INSTRO A GOGO OSA 41 (3. kausi)

Roger Moore nokkeluuksia latovan viekkaan, mutta hyväsydämisen Simon Templarin, alias Pyhimyksen roolissa kuuluu svengaavan 60-luvun leimallisimpiin hahmoihin. Tässä osassa paneudummekin tämän tyylikkään sorrettujen puolustajan ja entisen mestarivarkaan maailmaan. Pyhimyksen rooli teki Mooresta kansainvälisen tähden aikana jolloin useimmat ns. vakavasti otettavat näyttelijät pitivät TV-sarjapestejä amatöörien puuhasteluna ja lähinnä umpikujana urakehitykselle.

Toisena tämän osan kantavana teemana on jo kolmas mielikuvamatkamme Japaniin. Tällä kertaa lähestymme maata siellä live-levytyksiä 60-luvulla tehneiden yhtyeiden kautta. Luvassa on siis tarinoita ja hieman harvinaisempia musiikkiesityksiä sellaisilta kitarayhtyeiltä kuin The Ventures, The Spotnicks ja The Shadows.

Leslie Charterisin vuonna 1928 luomasta modernista Robin Hoodista, Simon Templarista kertovaa suosittua TV-sarjaa ”The Saint” (suom. Pyhimys) tehtiin 118 episodia vuosina 1962-1969. Nimiroolissa viekkaana, mutta oikeudentajuisena hurmurina nähtiin Roger Moore. Sarjassa vieraili monia maineikkaita (tai myöhemmin sellaiseksi nousseita) englantilaisia näyttelijöitä: Honor Blackman, Lois Maxwell, Julie Christie, Oliver Reed, Anthony Quayle, Julian Glover, Sylvia Sims, Peter Wyngarde, Edward Woodward, Shirley Eaton, Ian Hendry jne. Ylivoimaisesti eniten vierailuja sarjassa teki kuitenkin Warren Mitchell -niminen pikkuroolien näyttelijä, joka vilahti useissa jaksoissa esittäen yleensä italialaista taksikuskia - vaikkei puhunut sanaakaan italiaa… paitsi Mooren opettamia italialaisia kirosanoja.

When "The Saint" plays with fire...other people get burned! Roger Moore is Simon Templar, a 20th Century Robin Hood, alias The Saint, kuului TV-sarjan mainoslause aikoinaan.

”The Saintillä” ei alun perin viitattu moraaliseen hyveellisyyteen vaan se oli yksinkertaisesti lyhennys Simon Templarista, ja pelkistetty tikku-ukko pyhimyskehällä toimi tämän rikospaikalle jättämänä käyntikorttina. TV-sarjan alkaessa Templar oli jo kuitenkin jättänyt rikollisen uransa (jäämättä kertaakaan kiinni) ja vietti joutilasta elämää seurapiirien playboyna, mutta vanhat taidot ja kontaktit osoittautuivat usein tarpeellisiksi tämän puolustaessaan heikkoja ja sorrettuja. Valkoisen ratsun sijaan Pyhimyksen kulkuneuvona oli valkoinen Volvo P1800. Aluksi tuotantoyhtiö joutui ostamaan ko. auton, mutta pian Volvolla ymmärrettiin, että auton esittely viikoittain suositussa TV-sarjassa nostaa huikeasti myyntiä. Siitä eteenpäin Volvo toimitti joka tuotantokauden alussa veloituksetta kaksi tuliterää P1800 -mallin autoa kuvausryhmälle.

Japanissa elettiin 60-luvun alussa voimakkaassa taloudellisessa noususuhdanteessa ja länsimaisia vaikutteita imettiin kulttuurin jokaisella saralla, myös musiikissa. Osa Japanin nuorisosta oli saanut esimakua yhdysvaltalaisesta surf-musiikista Yhdysvaltain armeijan tukikohtien radiotaajuuksilta, mutta todellinen pankinräjäytys oli The Venturesin ensimmäinen Japanin kiertue vuonna 1962. Tämän seurauksena Japanissa alkoi sähkökitara-, eli eleki-yhtyeiden muutaman vuoden valtakausi. Tuon valtakauden ehdoton kuningasbändi oli siis ”rakastettuna valloittajana” tunnettu The Ventures.

The Venturesin konserttisalit täyttävä suosio on jatkanut Japanissa vakaana aina näihin päiviin asti. Yhtyeen vaikutusta elekiin ei voi olla painottamatta liikaa. Vaikutteet kulkivat kuitenkin molempiin suuntiin ja siinä missä japanilaiset yhtyeet ottivat mallia heistä ja levyttivät Venturesin kappaleita, levytti Ventures läjäpäin eleki-hittejä ja teki niin ikään Japanin markkinoille useita hiteiksi nousseita omia eleki-kappaleita. Oheisessa vuoden 2000 konserttitaltioinnissa Venturesin kanssa esiintyvä eleki-pioneeri Yuzo Kayama oli suuri tähti 60-luvun Japanissa (ja on sitä yhä nykyäänkin) ja Venturesin jäsenten henkilökohtainen ystävä.

THE MONTESAS

Saksalainen The Montesas on samanaikaisesti uskollinen niin vanhalle rock´n´roll- kuin mod -perinteelle. Näistä näkökohdista voimmekin surutta kutsua yhtyettä John Lennon keksimällä termillä mockers-bändiksi. The Venturesin ensimmäiseksi isoksi hitiksi vuonna 1960 noussut, alun perin jazzkitaristi Johnny Smithin 1954 säveltämä ja levyttämä, ”Walk, Don´t Run” sai 2006 Montesasin käsissä uuden ja mielenkiintoisen kuosin ja nimen ”Run, Don´t Walk”.

THE ROLAND SHAW ORCHESTRA

Brittiläinen säveltäjä, sovittaja ja orkesterinjohtaja Roland Shaw aloitti ammattiuransa jo 50-luvun alussa. 60-luvulla hän levytti orkestereineen useita suosittujen agenttielokuvien musiikkia sisältäneitä albumeja. Yhdeltä näistä, “Themes For Secret Agents” (1966), löytyy myös ”The Saintin” -teemakappale.

PIERO UMILIANI

Italialaisista elokuvasäveltäjistä puhuttaessa mieleen tupsahtaa ensimmäisenä tietenkin Ennio Morricone, mutta hetken tuumimisen jälkeen myös muutama muu - jos ei nyt ihan haastaja niin ainakin varteenotettava vaihtoehto. Yksi näistä on Piero Umiliani (1926-2001), jonka CV:stä löytyy laaja kattaus 50-luvulta 80-luvulle elokuvan eri genrejä spagettiwesterneistä agenttiseikkailuihin. Pyhimystä käsittelevään showhumme sopiva kappale Umilianilta on mielestämme vuonna 1965 valmistuneen ”Due mafiosi contro Goldgingerin” teemakappale, joka onkin surkean James Bond -parodian parasta antia.

THE REG GUEST SYNDICATE

50-luvulla rock and rollin nostattamassa hyökyaallokossa monet jazzmuusikot pelkäsivät uuden muotimusiikin jättävän heidät työttömiksi. Ammattilaisten pelko oli osin perusteltua, sillä keikkojen saaminen vaati uuden tyylin omaksumista. Reg Guestin kaltaiselle ennakkoluulottomalle jatsarille uusi tilanne tuntui enemmänkin raikkaalta tuulahdukselta ja tilaisuudelta päästä tienaamaan uudella musiikkityylillä Elviksen sessioiden pianistin Floyd Cramerin tapaan. Guest soittikin monilla myöhemmin klassikoiksi kohonneilla rock-levyillä, kuten esim. Billy Furyn legendaarisella ”Sound of Fury” -albumilla. Myöhemmin 60-luvulla Guest vastasi mm. Dave Berryn ja Scott Walkerin kappaleiden sovituksista. Ohessa syntyi myös omia levyjä joista valitsimme The Reg Guest Syndicaten Hammond-vetoisen go-go-kappaleen ”Underworld” vuodelta 1966.

THE VENTURES

The Venturesin tuotantoa on showssamme kuultu paljon, ja näin tulee olemaan jatkossakin. Tällä kertaa kuuntelussa on hieman harvinaisempaa materiaalia. ”Live in Tokyo ´68” -albumi on sitä mitä nimikin antaa ymmärtää, eli live-äänitys vuoden 1968 konsertista Tokion Kosei Nenkin Hallista, ja se esittelee yhtyeen uuden soolokitaristin Jerry McGeen. kappale on tuttu The Chantaysin surf-standardi ”Pipeline”, mutta Venturesin live-tulkinta on vähintäänkin ajaton.

THE SPOTNICKS

The Spotnicksin ”Live in Japan” äänitettiin edellä kuullun The Venturesin live-albumin tapaan Kosei Nenkin Hallissa, mutta paria vuotta aiemmin 1966 ja julkaistiin 1967. Heti A-puolen ensimmäisenä kappaleena on Spotnicksin kiihkeä instrumentaaliversio Emy Jacksonin vuoden 1965 hittibiisistä ”Crying in the Storm”. Jackson käytti (ja käyttää edelleen) laulaessaan pääkielenä englantia, jota oli oppinut hyvin, sillä hän syntyi Englannissa japanilaiseen diplomaattiperheeseen ja he muuttivat takaisin Japaniin Jacksonin ollessa jo teini-ikäinen.

THE SHADOWS

Lukuisien rautalanka- ja surf-yhtyeiden lisäksi myös The Shadows kokeili siipiään Japanissa. Shadowsilta nappasimme kuunteluun heidän syksyllä 1969 äänitetyltä ja seuraavana vuonna julkaistulta ”Live in Japan at Sankei Hall” -albumilta ”The Rise and Fall of Flingel Buntin”. Mielenkiintoisen albumista tekee, että siinä kuultiin Bruce Welshin komppikitaran sijaan Alan Hawkshawta pianossa/uruissa, sillä Welsh oli eronnut ryhmästä jo syksyllä -68 (mutta liittyi takaisin 70-luvulla). Shadows ei koskaan onnistunut saamaan samankaltaista suosiota maassa kuin edellä kuullut Ventures ja Spotnicks. Shadowsin leikittelevä esiintyminen ja hilpeät kappaleet eivät tehonneet melankolisuuteen mieltyneisiin japanilaisnuoriin - instrumentaalirockia kuuluu esittää asiaankuuluvalla vakavuudella eikä pelleillen, kuten kitaravirtuoosi Takeshi Terauchi kiteytti mielipiteensä Shadowsista.

THE CHARADES

Japani on rautalankamaana omaa luokkaansa, joten ei ole ihme että suomalaiset alan yhtyeen ovat olleet maassa hyvässä huudossa. Helsinkiläinen The Charades on keikkaillut maassa useaan otteeseen ja julkaisseet myös asiaankuuluvan live-albumin ”On Stage” (2006), joka sisältää Tokion Popcorn Music Clubilla ja El Camino Clubilla taltioituja raitoja. Niistä valitsimme ankkuriksi tämänkertaiseen showhun, alun perin supersuositun japanilaisen pop/eleki-ryhmän The Blue Cometsin instumentaalin ”Blue Comet ´66”.