INSTRO A GOGO OSA 37 (3. kausi)

Kesäkausi saatiin päätökseen klubi-iltojen osalta viime viikolla ja ensi vuoden tapahtumat ovat vielä suunnitteluvaiheessa, joten tässä lähetyksessä on mitä sopivin rako kurkistaa Go Go -klubin kulissien taakse. Ja onhan sitä tosiaan kaikenlaisia kommelluksia sattunut vuosien varrella, mutta niistä huolimatta emme silti aio tehdä mitään 7 päivää -lehden kaltaisia meheviä kohupaljastuksia, joten klubillamme esiintyneet bändit voivat ottaa rennosti - huulemme ovat sinetöidyt.

Menneiden muistelun lisäksi puhumme mm. tekeillä olevasta ”Ocean´s Eleven” -elokuvan uusimmasta variaatiosta, hämmästelemme desibelejä ja lopuksi tarjoamme muutamia menovinkkejä syyskauden piristeeksi. Tätä kaikkea ja tietenkin mahtavia musiikkiesityksiä on siis tarjolla tällä kertaa.

DJ:t jäävät usein bändien varjoon, vaikka nämä levylaukkujaan ja soittimiaan sitkeästi raahaavat viihdyttäjät ovat tärkeä osa onnistunutta iltaa. Tunnelman nostatus ja sen ylläpito on usein haasteellista, joten ammattitaitoinen ja hyvällä pelisilmällä varustettu DJ ja tai DJ-pari on kuulunut alusta alkaen Instro a Go Go Clubin konseptiin. Tässä yhteydessä annammekin täyden ja julkisen tunnustuksen klubillamme tähän mennessä levyjä pyörittäneille DJ:lle: Farmer John, Smokey Joe, Boogie Chiller, Butcher Pete, Lord Fatty, Tiny Tim ja The Pubettes - kiitos teille, olette mahtavia!

Eräs tilanne James Bond -teemaisella klubillamme Ravintola Dubrovnikissa viime syksynä sai meidät vielä viikkoja jälkeenpäinkin nauramaan. Koska tässä osassa kurkistamme glamouria hohtavan klubimme kulissien taakse, sopinee se nyt kerrottavaksi. Keski-ikäinen nainen lähestyi huojuen kohti lipunmyyntipistettä ja dialogi meni jotenkin näin:

nainen: ”Millaiset juhlat nämä oikein on?”

me: ”Tämä on sellainen musa-klubi, elävää- ja levymusiikkia, tällä kertaa teemana James Bond.”

nainen: "Hehehe, ei, ei, en minä sitä kysynyt, vaan, että "millaiset" juhlat nämä oikein on?"

me: "Nyt emme ymmärrä minkälaista vastausta kalastelet?"

nainen: "Sitä, että voiko tänne tulla tällaiset normaalit heterotkin?"

me: "Kaikki ovat tervetulleita. Yleisön tai esiintyjien seksuaalinen suuntautuminen ei liity mitenkään konseptiin."

nainen: "Ettekö te sitten tiedä millaisia ihmisiä täällä käy?"

me: "Totta kai tiedämme - mahtavia, mutta tämä on musiikkiklubi, joten ei olla tehty mitään seksi-gallupia. 10€ lippu ja käy tiedustelemassa, jos kiinnostaa."

nainen: "No, ei tarvitse hermostua, ei minulla ole mitään teikäläisiä vastaan..."

me: "Ai James Bond -faneja?"

nainen: "Miten se James Bond tähän liittyy?"

Lopulta nainen poistui kompuroiden ja mumisten, että taitaa olla joku salapornoklubi, kun ei kerrota mistä on kyse. Ikuiseksi mysteeriksi jäi mitä hän olisi meidän halunnut kertovan… Tuolloin ”salaklubillamme” esiintyi luotto-orkesterimme The Dangermen, joka oli harjoitellut varta vasten James Bond -teemaan sopivia kappaleita - upeaa omistautumista kavereilta!

EDDIE & THE SHOWMEN

Kun puhutaan Kalifornian surf-scenestä, ei voi olla mainitsematta kitaristi Eddie Bertrandia. Hän aloitti The Bel-Airsissa, joka tuli tunnetuksi, myöhemmin lukemattomia kertoja coveroidusta ”Mr. Moto” -kappaleesta vuonna 1961. Bertrand halusi kuitenkin soittaa tuhdimpaa, enemmän Dick Dalen tyylistä surfia, joten perusti Eddie & The Showmenin 1963. Nappasimme kuunteluun (niin ikään lukemattomia kertoja coveroidun) ”Squad Carin” Eddie & The Showmenin toiselta, elokuussa 1963 julkaistulta singleltä.

BOOKER T. & THE M.G.´S

Urkuri Booker T. Jonesin Memphisissä 1962 perustama instrumentaaliyhtye Booker T. & The M.G.´s nousi samana vuonna listojen kärkeen väkevällä “Green Onionsilla”. Yhtye toimi lukuisten Stax Recordsin tähtiartistien, kuten mm. Wilson Pickettin, Otis Reddingin ja Albert Kingin säestysryhmänä niin levytyksillä kuin keikoilla, mutta teki myös itsenäisesti useita menestyneitä instrumentaalilevyjä pitkin 60- ja 70-lukua. Yksi näistä menestyneimmistä oli sekä singlenä että ”The Booker Set” -albumilla 1969 julkaistu versio Simon & Garfunkelin hitistä ”Mrs. Robinson”.

JIMMY NICOL

Brittiläinen ammattirumpali Jimmy Nicol aloitti uransa 50-luvulla Colin Hicks & The Cabin Boysissa ja Vince Eager & The Quiet Threessä. 60-luvulla hän siirtyi Cyril Stapleton Big Bandiin toimien ohessa sessiomiehenä monien artistien levytyksillä, kunnes perusti oman Jimmy Nicol & The Shubdubs -kokoonpanon 1964. Tuona samana vuonna Nicol värvättiin myös sairastuneen Ringo Starrin tuuraajaksi The Beatlesin maailmankiertueen kuuteen konserttiin. Seuraavana vuonna Nicol sai pestin tuolloin uransa huipulla olleessa The Spotnicksissa, jossa jatkoi aina vuoteen 1967 saakka. Myöhemmin Nicol vietti aikaansa Meksikossa opiskellen samba ja bossa nova rytmejä. Palatessaan takaisin Englantiin 70-luvulla hän lopetti muusikon uran ja siirtyi remonttibisnekseen. Vuonna 1964, vahvasti ajan ”go go” -hengessä, levytetty ”Husky” toimii mallikkaana esimerkkinä Nicolin taidoista.

THE WAISTCOATS

90-luvun puolivälissä perustetun hollantilaisen garage rock -yhtye The Waistcoatsin repertoaariin kuuluvat totta kai myös vauhdikkaat instrumentaalirunttaukset. Valintamme niistä osui tällä kertaa vuonna 2006 levytettyyn ”Yellow Fuzziin”.

JOHNNY & THE HURRICANES

Yhdysvaltalainen insrumentaaliyhtye, Johnny & The Hurricanes, nousi ”Red River Rockillaan” myyntilistan kärkeen molemmilla puolin Atlanttia 1959. Kiihkeä keikkailu- ja levytystahti alkoi kuitenkin nopeasti nakertaa alkuperäisen kokoonpanon kemiaa. Asiaa ei auttanut yhtyeen johtajan ja fonistin Johnny Parisin yhä diktaattorimaisemmat johtometodit. Alkuperäisen kokoonpanon hajoamisen jälkeen yhtye ei enää saanut aikaiseksi mainittavia hittejä, vaikka keikkasuosio jatkui varsinkin Euroopassa ja Aasiassa aina Parisin kuolemaan vuoteen 2006. Tässä kuitenkin alkuperäiseltä kokoonpanolta mehukas hurrikaaniklassikko ”Sand Storm” vuodelta 1960.

WYNDER K. FROG

Brittiläinen sessiourkuri Mick Weaver perusti 60-luvun puolivälissä Wynder K. Frog -nimisen yhtyeen varta vasten klubeissa ja erinäisissä nuorisotapahtumissa esiintymistä varten. Suunnitelmaan kuului esittää päivän kuumimpia hittejä groovaavina instrumentaalitulkintoina ja bändi koottaisiin aina saatavilla olevista muusikkokavereista. Keikkasuosion paineessa Wynder K. Frog päätyi myös levyttämään alun perin Jamaikalla 1959 perustetulle, mutta myös Englannissa operoivalle Island Recordsille. Kuunneltavaksi valitsimme yhtyeen herkullisen version Donovanin vuoden 1966 ykköshitistä ”Sunshine Superman”. Wynder K. Frogin versio julkaistiin muutamaa kuukautta originaalin jälkeen saman vuoden joulukuussa ja se löytyy myös yhtyeen ensimmäiseltä albumilta ”Sunshine Super Frog” (1967).

THE SURFARIS

Kalifornian surf-musiikki scenen kärkibändeihin lukeutuva The Surfaris ponnahti kansainväliseen tietoisuuteen keväällä 1963 heti ensimmäisellä singlellään, jonka A-puolella oleva ”Wipe Out” nousi Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -listan toiseksi ja menestyi varsin hyvin myös Kanadassa, Englannissa ja Saksassa. Jatkoa menestykselle seurasi myöhemmin samana vuonna, kun bändiltä julkaistiin seuraava single, jonka A-puolen ”Point Panic” nousi Billboard Hot 100 -listan 49. sijalle - ja senhän me valitsimme myös kuunneltavaksi tällä kertaa. Surf-boomin laannuttua yhtye nautti vielä suosiosta Japanissa, kunnes loppuvuodesta 1965 erään (juurikin Japanissa tehdyn) kiertueen jälkeen päätti lopettaa toimintansa. Surfaris kokosi rivinsä uudelleen 90-luvulla ja jatkaa edelleen satunnaista keikkailua ja levytyksiä.

THE VALKYRIANS

Kansainvälisestikin menestynyt suomalainen ska-yhtye The Valkyrians aloitti toimintansa 2002. Vuonna 2006 heiltä ilmestyi ensimmäinen albumi ”High and Mighty”, joka nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 24 ja myöhemmin samana vuonna Rumba-lehti nimesi Valkyriansin ”vuoden tanssittajaksi”. Viimeisin albumi ilmestyi 2015, mutta päätimme valita juuri tuolta ensimmäiseltä menestyslevyltä kuunteluun ”Valkyrian Skan”.