INSTRO A GOGO OSA 40 (3. kausi)

Tällä kertaa Showmme yhtenä aiheena on The Beatles. Aihe on ajankohtainen tietenkin aina ja ikuisesti, mutta varsinkin nyt, sillä toimittaja Antti Lähde sai työryhmänsä kanssa viimein valmiiksi massiivisen projektin listata kaikki Beatlesin levyttämät kappaleet paremmuusjärjestykseen. Lista on Fab Four -faneille vähintään yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin urheilutulokset himokkaalle penkkiurheilijalle. Pääpiirteittäin nyökyttelimme toimituksessa hyväksyvästi, vaikka joidenkin kappaleiden korkea ja vastaavasti matala sijoitus hämmensi. Jokainen voi käydä tarkistamassa omien suosikkikappaleiden menestyksen vaikkapa täältä.

Halusimme kuitenkin säilyttää objektiivisuutemme Beatles-aiheeseen ja jättää, jo pelkästään lähetysajan lyhyyden takia, omat mielipiteemme toiseen kertaan, sillä asialistalla on myös toinen huomionarvoinen asia. Nimittäin uusi levymusiikkia tarjoava Seiska Klubi aloittaa toimintansa Helsingissä Vallilan kaupunginosassa 15.10 ja haastattelutuokiossa pyysimme klubi-isäntiä kertomaan ihan itse mistä on kyse.

The Beatlesin kappaleita on analysoitu ja listattu paremmuusjärjestykseen ympäri maailmaa useaan otteeseen. Eikä ihme, sillä heidän musiikkinsa mullisti rockin, eikä vastaavanlaista ilmiötä ole koettu vielä tänä päivänäkään - pienen aavistuksen Beatlesin suosiosta saa katsomalla katkelman (yllä) heidän konsertistaan New Yorkin Shea Stadiumilla 15.8. 1965.

Uusimmasta, kunnianhimoisesta koko levytetyn tuotannon kattavasta, Beatles-listatauksesta vastaa Aamulehden toimittaja ja Rumbankin toimituspäällikkönä toiminut Antti Lähde. Hän pyysi pitkälle yli sata musiikkitoimittajaa, muusikkoa ja muuta populaarimusiikin parissa innokkaasti toimivaa miestä ja naista mukaan Facebook-ryhmään, jossa selvitettäisiin koko Beatlesin tuotannon paremmuusjärjestys. Ryhmä eteni yhden kappaleen päivävauhtia. Viime syksystä alkaen Lähde lisäsi joka arkiaamu yhden satunnaisen Beatlesin julkaiseman kappaleen ryhmän tutkittavaksi, ja kukin ryhmän jäsen arvosteli sen kouluarvosanalla sekä vapaamuotoisella tekstipalautteella.

Lähteen työryhmineen laatima lista julkaistiin elokuun alussa ja parhaaksi Beatles-biisiksi äänestettiin lopulta ”Strawberry Fields Forever”. Toiseksi sijoittui ”Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Bandin” päätösnumero ”A Day in the Life” ja kolmanneksi ikisurullinen ”Eleanor Rigby”. Alkuvuodesta 2015 Musiikkilehti NME:n kokoaman raadin (mm. Brian Wilson, Julian Lennon, Dave Grohl, Noel Gallagher, Matt Bellamy ja itse George Martin) vastaavanlaisessa listauksessa kärkikaksikko oli tismalleen sama, joskin eroavaisuuksia oli lukuisia, kuten ”I Want to Hold Your Hand”, joka oli NME:n listalla kolmosena, oli Lähteen listalla vasta 19. Definitiivinen listaus siis saa jäädä edelleen odottamaan ja keskustelu parhaasta Beatles-kappaleesta jatkuu - ja sehän se onkin herkullista.

Lauantaina lokakuun 15. päivä aloittaa uusi elävää levymusiikkia, rentoa menoa sekä iisiä tunnelmaa aina valomerkkiin saakka tarjoava Seiska Klubi - vain muutaman ratikkapysäkin päässä Kallion kulmilta - Bar Backasissa, Vallilan kirjaston tuntumassa Mäkelänkadulla. Haastateltavina klubi-isännät, DJ:t Leuto ja Butcher Pete (kuvassa). Haastattelun lomassa herrat soittavat omista levylaukuistaan muutamia kappaleita, joita varmasti tullaan kuulemaan myös Seiska Klubilla. Go Go -toimikunnan ykkösmenovinkki lokakuulle - ei kannata missata.

Niin elävää kuin/sekä levymusiikkia tarjoavilla go go -klubeilla on pitkät perinteet. Yksi suosituimmista oli Hollywoodin Sunset Boulevardilla toiminut Gazzarri´s.

Vuonna 1965 go go -tunnelmaan pääsi pelkästään avaamalla TV:n. Yhden tuotantokauden ajan tuotannossa olleen Hollywood A Go Go:n isäntänä toimi Sam Riddle. Vierailijoina nähtiin mm. James Brown, Aretha Franklin, Bobby Fuller Four, Tina Turner, Rick Nelson ja Wilson Pickett. Klubin vakiovarustukseen kuului Gazzarri´s -yökerhon tanssiryhmä The Gazzarri Dancers sekä yhtenä talonbändinä toiminut The Challengers. Molemmat näkyvät myös valitsemassamme videokatkelmassa, jossa vierailijana yksi go go:n pääarkkitehdeistä - Billy Strange.

THE JOKERS

Belgialainen The Jokers oli maansa ensimmäisiä ja suosituimpia rautalankabändejä 60-luvulla ja niitti mainetta myös esim. Espanjassa ja heidän levyjään julkaistiin menestyksellisesti aina Japanissa saakka. Vuodesta 1959 vuoteen 1969 toiminnassa olleen yhtyeen eräs suurimmista menestyskappaleista oli vapaasti Aram Hatšaturjanin Gajane-baletin hyvin nopeasti soitettavaa viimeistä osaa, eli ”Sabre Dancea” mukaileva instrumentaalirocktulkinta vuonna 1964.

LINK WRAY

The Beatlesin vaikutuksen laajuudesta kertoo jotain, että itse särökitarasoundin pioneeri Link Wray otti yhtyeen tuotantoa käsittelyyn. Wray äänitti Beatlesin herkän balladin “And I Love Her” jo tuoreeltaan 1964, mutta julkaisua se sai odottaa vuonna 1997 ilmestyneeseen Wrayn ääniteharvinaisuuksia sisältävän ”Missing Links” -kokoelmasarjan kolmanteen osaan asti.

THE VENTURES

Instrumentaaliversiot The Beatlesin kappaleista ovat järjestäen olleet haastavia eivätkä pärjää vertailussa originaaleille - oikeastaan koskaan. Kuuntelemisen arvoisimpiin kuuluu kuitenkin vuonna 1967 levytetty The Venturesin kunnianhimoinen yritys tulkita instrumentaaliversiona Beatlesin mielentajuntaa virittävää klassikoa “Strawberry Fields Forever”.

BILLY MURE

Yhdysvaltalainen sessiokitaristi Billy Mure (Connie Francis, Paul Anka, Perry Como, Tony Bennett jne.) teki Duane Eddyn menestyksen innoittamana muutamia twang-soundiin pohjautuvia sooloalbumeja 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Noilta albumeilta kaivoimme kuunteluun, vuonna 1959 ilmestyneeltä, ”Supersonic in Flightilta” mielenkiintoisen esisurf-kappaleen ”Flaming Guitar”, joka on paitsi oivallinen esimerkki Muren taidoista, niin myös siitä ettei surf-musiikki syntynyt taikasauvan iskusta Dick Dalen myötä, vaan hioitui ja kypsyi hiljalleen.

IKE TURNER & HIS KINGS OF RHYTHM

Vuonna 2007 kokaiinin yliannostukseen 76-vuotiaana kuollut Ike Turner tunnettiin parhaiten Tina Turnerin sekoilevana ex-miehenä, ja sitä hän varmasti osittain olikin, mutta sitä enemmän hän oli merkittävä kitaristi ja rock and rollin suuri pioneeri. Turnerin varhaisiin täysosumiin kuului R&B-listan 1. sijalle vuonna 1951 kivunnut (monesti ensimmäisenä rock and roll -kappaleena pidetty) ”Rocket 88”, jossa laulusolistina toimi Turnerin Kings of Rhythm -yhtyeessä (levyn etiketissä Delta Cats) saksofonia soittanut Jackie Brenston. Turner oli paitsi muusikko, mutta myös tuottaja ja tarkkavainuinen kykyjenetsijä, joka toi julkisuuteen lukuisia merkittäviä blues- ja soul-artisteja. Turnerin omasta tuotannosta mallina kuullaan showssamme rouhea instrumentaali “The New Breed (Part 1)” (1965).

JOHNNY PATE

Chicagolainen Johnny Pate aloitti uransa basistina jo 40-luvulla eri jazz-yhtyeissä ja pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään Eddie Southin orkesterin kanssa Chess Recordsille 1951. 50-luvun lopulla Pate luopui hiljalleen itse soittamisesta ja siirtyi toimimaan tuottajana ja/tai sovittajana mm. B.B. Kingille, Wes Montgomerylle, Stan Ketzille, Jimmy Smithille, The Impressionsille ja myöhemmin 70-luvulle tultaessa Bee Geesille. 70-luvulla Pate kokeili onnistuneesti taitojaan myös elokuvamusiikin säveltäjänä ja sovittajana, ja ensimmäisenä syntyi soundtrack suositun blaksploitaatio-dekkari Shaftin jatko-osaan ”Shaft in Africa” (1973). Siltä kuuntelemme ajanhenkeen vahvasti funkaavan avausraidan “You Can’t Even Walk In the Park”.

GRAHAM DAY & THE GAOLERS

80-luvun kovimman brittiläisen mod-bändin, The Prisonersin (1980-1986) musiikissa sykki väkevänä 60-luvun psykedeelinen rock, mutta myös suoraviivaisempi garage ripauksella lungia popjazzia. Yhtyeen nokkamies, kitaristi ja laulaja Graham Day perusti 2007 Prisonersin ideaa jatkavan Graham Day & The Gaolersin. “Sitar Spangled Banners” löytyy heidän 2008 julkaistun singlen B-puolelta.

THE SECRETS

Kouvolalainen The Secrets on solistinsa Sonja Tammen kanssa ahkerasti keikkaileva yhtye, joka soittaa tanssittavia iskusävelmiä, beat- ja fox musiikkia sekä rautalankaa. Malliksi Secretsin puhtaasta rautalankatyylittelystä valitsimme heidän versionsa Beatles-tuottaja George Martinin The Dakotasille 1963 säveltämästä ”Magic Carpetista”. Kappale löytyy Secretsin vuonna 2014 ilmestyneeltä ”Erottamattomat” -levyltä.