INSTRO A GOGO OSA 31 (2. kausi)

Tervetuloa vielä kerran Instro a Go Go Radio Shown taajuudelle ennen kesälomakautta. Kevään ja samalla 2. tuotantokauden päätösohjelmaa juhlistamme juomista hienoimmalla, eli samppanjalla. Luvassa on mielenkiintoisia anekdootteja, faktaa ja nippelitietoa elokuvista liittyen ko. juomaan. Lisäksi paljastamme jotain mitä elokuun aikana alkavan 3. tuotantokauden ohjelmiin olemme jo ehtineet suunnitella.

Mutta ennen kaikkea Go Go Show on tietenkin musiikkiohjelma. Monipuoliset musiikkiesitykset ovat alusta alkaen kuuluneet ohjelmamme kivijalkaan, ja omasta puolestamme voimme sanoa, että varsinkaan tällä kertaa kappaleita ei valittu vasemmalla kädellä. Mukana on mm. belgialaista ja ranskalaista rautalankaa, suomalaista surfia ja rytmibluesia, TV-sarjamusiikkia ja jopa yksi lauluesitys.

Hyvää kesää, toivottaa Go Go -toimikunta ja ennen kaikkea tähtitoimittajanne

Janne Örnberg & Jari Moberg

Go go -bileet samppanjalasissa kiehtoo toimitustamme jo pelkkänä ajatuksena.

BURT BLANCA

Edellisen kerran kuuntelimme belgialaisen kitarasankarin ja rock-pioneerin, Burt Blancan musiikkia 1. kauden 1. jaksossa, joten oli mielestämme mainio idea ottaa Blanca mukaan tähän 2. kauden viimeiseen ohjelmaan - ympyrä sulkeutuu. Kappaleeksi valitsimme Blancan instrumentaaliversion yhdysvaltalaisen Gary Lewis & The Playboysin vuoden 1965 hittikappaleesta ”This Diamond Ring” (Blancan versio samalta vuodelta). Jotain itse kappaleesta mainitaksemme: tekijäkolmikko, Al Kooper, Bob Brass ja Irwin Levine, tarjosi sitä ensin Bobby Veelle, mutta hänen hylättyä kappaleen se päätyi soul-laulaja Sammy Ambrosen levyttämäksi hyvin vaatimattomalla menestyksellä. Vasta näiden kuvioiden jälkeen Gary (Jerryn poika) Lewis teki siitä (Wrecking Crewin avustuksella) läpimurtohittinsä.

MEL TAYLOR

The Venturesin rumpalin, Mel Taylorin (1933-1996) soololevytysten kirkkain helmi on ehdottomasti vuonna 1966 singlenä julkaistu, läkähdyttävän kiihkeä ”Spanish Armada”. Studiomuusikoista koostuneen bändinsä, The Magicsin kanssa Taylor levytti myös kokonaisen albumin, ”In Action!”, samana vuonna. Kyseiseen albumiin tulemme palaamaan 3. kauden aikana.

THE CHAMPS

Vahvasti latino rock -vaikutteisen instrumentaaliryhmän, The Champsin suurin hitti oli vuonna 1958 Yhdysvaltain valtakunnallisen listan ykköseksi noussut ”Tequila”. Pääasiassa studiomuusikoista koostunut ryhmä teki tästä em. hitistään myös twist-aikakaudelle sopivan sovituksen ”Tequila Twist” (1961), jonka valitsimme soitettavaksi tällä kertaa - twist, twist!

LES SORCIERS

Sveitsiläinen Les Sorciers pääsi tekemään kaksi EP-levyä ranskalaiselle, Eddie Barclayn perustamalle ja johtamalle Barclay Recordsille 1963-1964. Levyt myivät hyvin ja keikkoja riitti (jopa TV-esiintymistä myöten), mutta se mikä tänään on vielä suosittua, on huomenna auttamattoman vanhanaikaista. Lyhyt elinkaari rautalankayhtyeille oli tietenkin enemmän sääntö kuin poikkeus nopeasti muuttuvalla popmusiikin kentällä ja myös ”velhot” hajosi omille teilleen jo vuoteen 1965 mennessä. Jälkimmäisenä julkaistulta levyltä otimme malliksi “Indicatifin”, joka vauhdikkuudessaan on osoitus yhtyeen vitaalisuudesta.

THE SHADOWS

Euroopan valovoimaisin ja pitkäikäisin kitara-yhtye, The Shadows, onnistui muuntumaan ajan mukana. Listahittejä riitti ja oikeastaan kaikki heidän tekemät levyt, niin singlet kuin albumit, myivät hyvin jopa suurimman instrumentaalirockvillityksen laannuttua aina 90-luvulle saakka, jolloin heiltä ilmestyi viimeinen uutta materiaalia sisältänyt albumi. Ajattelimme soittaa teille yhtyeeltä “A Place in the Sun” -nimisen kappaleen, joka nousi Englannin singlelistan 24. sijalle vuonna 1966.

LINK WRAY & THE WRAYMEN

Aika rientää, mutta särökitaran kuninkaan ja voimasoinnun ylipapin, Link Wrayn (1929-2005) yksinkertainen ja raaka soitto tekee edelleen vaikutuksen. Vuonna 1958 suuren yleisön tietoisuuteen ”Rumble” -instrumentaalihitillään noussut Wray vaikutti räävittömällä asenteellaan ja rupisella soundillaan suuresti, ensin surf- ja myöhemmin garage-, punk- ja heavybändien soundiin. Tästä esimerkiksi valitsimme tälläkertaa “Right Turn” -nimisen kappaleen hänen ensimmäiseltä albumiltaan ”Link Wray & The Wraymen” (1960). Linksterin bändin kirjoitusasu on vaihdellut vuosien ja levyetikettien mukaan The Wraymenistä his Ray Meniin jne. (toim. huom.)

CYRIL STAPLETON & HIS ORCHESTRA

Brittiläinen TV-sarja ”Department S” (1969-1970) kertoi Interpolin erikoisosaston agenteista, jotka ratkoivat erilaisia, valtioiden rajat ylittäviä rikoksia nokkelan dandyn, Jason Kingin (Peter Wyngarde) johdolla. ”Department S:n” iskevästä tunnussävelmästä vastasi Edwin Astley, jonka krediitteihin lukeutuvat myös mm. ”Saintin” ja ”Danger Manin” teemakappaleet. Tunnussävelmän sovituksesta ja esityksestä vastasi puolestaan maineikas viulisti ja orkesterin johtaja Cyril Stapleton.

FRANCE GALL

Vuonna 1965 ranskalainen France Gall voitti Euroviisut Serge Gainsbourgin tekemällä kappaleella “Poupée de cire, poupée de son”. Voitto toi kansainvälistä suosiota jopa Euroopan rajojen ulkopuolella ja se on levytetty monella eri kielellä. Suomeksi kappaleen levytti samana vuonna Ritva Palukka nimellä ”Vahanukke, laulava nukke”.

HUSKY AND THE SANDMEN

“Flight to Venus” on napakka surf-kappale helsinkiläisen Husky & The Sandmenin toistaiseksi viimeisimmältä albumilta ”Ridin´ The Wild Surf” (2003), paino sanalla toistaiseksi, sillä uudelleen aktivoituneilta Huskyiltä on lupa odotella uutta albumia kuultavaksi jopa jo kesän aikana.

MILLION DOLLAR TONES

Tämän jakson ja samalla koko 2. kauden ankkuriksi valitsimme peräti seitsenhenkisen, eteläsuomalaisen rokkaavan rytmibluesjyrän, Million Dollar Tonesin ”Million Dollar Tune” -nimisen instrumentaalikappaleen heidän uunituoreelta ”Crazy!” -albumiltaan.

Eräs unohtumattomista samppanjaan liittyvistä lausahduksista kuultiin James Bond -elokuvassa ”The Spy Who Loved Me” (suom. 007 Rakastettuni) (1977). Roger Mooren esittämä Bond oli juuri raivannut tieltään pahiksen, Karl Strombergin, ja löysi pakoaluksen kätköistä pullon samppanjaa. Bond katsoi etikettiä ja totesi Barbara Bachin esittämälle viehkeälle KGB-agentti Anya Amasovalle: Ehkä arvioin Strombergin väärin. Ihminen joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha.

Maailman yhtenä romanttisimpina pidetyssä elokuvassa, ”Casablancassa” (1942) on myös kohtaus, jossa samppanjalla on tärkeä rooli: Pariisiin juuri ennen natsien miehitystä sijoittuneessa takaumakohtauksessa Humphrey Bogart tarjoaa Ingrid Bergmanille samppanjaa. Itse asiassa kolmea pullollista, jotka hän sai ravintoloitsijaystävältään, joka sanoi mieluummin kastelevansa puutarhansa samppanjavarastollaan kuin antavansa siitä tilkkaakaan saksalaisille.

Billy Wilderin ohjaamassa klassikkokomediassa ” The Seven Year Itch” (suom. Kesäleski) (1955) samppanjalla oli myös osansa. Eräässä kohtauksessa Tom Ewellin esittämän herra Shermanin tarjotessa Marilyn Monroen esittämän ihastuksensa kohteelle samppanjaa, tämä kysyy: Hey, did you ever try dunking a potato chip in champagne? It's real crazy!

Sir Winston Leonard Spencer-Churchill:
"Champanja on silloin parasta kun se on kuivaa, kylmää ja ilmaista."
Ja mm.”Voiton hetkellä ansaitsen samppanjaa ja tappion hetkellä minä tarvitsen sitä”. Samainen herrasmies totesi ensimmäisen maailmansodan aikana poliitikoille: ”Hyvät herrat, emme taistele pelkästään Ranskan vuoksi, taistelemme samppanjasta!” Siinä motiivia kerrassaan valtiolaivan peräsimessä oleville!

Elokuussa timanttinen tiimimme saa uuden jäsenen, kun upea, ihana… Heli Jauhiainen astuu remmiin.