INSTRO A GOGO OSA 44 (3. kausi)

Sotavuosina ja pitkälle 50-lukua jokaisen suomalaisen tilastoitiin käyvän elokuvissa 10 kertaa vuodessa - nykyisin n. 1,5 kertaa vuodessa. Ennen television valtaannousua 60-luvun alussa Helsingissä oli vielä liki 50 elokuvateatteria: osa keskustan suuria ensi-iltateattereita, mutta suurin osa pienempiä (parista sadasta muutamaan kymmeneen katsojaa vetäviä) korttelikinoja. Ensin TV, ja sitten se isoin kuolinisku 80-luvulla: videot. Viime aikoina korttelikinot ovat kuitenkin osoittaneet elpymisen merkkejä, ensin Euroopan suurissa metropoleissa, mutta pikkuhiljaa myös meillä Suomessa. Idean lähteä tonkimaan Helsingin vanhojen korttelikinojen kohtaloita saimme itse asiassa juuri siitä, että yksi näistä 80-luvulla toimintansa lopettaneista teattereista aloittaa tässä kuussa uudelleen toimintansa yli 30 vuoden tauon jälkeen. Teatterinostalgian lisäksi tarjoamme tietenkin teemaan sopivia musiikkiesityksiä ja muutamia elokuvavinkkejä synkkiin syysiltoihin. Merkittävän suomalaisen elokuvahistorioitsijan ja ohjaajan Peter von Baghin (1943-2014) sanoin: antoisaa elokuvailtaa.

Elysée avattiin 1929 Kuvapirtti-nimisenä Sörnäisten Kurviin, osoitteeseen Hämeentie 27. Ennen nimeämistä Elyséeksi vuonna 1978, teatterin nimi ehti olla melkein 40 vuotta Pirtti. Teatteri lopetti toimintansa huhtikuussa 1986, ja nykyisin tilassa toimii Jehovan todistajien valtakunnansali. Kuvassa näkyvän sisääntuloporttikongin vasemmanpuoleinen ovi on muuten edelleen toiminnassa ja toimituksemme ahkerassa käytössä.

Osoitteessa Mannerheimintie 60 vuodesta 1956 loppuvuoteen 1986 toiminnassa olleessa Coronassa oli peräti 406 istuinpaikkaa sekä 16 paikkaa käsittävä aitio. Avautuessaan teatteri oli kaikin puolin moderni ensi-iltateatteri ja siellä voitiin käyttää kaikkia tuolloin tunnettuja esitysmenetelmiä: normaalikuvaa, laajakuvaa, cinemascopea, superscopea, optista tai magneettista ääntä. Nykyisin paikalla toimii Jehovan todistajien valtakunnansali.

Viiskulmassa, Laivurinrinne ykkösessä sijainnut Merano oli yhtäjaksoisesti toiminnassa vuodesta 1928 elokuvateattereiden synkkään vuoteen 1986 (ko. vuonna peräti 20 teatteria lopetti toimintansa pelkästään Helsingissä). Teatterin ensimmäinen omistaja oli aikansa merkittävimpiin elokuvaliikemiehiin lukeutunut August Sorjanen (1875-1938), joka omisti useita elokuvateattereita ympäri Suomea. Meranon kyltti on jätetty muistutukseksi Viiskulman liikekeskuksen kukoistuksen ajoista - nykyisin tila on toimistokäytössä.

Helsinginkadun ja Harjukadun kulmassa sijaitseva yksisalinen Riviera oli toiminnassa ensin Kruunu-nimisenä vuodesta 1955 vuoteen 1977 ja sen jälkeen vuoteen 1982 Rivierana. Uuden tässä kuussa avattavan, noin 100-paikkaisen Rivieran konsepti on yhdistelmä ravintolaa ja elokuvateatteria, niin että myös salin puolella saa tarjoilua. Ainakin aluksi tyyliin tapasta ja viiniä. Kuva elokuvateatterin aulasta vuodelta 1966.

TITO RODRIGUEZ AND HIS ORCHESTRA

Puerto Ricossa syntynyt, mutta pääasiassa New Yorkissa toiminut laulaja, perkussionisti, säveltäjä ja myöhemmin orkesterinjohtaja Tito Rodriguez (1923-1973) soitti mm. bongoja ja lauloi Eric Madrigueran ja Zavier Cugatin orkestereissa ennen kuin perusti omansa 40-luvun lopulla. Rodriguez seurasi tarkasti aikaansa ja pyrki tarjoamaan yleisölleen omien sävellystensä lisäksi juuri pinnalla olleita hittejä sovitettuna kuumimpiin latinorytmeihin. Esim. cha-cha-cháksi kääntyi heti tuoreeltaan 1960 Elmer Bernsteinin teemasävellys hittilänkkäriin ”Magnificent Seven”.

THE MOHAWKS

50-luvun lopulla ammattiuransa aloittanut Alan Hawkshaw toimi mm. Emile Ford and The Checkmatesin pianistina ennen siirtymistään sessiomuusikoksi (mm. The Shadows, Serge Gainsbourg ja David Bowie käyttivät Hawkshawta levytyksissään). 60-luvun lopulta Hawkshaw perusti muutaman muun sessiomuusikon kanssa The Mohawksin, studiobändin jonka tyyli oli tuolloin pinnalla ollutta vauhdikasta Hammond-vetoista popjazzia. Syntyi liuta singlejä ja yksi albumi, ”The Champ” (1968), jonka nimikappaleesta tuli hip-hopin myötä eräs kaikkien aikojen samplatuin kappale. Valitsimme kuitenkin ko. albumilta vauhdikkaan go-go -kappaleen ”Rocky Mountain Roundabout”.

NORRIE PARAMOR AND HIS ORCHESTRA

Norrie Paramor (1914-1979) on jäänyt ehkä parhaiten mieleen Cliff Richardin ja The Shadowsin säveltäjänä, tuottajana, sovittajana ja eräänlaisena isähahmona. Mutta hän ehti tehdä paljon muutakin, kuten mm. johtaa omaa orkesteriaan, toimia pianistina, säveltää TV- elokuva- ja teatterimusiikkia ja tuottaa enemmän listahittejä kuin kukaan muu brittiläinen levytuottaja. Paramorin ja hänen orkesterinsa vuonna 1970 tekemä versio brittiläisen dekkarisarjan ”Randall and Hopkirk (Deceased)” -teemasta toimikoon mallina herran monipuolisuudesta.

FAY CRAIG

Brittiläinen Fay Craig ei ollut muusikko vaan eksoottinen tanssija, joka jätti jälkipolville perinnöksi 50- ja 60-lukujen taitteessa Panorama Soundies Machinelle tekemiään tanssiesityksiä, kuten valitsemamme ”Mirage”, jonka hypnoottisen ääniraidan tekijöistä emme saaneet varmuutta. Edellä mainittu masiina oli eräänlainen visuaalinen jukeboksi, johon työntämällä kolikon pääsi nauttimaan muutaman minuutin mittaisesta esityksestä - aiheet vaihtelivat varhaisista musiikkivideoista tanssiesityksiin ja vaikkapa lentonäytöksiin. Näiden koneiden kultakausi sijoittui 40-luvulta 60-luvun alkuun ja vielä 80-luvulla kyseisiä koneita saattoi löytää jostain syrjäisen tivolin tai pubin nurkasta Yhdysvalloissa ja Lontoossa.

ENNIO MORRICONE

Nyt kun 30. marraskuuta Ennio Morriconen konsertti Suomessa lopulta konkretisoituu, oli meidänkin syytä kaivaa esittelyyn jokin mestarin teos. Sellaiseksi valikoitui yksi raita italialaisen komediaelokuvan, ”L´Alibi” -soundtrackiltä - ”L´Alibi (Shake N.1)” vuodelta 1969.

THE SKATALITES

Ska- ja varhaisen reggae-musiikin pioneerin, jamaikalaisen The Skatalitesin vuonna 1963 tekemä versio vuoden 1960 hittieepoksen, ”Exoduksen”, (Ernest Goldin säveltämästä) teemakappaleesta kuuluu siitä tehtyjen covereiden parhaimmistoon. Tarkka levytysvuosi (puhumattakaan tarkasta päivämäärästä) on jäänyt unholaan, mutta kappale levytettiin ennen Skatalitesin varsinaista perustamista 1964. Ennen perustamista alkuperäisen Skatalitesin jäsenet muodostivat jamaikalaisen levytuottajan, Coxsone Doddin vakituisen sessioryhmän.

SID RAMIN

Maineikas yhdysvaltalainen säveltäjä ja sovittaja tunnetaan ehkä parhaiten mm. ensimmäisen piilokamerashow ”Candid Cameran” 60-luvulla käytetystä musiikista ja ”West Side Story” -elokuvan (1961) Oscarin arvoisesta soundtrackistä. popmusiikin saralla hänen tunnetuimpia sävellyksiään on Andy Williamsin isoksi hitiksi 1967 laulama ”Music to Watch Girls By”. Valitsimme Raminilta tähän jaksoon teemakappaleen Bernald L. Kowalskin ohjaamaan jännäriin ”Stiletto” (1969).

SKY DEE & THE DEMONS

Instro a Go Go Clubillakin vierailleelta helsinkiläiseltä Sky Dee & The Demonsilta olemme valinneet musiikkia esitettäväksi jo edellisellä tuotantokaudella, mutta hyvää bändiä sopii kuunnella useampaan otteeseen. ”The Furious Few” löytyy yhtyeen 2008 julkaistulta CD-EP:ltä.