INSTRO A GOGO OSA 38 (3. kausi)

Tällä kertaa ajattelimme puhua eräästä meitä kaikkia koskettavasta asiasta, nimittäin ravintolakulttuurista. Vielä 60-luvun alun Suomessa raittiusliikkeen ote, varsinkin maaseudulla, oli tiukka ja kieltolain henki eli edelleen voimakkaana. Anniskeluravintoloiden määrä ei juuri päätä huimannut, ja jos niitä kaupunkien vähäisiä kansankrouveja ei oteta lukuun, niin suurin osa ravintoloista oli ensimmäisen luokan ohjelmaravintoloita ja näin enemmistön palkkaluokan ulkopuolella. Tämä ei silti tarkoittanut etteivät ihmiset tuolloin olisi juoneet – päinvastoin! – viinatrokarit käärivät omaisuuksia ja juopumispidätyksissä Suomi oli ylivoimaisesti Pohjoismaiden kärjessä.

Mutta muutos alkoholipolitiikkaan oli tulossa mm. Alkon aloittaman ravintolakokeilun myötä 1963. Tähän murrokseen aiomme paneutua tämänkertaisessa jaksossa ja luvassa mielenkiintoisia anekdootteja ja helkkarin hyvää instrumentaalimusiikkia. Joten, kiristäkää solmionne ja nutturanne, sillä nyt mennään ravintolaan.

60-luvulla grogilasin matka pöytään oli monimutkainen:

Ensin tarjoilija ottaa tilauksen vastaan, menee keittiöön, ostaa juomat kassakoneelta ja saa kaksi kuittia. Toista kuittia vastaan hän saa viinikassalta juomat, erikseen alkoholin, siihen sekoitettavat virvoitusjuomat ja jäät. Seuraavaksi tarjoilija näyttää juomat ja toisen kuitin erilliselle kontrollikassalle ja vie ne vasta sitten pöytään, jossa sekoittaa drinkit.

Hotelli Torniin vuonna 1960 avattu mannermainen American Bar oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Täysin poikkeuksellista tuossa konseptissa oli, että ravintolan keskuksen muodosti baaritiski, josta asiakkaat pystyivät rennosti tilaamaan eksoottisia drinkkejä ja mielenkiintoisia tuontioluita ja viinejä. Muualla Suomessa viinakset pidettiin tiukasti piilossa himokkailta katseilta lukittavassa kaapissa keittiön puolella, eikä tarjoilijan osoittamasta pöydästä siirrytty ilman lupaa. Vapaa liikkuminen ja baaritiskit yleistyivät asteittain vasta 80-luvulla, jolloin maahamme rantautuivat ns. olohuoneravintolat.

Vuonna 1965 Helsingin Pohjoisella Makasiinikadulla ovensa avanneessa Kellarikrouvissa pääsi ensimmäisenä Suomessa nauttimaan hanaolutta. Kellarikrouvin sijainti ei olisi voinut olla parempi, sillä samoilla nurkilla oli useita potentiaalisia asiakasryhmiä: pääesikunta Kasarmintorin toisella laidalla, Eteläranta 10:ssä työnantajajärjestöjen päämaja ja Yleisradion vanha radiotalo nurkan takana Fabianinkadulla. Varsinkin radiolaiset, kuten mm. Sauvo Puhtila (kuvassa), Jyrki Otila ja Antti Pullinen kuuluivat ravintolan uskollisimpiin asiakkaisiin. Se oli sen aikaista verkostoitumista - saattoihan oluen ääressä saada hyvän juttuvinkin.

Janoiset eivät esivallan lupia kysele silloin kun märkää tekee mieli. Varsinkin maaseudulla pimeä viina virtasi vielä 60-luvulla kuin parhaaseen kieltolain aikaan. Kuusamossa viranomaiset taistelivat lestinheittäjiä, salapolttajia ja rattijuoppoja vastaan ilmiantopalkkioiden avulla. Tilanne rauhoittui vasta kaupungin hyväksyttyä A-oikeuksin varustetut ravintolat, kuten ohessa olevasta reportaasista voi todeta.

THE STRANGERS

Suomalaisten rautalankabändien eliittiin 60-luvulla kuulunut The Strangers oli myös genrensä menestyneimpiä ja ensimmäisiä levyttämään päässeitä. Yhtye esiintyi myös kahdessa elokuvassa: Veikko Itkosen ohjaamassa ”Vaarallista vapautta” (1962) ja Mauno Kurkvaaran ”Lauantaileikeissä” (1963). Yhtyeen ensimmäinen single, joka sisälsi ”Vaarallista vapautta” -elokuvaa varten tehtyä musiikkia jäi vielä vähälle huomiolle, mutta toisena julkaistun singlen A-puolen ”Kolme kitaraa” puolestaan singahti listan kärkeen keväällä 1963. Valitsimme kuunteluun kuitenkin B-puolen ”Castle Moodin”, joka oli muihin kitarabändien levytyksiin verrattuna suorastaan aikaansa edellä - sisältäen mm. silloin vielä harvinaisen bassosoolon, bongojen soittoa, tuuliefektin ja Hammond-urut, joita levyllä muuten soitti Jaakko Salo. Kappale on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen sovitus Annikki Tähden vanhasta hittibiisistä ”Balladi Olavinlinnasta”.

THE BOSS MARTIANS

Garage rockin kehdossa, Seattlessa 90-luvun alussa syntynyt ja siellä edelleen vaikuttavan The Boss Martiansin musiikissa yhdistyvät kalifornialainen surf ja kotikaupungin garage-perinne. Yhtye on kotisivuillaan lupaillut uuden albumin ilmestyvän vielä tämän vuoden aikana, mutta sitä odotellessa nappasimme kuunteluun heidän 1997 julkaistulta ”The Intoxicating Sounds Of The Boss Martians” -EP:ltä yksinkertaisen ja nerokkaan drinkkivinkin sisältävän ”More Booze, Less Ice”.

THE CHANTAYS

Tuskin arvasivat kalifornialaiset, Santa Anan high schoolia käyneet koulukaverukset vuonna 1961, että heidän juuri perustamastaan yhtyeestä tulisi eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä surf-bändeistä. Joulukuussa 1962 levytetty ”Pipeline” kohosi seuraavana vuonna valtakunnallisen listan 4. sijalle ja saavutti suosiota myös muualla maailmassa - kappaleen levytti mm. Eero ja Jussi & The Boys 1965. Surf-boomin laannuttua vuoden 1964 jälkeen joutuivat yhtyeet selviytyäkseen laajentamaan repertoaariaan vastaamaan uusimpia musiikkivirtauksia. Näin kävi myös Chantaysin kohdalla ja 1965 Dot Records julkaisi heiltä ”Two Sides of the Chantays” -albumin, jonka A-puoli sisälsi britti-invaasion tuulahduksia mukailevaa laulumateriaalia. B-puoli oli kuitenkin varattu kokonaan instrumentaaleille, joista valitsimme vauhdikkaan surf a go go -kappaleen ”Greenz”.

MONIQUE & LES TRIDENTS

Ranskalainen Monique Battenberg oli vasta 15 -vuotias, kun hän ollessaan perheensä kanssa Saksan lomamatkalla päätyi levyttämään kaksi sinkkua paikalliselle levy-yhtiö CCA:lle 1966 - kera (ilmeisesti) paikallisten muusikoiden kanssa. Valitsemamme kappale on Monique & Les Tridentsin ensimmäisen singlen A-puolelta löytyvä ”Stalactite”. Kappale oli alun perin Gallian Phil Spectorina tunnetun René Porchetin sveitsiläisen Les Aiglesin säveltämä iso hitti vuonna 1963 - Ranskassa! Menikö tarpeeksi sekavaksi? Hyvä, sillä tämän enempää emme tästä osaa sanoakaan.

THE ARTWOODS

Rollareiden kitaristin Ronnie Woodin isoveljen, Arthurin perustama rytmibluesyhtye The Artwoods oli toiminnassa 1963-1967. Heidän 1966 julkaistulta ”Jazz in Jeans” -EP:ltä löytyy herkullinen versio alun perin Bobby Scottin ja Ric Marlowin Broadway -näytelmään säveltämästä ”Taste of Honey”. Kappale saavutti Beatlesin levytyksen myötä 1963 myös nuorison suosion ja suomeksi sen levytti mm. Carola Raittisten Boys-yhtyeen kanssa 1965. Ja nyt korvat hörölle kaikki Deep Purple -fanit, sillä Hammond-urkuja kirnuaa itse nuori Jon Lord.

THE VENTURES

The Venturesin rumpalin, Mel Taylorin säveltämässä ”The 2000 Pound Beessä ” loppuvuodesta 1962 yhtye hyödynsi ensimmäistä kertaa kitarasoundia särkevää fuzz-efektiä. Kaksiosaisesta kappaleesta ehdimme kuuntelemaan kuitenkin vain ensimmäisen, eli singlen A-puolen.

THE ROLAND SHAW ORCHESTRA

Brittiläinen säveltäjä, sovittaja ja orkesterinjohtaja Roland Shaw aloitti ammattiuransa jo 50-luvun alussa. 60-luvulla hän levytti orkestereineen useita suosittujen agenttielokuvien musiikkia sisältäneitä albumeja. Yksi niistä oli 1964 julkaistu “Themes From The James Bond Thrillers”. Siltä löytyy mm. John Barryn aiemmin ensimmäisen James Bond -elokuvan, “Dr. No”, soundtrackille säveltämä ”Twisting With James”

NIEMINEN & LITMANEN

Vuodesta 2001 keikkaillut helsinkiläinen, urkuri Sami Niemisen ja rumpali Jupe Litmasen muodostava duo saa hymyn huulille ja tanssijalan vatkaamaan. Kaksikon lähes koko ohjelmisto koostuu omista kappaleista, joista voi löytää vaikutteita niin jazzista ja rockista kuin vanhasta iskelmästä ja elokuvamusiikista. Tämänkertaisen ravintolakulttuuria käsittelevän osan päätöskappaleeksi ei olisikaan käynyt muu kuin kaksikon ensimmäiseltä albumilta (2004) löytyvä ”Leo Jokela bailaa Kalastajatorpan pyöreässä salissa vuonna 1969”.