INSTRO A GOGO OSA 32 (3. kausi)

Instro a Go Go Radio Shown kolmas tuotantokausi alkaa rantahippojen merkeissä. Tukikohtanamme tämän ensimmäisen lähetyksen ajan onkin hikisen studion sijaan Go Go -toimikunnan hallituksen rantahuvila.

Tulemme tarjoamaan teille jälleen sukkelaa sanailua ja mielenkiintoisia anekdootteja popkulttuuriin jälkensä jättäneistä ilmiöistä ja ihmisistä, joiden vaikutus näkyy vielä nykyisinkin. Tutun ja toimivan kaavan mukaisesti ohjelmaamme kuuluvat edelleen vauhdikkaat instrumentaaliesitykset vuosikymmenten takaa - joitain vanhoja tuttuja, mutta myös paljon harvinaisuuksia. Esittelyyn otamme toki uusienkin, konseptiimme sopivien, yhtyeiden esityksiä kuin osoituksena, että Go Go Action ei ole pelkkää nostalgian hapuilua vaan toiminta tapahtuu preesensissä (siitä osoituksena myös tulevan syksyn klubitarjontamme).

Kolmannen kauden aikana myös, erittäin tiheällä seulalla valitut, lauluesitykset tulevat näyttelemään entistä suurempaa roolia. Eikä tässä vielä kaikki! Suurin uudistus ohjelmassamme on, että tähtitoimittajaduo Moberg & Örnberg täydentyy kolmikoksi, kun uusi ääni - upea, ihana, Heli Jauhiainen - aloittaa työskentelyn go go -tiimissämme. Eikö olekin suurenmoista?

Heli Jauhiainen, kulttuuritoimitus, juontaja

Tällä hetkellä Oulussa taideopintoihinsa keskittyvä neiti Jauhiainen toimii 3. tuotantokauden aikana kolmantena juontajana ja kulttuuritoimittajana. Hänen ponnistelujen tuloksena mm. arvovaltainen Kirjanurkkaus-osiomme tulee saamaan entistä asiantuntevamman ja perusteellisemman ilmeen.

Toisen tuotantokauden 25. osassa kävimme läpi surffauksen eri alalajeja ja saman kauden 13. osassa käsittelimme puolestaan sporttivartissa vesihiihtoa, jota nyt suosittelemmekin viilennykseksi kuumana kesäpäivänä.

Päivän ranta- ja vesiaktiviteettien jälkeen onkin mukava laittaa vaikka twistiksi nuotion mukavasti lämmittäessä ja luodessa tunnelmaa.

50-luvun lopulta 60-luvun puoliväliin asti nuorisolle suunnatut musiikkielokuvat elivät kulta-aikaansa ympäri läntistä maailmaa. Näiden kevyiden teinikomedioiden konseptiin sisältyi poikkeuksetta pääparin romanttisen kuhertelun lisäksi aikansa suosituimpien artistien ja yhtyeiden esityksiä. Oman alagenrensä näille muodostivat ”beach party” -elokuvien sarja (1963 - 1967), joissa pääparin muodostivat usein Frankie Avalon ja Annette Funicello.

Elokuvan ”Muscle Beach Party ” (suom. Seksiä ja muskeleita) (1964) trailerista, saatte kokonaiskuvan koko konseptista - cowabunga

Esiintyipä itse Dick Dalekin muutamassa tällaisessa hupailussa. Näyte elokuvasta ”Beach Party” (suom. Rantahipat) (1963).

DICK DALE AND THE DEL-TONES

Richard Monsour alias Dick Dale jää rockin aikakirjoihin miehenä, joka yhdisti lainelautailun ja rock and rollin omaksi tavaramerkkisoundikseen - surfiksi. Alkuaikojen rock-instrumentaalit olivat olleet etupäässä blueskaavan varioimista, mutta tähän Dale toi muutoksen. Libanonilaisesta kotitaustasta johtuen erilaiset Lähi-idän sävelkulut olivat tuttuja ja niitä oli helppo soveltaa surf-tyyliin perinteisemmän rock and rollin rinnalla. Tämä nerokas symbioosi tallennettiin levylle ensi kerran vuonna 1962. Tuolloin Dale väänsi kolmannella singlellään surf-kaapuun vanhan kreikkalaisen sävelmän, ”Miserlou”, jota oli Yhdysvalloissa levytetty pitkin 1930-50-lukuja viihteellisinä orkesterisovituksina, mutta nyt se tuikattiin bensalla uudenlaiseen roihuun.

THE LIVELY ONES

Cole Porterin klassisen sävellyksen "Night and Day" esitti ensimmäisen kerran Fred Astaire Broadway-musikaalissa "Gay Divorce" vuonna 1932 - suomeksi kappale löytyy mm. Olavi Virran tulkitsemana. Me kuuntelemme sävellyksestä kuitenkin ohjelmamme formaattiin sopivamman version kalifornialaiselta surf-yhtyeeltä, The Lively Ones, vuodelta 1964. Bob Keanen johtamalle Del-Fi Recordsille levyttäneen yhtyeen repertoaari koostui lähes kokonaan cover-kappaleista, mutta niiden sovitukset olivatkin sitten suuren maailman tyylin tehtyjä, kuten tulette ääninäytteestämme huomaamaan. Surf-boomin hiivuttua Lively Ones jatkoi, vahvasti soulin suuntaan, toimintaansa vuoteen 1967, mutta kokosi rivinsä myöhemmin uudelleen ja keikkailee yhä nykyisinkin.

SURFER JOE

”The Kilaueas and Surfer Joe Play The Astronauts & More” -albumi on nimensä mukaisesti kunnianosoitus legendaariselle, usein ohjelmassamme kuullulle, The Astronautsille. Italialaisen, surf-musiikin suurlähettilään, Lorenzo "Surfer Joe" Valdambrinin (B-puoli) ja saksalaisen The Kilaueasin (A-puoli) yhteisprojektina tämän kesän aikana syntynyt albumi tarjoaa 16 esitystä, joista osa on kuultu aiemmin Astronautsin originaaleilla levyillä ja osa on puolestaan tehty vahvasti yhtyeen soundia ja tyyliä mukaillen. Me valitsimme tämän tribuuttilevyn B-puolelta Surfer Joen sävellyksen: ”Astrobeat Stomp”.

THE TIELMAN BROTHERS

Indonesialaiset Tielmanin veljekset aloittivat esiintymiset jo 40-luvun lopulla Timor Rhythm Brothersina kotikaupungissaan Surabayassa Jaavan saarella. 50-luvulla he muuttivat Hollantiin (jonka siirtomaa Indonesia oli ollut vuoteen 1949) ja saavuttivat suurta menestystä ympäri läntistä Eurooppaa, niin sanotun indorockin pioneerina yhdistäessään esityksissään länsimaista rock and rollia ja omaa jaavalaista perinnemusiikkia, kroncongia. Esityskielenä Tielmanit käyttivät sekä hollantia että englantia. 60-luvun ajanhenkeen heidän repertoaariinsa kuuluivat tietenkin myös kitarainstrumentaalit, kuten vuonna 1965 levytetty ”Marabunta” osoittaa.

THE CHALLENGERS

Surf-musiikin pioneereihin lukeutuneen The Bel-Airsin hajotessa sen entiset jäsenet muodostivat kukin tahoillaan myöhemmin rockin historiaan leimansa jättäneitä yhtyeitä: Eddie & The Showmen, The Standells ja The Challengers. Jälkimmäisenä mainittu kuului genrensä tuotteliaimpiin ja menestyneimpiin, myös maansa rajojen ulkopuolella, varsinkin Japanissa. Yhtyeen menestykseen vaikutti merkitsevästi, että se pääsi esiintymään useisiin television musiikkiohjelmiin ja toimi jopa vuosina 1965-66 ”Surf´s Up” -nimisen tv-shown housebandinä. Kappaleeksi valitsimme hulvattoman (The Venturesin Don Wilsonin sävellyksen) ”The Twompin” (1963), joka hieman pilke silmäkulmassa irvailee 60-luvun alun moninaisille tanssivillityksille.

JOHN LAMERS

Hollantilainen John Lamers aloitti uransa laulaja-kitaristina Cees & his Skylinersissa, joka 60-luvun alun henkeen esitti paljon instrumentaalikappaleita. Heidän ensimmäinen hittinsä oli kuitenkin coverversio indonesialais-hollantilaisen The Dynamitesin laulukappaleesta ”Crazy Love (Oh wat een nacht)” (1961). Englanniksi sekä hollanniksi levytetyn lauluhitin ansiosta Skyliners sai sponsorikseen Egmond Musican ja käyttöönsä tämän valmistamat instrumentit. Lamers puolestaan nousi nopeasti yhdeksi maansa suosituimmaksi poptähdeksi. Twist-villityksen pyyhkäistessä yli Euroopan, Lamers lähti kokeilemaan siipiään myös isommille markkinoille Saksaan, jossa levytti kaksi singleä 1962. Näiltä kahdelta valitsimme kuunneltavaksi Lamersin saksannoksen ”Bitte bleib bei mir!” Clyde McPhattersin kappaleesta ”Lover Please” - twistin ylivoimaa!

GRANT TRACY & THE SUNSETS

Lontoolainen Grant Tracy & The Sunsets kuului lukuisiin brittiläisiin esibeatleanisen aikakauden rock/pop-kokoonpanoihin ja Cliff Richardin ja Shadowsien mallin mukaan yhtyeen repertoaariin kuului tietenkin myös instrumentaaleja. Tyylillisesti Grant Tracy asettuu jonnekin hänen innoittajiensa Del Shannonin ja Ricky Nelsonin välimaastoon. Suosiota kokoonpanolla riitti kotisaartaan enemmän Länsi-Saksassa, jossa he pääsivät levyttämään Telefunkenille mm. saksankielisen version Lee Dorseyn ”Ya Ya“ -hitistä vuonna 1963.

LOST ACAPULCO

Vuonna 1996 perustettu, Suomessakin vieraillut Lost Acapulco on Meksikon ykkösnyrkki surf-musiikin saralla. Räväkkä ”Surf Mongol” löytyy heidän 2004 julkaistulta ”Acapulco Golden” -albumilta.

SURFIN´ LUNGS

Brittiläisen Surfin´ Lungsin perustamisideana, vuonna 1981, oli yhdistää aikansa moderni rock á la Blondie, Ramones jne. perinteiseen kalifornialaiseen surf-soundiin. Toimiva ja uudistuksellinen konsepti sai hyväksynnän niin ikääntyviltä vanhan koulukunnan surffareilta, kuten mm. Dick Dalea ja The Beach Boysia tuottaneelta Gary Usherilta, kuin levyjä ostavilta nykynuorilta. Surfin´Lungs on ollut suosittu esiintyjä surf- ja rockfestivaaleilla ympäri Eurooppaa ja 3.9 se on mahdollisuus nähdä Torni a Go Go -tapahtumassa Tampereella Sokos Hotelli Tornissa. Tyylinäytteeksi valitsimme bändiltä ”Open Channel D” -nimisen instrumentaalin heidän 2005 ilmestyneeltä ”Surf, Drags & Rock'n'Roll” -albumilta.

JÜRGEN OFFENHAUSER

Saksalaissyntyinen, mutta myöhemmin Tanskan kautta Suomeen asettunut Jürgen Offenhauser kertoi Blues Newsin haastattelussa (2013) kehittäneensä twistin jo kauan ennen kuin siitä tuli muotivillitys. Hän oli 50-luvun alkupuolella harjoitellut yhdysvaltalaisten sotilaiden kuuntelemia jazz-pohjaisia viihdekappaleita, mutta Offenhauserin asuessaan perheineen jaetun Berliinin miehitysvyöhykkeen tuntumassa (DDR:n puolella), oli rytmiin sekoittunut toiselta puolen taloa kaikuvaa itäsaksalaisten joukko-osastojen sotilasmarssia. Tämän takia hänen harjoittelemansa letkeä shuffle suoristui jämäkämmäksi siihen väkisin sekoittuneen tanakan marssirytmin vuoksi. Vuonna 1963 länteen loikannut Offenhauser ei koskaan saanut tunnustusta twistin isänä, mutta tämä harvinainen, itäberliiniläisen salakapakan kellarissa tehty äänitys 60-luvun alkupuolelta toimii kiistämättömänä todisteena: Jürgen Offenhauser und seine Beat Spezialt Orkhestra ja ”Royalty Twist”.