäiselle sovitukselle ”wakuwaku”-kitaroineen, ”jazz”-sooloineen ja kuoro-osuuksineen.

SANDY NELSON

Yhdysvaltalainen Sandy Nelson oli erittäin käytetty sessiorumpali monissa 1950- ja 1960-luvun taitteen levytyksissä, mutta syöksi myös omia sooloalbumeja usean levyn vuosivauhtia. Edes moottoripyöräonnettomuudessa 1963 menetetty oikea jalka ei hidastanut tätä Gene Krupa -koulukunnan kannuttajaa. Tyylinäytteeksi Nelsonin taidokkaasta rummutuksesta, Imperial Recordsin vuonna 1968 julkaisemalta ”Boogaloo Beat” -albumilta (1968), ”Alligator Boogaloo”.

TED TAYLOR FOUR

Brittiläisen pianisti/urkuri Ted Taylorin, pääasiassa instrumentaalimusiikkia esittänyt ryhmä ei varsinaisesti ollut mikään nuorisobändi, vaan soittajat koostuivat 50-luvun alusta asti toimineista muusikoista. Yhtyeen levytyskausi sijoittui vuosiin 1958-1962 ja leimallisin elementti TT4:n soundissa oli Taylorin soittamat Clavioline-urut, joita kuullaan myös joissain John Barry Sevenin alkutaipaleen levytyksissä. Ääninäytteeksi valitsemamme hulvaton ”Spotlight” soi paitsi heidän Oriole Recordsin 1962 julkaiseman ”Surf Rider” -singlen b-puolena, myös ”Talent Spot” -nimisen radio shown tunnussävelmänä.

PETER JAY AND THE JAYWALKERS

Peter Jay & The Jaywalkers nousi Joe Meekin tuottamalla ”Can Can ´62:lla” listan sijalle 31. ja oli mukana sekä Beatlesin että Rolling Stonesin kiertueilla ennen kuin hajosi 1966 Peter Jayn siirryttyä teatteri- ja sirkusalalle. Kaivoimme toimikunnan arkistosta heidän viimeisen, Piccadilly Recordsin vuonna 1965 julkaiseman, singlen b-puolelta erittäin hienon esityksen: ”Solitaire”.

THE VENTURES

Äärimmäisen kaunis ja seesteinen tunnelmapala “A Summer Love” julkaistiin 1969 “Theme from A Summer Place” -singlen (Max Steinerin elokuvasävelmä) b-puolella. Tuohon aikaan yhtyeen kokoonpano oli muuttunut Jerry McGeen (harjaantunut sessiomies: Elvis, Sandy Nelson, The Monkees jne.) korvattua Nokie Edwardsin soolokitaristina. Meitä askarruttikin toimituksessa juuri tuo kitarasoundi, sillä ko. b-puoli kuulostaa enemmän Edwardsilta kuin McGeeltä. Pienen salapoliisityön jälkeen saimme selville, että b-puolen kappale äänitettiin jo 1967, joten siinä siis soittaa vielä Nokie Edwards.

B. BUMBLE & THE STINGERS

1960-luvun alkupuoliskolla koossa ollut yhdysvaltalainen studiokokoonpano B. Bumble & The Stingers muistetaan ehkä parhaiten heidän (rock)mukaelmasta Tchaikovskin ”Pähkinänsärkijä” -baletin keskeisestä teemasta. Kappale nousi Ison Britannian listaykköseksi vuonna 1962 nimellä ”Nut Rockers”. Rumpali Earl Palmer muisteli myöhemmin yhtyeen syntyä: “Always talked about how we could make some money and not leave the studio.” Yhtyeen kokoonpanossa soitti sen eri vaiheissa, Palmerin lisäksi, useita raskaansarjan sessiomiehiä, kuten mm. Plas Johnson, Leon Russell, Ernie Freeman, Tommy Tedesco, Jan Davis, Al Hazan, Rene Hall ja Mel Taylor ennen liittymistään pysyvästi The Venturesiin. Pikkutuntien tunnelmissa koikkelehtiva ”Night Time Madness” vuodelta 1963 on tämänkertainen valintamme B. Bumblelta.

THE GHOST RIDERS

Arvovaltaisen työryhmän - Hannu Nyberg, Olle Salo ja Jari Mogerg - kokoama ”Sadoin Sähkökitaroin” -levysarja sisältää suomalaisen rautalangan historiaa 60-luvulta aina 90-luvulle saakka. Klassikkolevytysten lisäksi mukana on kuultu paljon ennen julkaisematonta ja harvinaista materiaalia, joista kappalekohtaista informaatiota ja havainnollistavia kuvia tuhdeissa kansilehdissä. Kesän aikana levysarja saa jatkoa ”Extra Osa 4:n” muodossa. Nappasimme maistiaisiksi The Ghost Ridersin ”Arabian Tangon”, joka on Juha Takasen sävellys.

EDDIE & THE SHOWMEN

Kun puhutaan Kalifornian surf-scenestä, ei voi olla mainitsematta kitaristi Eddie Bertrandia. Hän aloitti The Bel-Airsissa, joka tuli tunnetuksi, myöhemmin lukemattomia kertoja coveroidusta ”Mr. Moto” -kappaleesta vuonna 1961. Bertrand halusi kuitenkin soittaa tuhdimpaa, enemmän Dick Dalen tyylistä surfia, joten perusti Eddie & The Showmenin 1963. Nappasimme kuunteluun ”Far Away Places” -nimisen kappaleen Eddie & The Showmenin neljänneltä singleltä, vuodelta 1964.

BURT ROCKET

Norjalaisen Burt Rocketin järjestyksessä toiselta sooloalbumilta, ”Fiberglass Frencyltä” (2015), otamme kuunteluun kylmän sodan tunnelmiin johdattelevan “The Spy Who Came in from the Surfin”. Ihan puskista Burt ei tule, sillä hän on ennen sooloprojektiaan soittanut mm. maansa keskeisimpiin surf-bändeihin lukeutuvien Tremolo Wankersin, Mobsmenin ja Suomessakin vierailleen Beat Tornadosin riveissä.

THE CHARADES

Juhlien jälkeistä aamua enteilevä, sähäkkä ”What A Hangover” Charadesin uudelta ”Lost Tapes ´66” -albumilta lienee mitä sopivin päätösbiisi tämän syntymäpäivä-jaksoon. Kappale on levyllä, useammallakin raidalla kitaraa soittavan, Kimmo Kalajan sävellys.

Kuten johdannossa mainittiin, olemme saaneet kyselyitä muutamilta kuulijoiltamme, että miten valitsemme kappaleet show´hun. Kappalevalinnoilla pyrimme antamaan go-go maailmastamme mahdollisimman monipuolisen kuvan, soittamatta kuitenkaan ihan niitä ilmeisimpiä (jokaisen omasta levyhyllystä löytyviä) paloja. Arkistoihin hautautuneiden kappaleiden seulomisessa on kuitenkin oma ongelmansa: osa on tasonsa puolesta ihan syystä sinne haudattu, mutta tiukalla seulalla löytyy myös niitä helmiä, joita kehtaa täällä radiossa soittaa. Kuvassa laatuvaatimukset kirkkaasti täyttävä Peter Jay & The Jaywalkers vuonna 1965.

Arkistojen herkuista täytyy kertoa ja samalla mainostaa, että Hannu Nybergin, Olle Salon ja oman tähtitoimittajamme Jari Mobergin koostama ”Sadoin Sähkökitaroin” -levysarja saa tuota pikaa täydennystä, kun ”Extra osa 4” julkaistaan. Levysarjahan on esitellyt suomalaisen rautalankamusiikin historiaa ja mukaan levyille miehet ovat keränneet suunnattomat määrät myös erittäin harvinaisia, jo iäksi kadonneiksi luultuja, äänityksiä menneiltä vuosilta. Yhden tällaisen harvinaisuuden uudelta levyltä olemme valinneet esitettäväksi tämänkertaisessa lähetyksessä. Kuvassa Mr. Mobergin kädessä levysarjan edellinen, ”extra osa 3”.

KIRJANURKKAUS

Kirjanurkkauksessa on tällä kertaa esittelyssä kaksi mainiota tietokirjaa, joita suosittelemme pakkaamaan mukaan kesäloman viettoon. Toinen on jo vuonna 1968 julkaistu Pekka Gronowin ja Seppo Bruunin ”Popmusiikin vuosisata”, joka luotaa suomalaisen popmusiikin historiaa aina kansanlauluista progeen.

Toinen teos on vuonna 1984 julkaistu Hannu Nybergin ”Rockista rautalankaan”, joka keskittyy definitiivisesti suomalaisen rockin historiaan vuodesta 1955 vuoteen 1963. Kumpaakin kirjaa saa nykyisin etsiä divareista kissojen ja koirien kanssa, mutta ei hätää - molemmat saatte kätevästi lainattua kirjastosta.

LEHTIKATSAUS

Lehtikatsausosiossa käymme läpi ohjelman agendaan sopivia lehtijuttuja ja mielenkiintoisia vanhoja artikkeleita. Tällä kertaa huomiomme kiinnittyi YV -lehden (nro.10/1967), Kurt Singerin laatimaan erikoisartikkeliin Sophia Lorenista. Artikkelissa Loren kertoo mm. suhteestaan toiseen italialaiseen superdiivaan, Gina Lollobrigidaan. Tässä kuvassa molemmat tulevat supertähdet kuitenkin vielä sopuisasti jo tähteyteen nousseen Kanadalaissyntyisen Yvonne De Carlon kanssa Berliinin elokuvajuhlilla 1954.

Sophia Lorenin lyötyä läpi Hollywoodissa, hänen kunniakseen järjestettiin eräät illalliskutsut vuonna 1957. Valokuvaajien hääriessä Lorenin ympärillä, pöytään tuppautui yllättäen Jayne Mansfield Lorenin ja tämän tuoreen elokuvan (Boy on a Dophin) yhden vastanäyttelijän, Clifton Webbin väliin. Kuvasta voi sokeakin aistia Lorenilla olleen pitelemistä temperamentissaan tässä odottamattomassa ja epämiellyttävässä tilanteessa.

Lopuksi otamme vastaan erään kuulijamme nuhteet: Miksei Nastolan Rautalankafestareiden 20. juhlavuoden tapahtumaa ole mainostettu ohjelmassanne? Vastaamme, että tapahtuman järjestäjät eivät ole ottaneet yhteyttä ja pyytäneet.

Tapahtuma on suurin Suomessa järjestettävä rautalankatapahtuma ja järjestäjät tekevät merkittävää työtä rautalanka- ja surf-musiikin esilletuomiseksi, joten suosittelemme kaikkia tutustumaan festivaalien tämänvuotiseen tarjontaan.