INSTRO A GOGO OSA 45 (3. kausi)

Mikä bändi soitti Elviksen ”Viva Las Vegasissa”, entä Ronettesin ”Be My Babyssä” ja Beach Boysin ”Good Vibrationsissa”? No se oli tietenkin sama kuin mm. Mamas & Papasin ”California Dreamingissä”, Sonny & Cherin ”I Got You Babessa” ja Nancy Sinatran ”These Boots Are Made For Walkingissa”. He soittivat Frank Sinatran ”Strangers in the Nightissa” samoin kuin muidenkin ratpackiläisten levyillä, kuten Dean Martinin “Everybody Loves Somebodyssa”. Varmasti suurimmalle osalle tuttuja kappaleita, mutta mikä se bändi siellä taustalla nyt olikaan… Se on tietenkin sessioryhmä The Wrecking Crew, joka on tämänkertaisen showmme toinen pääaihe. Me emme kuitenkaan soittele niitä isoimpia hittejä, sillä ne on varmasti sen verran tuttuja kaikille, vaan ideana on että tuodaan esille nämä hittien taustalla studion varjoissa häärineet miehet ja yksi nainen.

Romutusryhmän lisäksi se toinen pääaiheemme on legendaarinen näyttelijä Leo Jokela. Tervetuloa seuraamme.

Maineikas losangelesilainen studioryhmä The Wrecking Crew vaikutti monien 60-luvun ja 70-luvun alun keskeisten artistien levyjen taustalla, Frank Sinatrasta Sonny & Cheriin ja Beach Boysista Ronettesiin, saamatta kuitenkaan naamojaan levynkansiin saati nimiään krediitteihin. Ryhmän ammattitaitoiset muusikot hallitsivat suvereenisti eri genret jazzista kantriin ja popista rockiin. He tekivät musiikkia TV-sarjoihin ja elokuviin. He toimivat Phil Spectorin työkaluna tämän luodessa monien tuottamiensa levyjen leimallista ”the Wall of Soundia”. Osa ryhmän jäsenistä, kuten mm. kitaristi Glen Campbell (kuvassa etualalla, takanaan ryhmän perustajiin kuulunut rumpali Hal Blaine) onnistui myöhemmin luomaan menestyksellisen soolouran, mutta useimmat heistä ovat jääneet pelkästään laajemmin popmusiikin historiaan perehtyneiden tietoisuuteen.

Romutusryhmän lisäksi toisena pääaiheenamme on Leo Jokela (1927-1975). Jokela oli sodanjälkeisen Suomen yksi rakastetuimmista näyttelijöistä. Vaikka Jokela ei tehnyt uransa aikana kuin muutaman pääroolin, niin hän ehti ennen kuolemaansa näytellä lukuisissa muistettavissa sivurooleissa - usein koomisissa, mutta myös vakavissa luonnerooleissa. Elokuvien ja Helsingin kaupunginteatterin lavalla työskentelyn lisäksi Jokela hauskuutti radion puolella Spede Pasasen käsikirjoittaman Papukaija G. Pula-ahon roolissa 1960-1964. Jokela oli myös ensimmäisiä suomalaisia stand up -koomikkoja tehdessään papukaijakeikkoja myös ravintoloissa ja lavoilla. Kuvassa Matti Kassilan ohjaaman ”Tähdet kertovat, komisario Palmu” -elokuvan pääkolmikko Jokela, Joel Rinne ja Matti Ranin ratkovat henkirikosta yömyöhään.

Denny Tedescon (Wrecking Crewn keskeisen jäsenen, kitaristi Tommy Tedescon poika) ryhmästä tekemä dokumenttielokuva valmistui jo 2008, mutta tekijänoikeuskiistojen vuoksi sai ensi-iltansa vasta viime vuonna. Ensi-illan kylkiäisenä julkaistiin myös Ken Sharpen Tedescon lähdemateriaalista kokoama, houkuttelevasti 12-tuumaisen vinyylinkannen sivukokoon pakattu kirja ”Sound Explosion!: Inside L.A.'s Studio Factory with the Wrecking Crew”. Ohessa maistiaisiksi dokumentin trailer.

Jokelalla oli uskomaton taito tehdä sivuhahmoista ikimuistettavia, näyttelipä hän sotilasfarssin alikersanttia, jännärin kovanaamaa tai poliisia, kuten Komisario Palmu -elokuvissa vähäilmeistä, mutta hyvin tehokasta murharyhmän etsivää, Väinö Kokkia. Eräs muistettavin Jokelan lauluesitys löytyy ensimmäisestä Palmu -elokuvasta, ”Komisario Palmun erehdys”, kun hän pienessä maistissa luikauttaa Kämpin kabinetissa Usko Kempin ”Silmät tummat kuin yö”. Toimituksemme virallinen suositus joulupukin konttiin on Asko Alasen kirjoittama ”Leo Jokela – Vaatimaton sivuosien sankari”, joka julkaistiin tässä hiljattain.

JACK NITZSCHE

Oscar-, Bafta- ja Golden Globe -palkittu muusikko, tuottaja ja säveltäjä Jack Nitzsche vastasi Wrecking Crew -ryhmässä isoja orkestraatioita sisältäneiden kappaleiden sovituksista ja toimi tiiviissä yhteistyössä Phil Spectorin kanssa ja vaikutti suuresti tämän leimallisen ”Wall of Soundin” kehitykseen. Nitzsche soitti myös koskettimia The Rolling Stonesin neljällä levyllä 1965-1967. Valitsemamme kappale ”The Last Race” soi ensimmäistä kertaa 1965 scifihupailussa ”Village of the Giants” ja toisen kerran Quentin Tarantinon ”Death Proofissa” 2007.

BILLY STRANGE

Billy Strangella oli keskeinen rooli Wrecking Crewn sovittajana ja säveltäjänä, mutta ennen kaikkea hän oli yksi 60-luvun käytetyimpiä kitaristeja: Nancy Sinatra, Wanda Jackson, Everly Brothers, Willie Nelson, Jan & Dean, The Ventures jne. Strangen levyttämät sooloalbumit teemalla: päivän kuumimpia hittejä instrumentaaliversioina, ei ehkä kuulosta kauhean kunnianhimoiselta, mutta Strangen eläväisen soiton ja mestarillisten sovitustaitojen ansiosta monilta näistä levyistä löytyy todellisia helmiä. Otetaanpa malliksi vaikkapa Strangen tekemä sovitus ja esitys The Beatlesin ykköshitistä ”Ticket to Ride” vuodelta 1965.

HAL BLAINE & THE YOUNG COUGARS

Uskomattoman hienon ja pitkän uran sessiorumpalina tehnyt Hal Blaine kuului The Wrecking Crewin perustajajäseniin. Useiden hittilevyjen (Frank Sinatra, Elvis, The Beach Boys, The Ronettes, The Byrds jne.) taustalla häärinyt Blaine teki 60-luvulla myös neljä sooloalbumia, kuten vuonna 1963 surf-boomin aallonharjalla julkaistun “Deuces, ”T´s”, Roadsters & Drumsin”, jolta nappasimme väkevän dragracing-maailmaan sijoittuvan ”Challenger II” -nimisen kappaleen, joka on muuten Lee Hazlewoodin käsialaa.

JAMES BURTON

Lousianalainen kitaravirtuoosi James Burton on ehtinyt uransa aikana soittaa useiden merkittävien solistien taustalla niin levyillä kuin keikkakokoonpanossa: Dale Hawkins, Bob Luman, Ricky Nelson, Jerry Lee Lewis, Roy Orbison, John Denver, Emmylou Harris ja tietenkin Elvis (sekä Presley että Costello). 1963 Burton levytty salanimellä Jimmy Dobro mielenkiintoisen instrumentaalisinglen, josta kuunteluun otamme a-puolen cajunia, surfia ja rockabillyä yhdistelevän “Swamp Surferin”.

FREDDIE KING

Texasilainen blueskitaristi ja laulaja Freddie King muutti jo 15-vuotiaana 1950 Chicagoon päästäkseen tapaamaan paikallisia muusikoita ja saadakseen ammattiuransa käyntiin. Maine ensiluokkaisesta kitaristista lähti nopeasti kiertämään, mutta levyttämään hän pääsi vasta 1956 pienellä El-Bee -merkillä. Chess Recordsilla Kingiä pidettiin liian samanlaisena kuin jo aiemmin yhtiöön värvättyä B.B. Kingiä. Seuraava etappi oli cincinnatilainen Federal Records, jolle King levytti suurimman osan uransa merkittävimpiä kappaleita 1960-1965 - niin laulettuja kuin instrumentaaleja. 1963 Federal julkaisi Kingin vahvasti bossa nova -boomin aallonharjalla ratsastaneen ”Bossa Nova and the Blues” -albumin, jolta valitsimme näytteeksi kappaleen ”Bossa Nova Blues”.

LEO JOKELA

Leo Jokela ei varsinaisesti ollut mikään laulaja, mutta esiintyi myös musiikkipitoisissa teatterinäytelmissä ja elokuvissa. Joitain Jokelan huumoripitoisia laulunumeroita päätyi myös ihan levylle asti, kuten vuonna 1970 Vexi Salmen sanoittama ja Aarne Ranisen orkesterin kanssa levytetty ”Nainen, poliisi ja taksi”.

CATERINA VALENTE

Italialainen Caterina Valente oli suuri kansainvälinen tähti 50- ja 60-luvulla. Hän levytti peräti 12 eri kielellä ja onnistui nousemaan myyntilistoille jopa Yhdysvalloissa, jossa hän oli myös vakituinen vieras Dean Martin Showssa 1966-1972. Esiintyipä Valente myös Suomessa, mutta suurinta suosio oli ehdottomasti Saksassa, jossa hänellä oli oma TV-ohjelma 50-luvun lopulta aina 80-luvulle saakka, joten musiikkinäytteeksi siis twistiä saksaksi vuodelta -65: ”Kismet”.

PAULI HALME

Helsinkiläinen Pauli Halme on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut paikkansa roots-musiikkipiireissä virtuoosimaisella soitollaan, varsinkin Merve Travisin ja Chet Atkinsin tunnetuksi tekemällä fingerpicking-tyylillä, josta näytteeksi nappasimme herran vuonna 2014 julkaistulta ”Sounds Like Bad Fiction” -albumilta kappaleen ”Just Another Breakdown”. Samalla voimme suositella kantrinnälkäisille joka maanantai Helsingin Juttutuvassa järjestettävää Hilland Monday -klubia, joka tarjoaa silkkaa kantrimusaa kahdeksasta eteenpäin. Liput 0 euroa ja lavalla nähdään vaihtuvina vierailijoina useita eturivin kantriosaajia.