INSTRO A GOGO OSA 47 (3. kausi)

Tämä onkin sitten kolmannen kauden ja koko vuoden viimeinen Instro a Go Go Radio Show, mutta me emme anna haikeuden vallata mieltä vaan laitetaan vielä kerran, ruutia säästelemättä, kunnon show pystyyn. Musiikkia on jälleen haalittu mukaan monipuolisesti tyylikkäistä elokuvasävelmistä yökerhojen villeihin tyttyshaker-esityksiin ja kalifornialaisesta surffailusta ehtaan jamaikalaiseen ska´han - instrumentaalia totta kai, mutta väriksi myös muutama laulettu kappale, ja vieläpä tasa-arvon vuoksi päästetään kummankin sukupuolen edustajat irti.

Elokuvaesittelyssä on puolestaan Frank Sinatran tyylikkäät Tony Rome -dekkarileffat. Ja koska kyseessä on tosiaankin vuoden viimeinen lähetys, niin aiomme paljastaa jotain myös seuraavan kauden kunnianhimoisista suunnitelmista.

Tämänkertaisessa elokuvakatsauksessa otamme käsittelyyn Frank Sinatran 60-luvun lopulla kahdessa elokuvassa esittäneen yksityisetsivä Tony Romen. Menestyselokuvien päähenkilö on entinen poliisi, joka uhkapelien ja railakkaan elämäntyylinsä aiheuttamista talousongelmista on ajautunut asumaan veneessä. Tyylistä ja kauniiden naisten (kuten kuvassa esiintyvän Jill St. Johnin) seurasta ei silti tingitä, joten Rome hyödyntää poliisimiehen kokemusta ja kontakteja ansaitakseen rahaa yksityisetsivänä.

Tiettävästi Frank Sinatra ei välittänyt go go -klubeista, mutta Tony Rome puolestaan joutui sellaisessa poikkeamaan seuratessaan kimurantin keissin johtolankoja järjestyksessä toisessa Tony Rome -elokuvassa ”Lady in Cement” (suom. Mestarinuuskija) (1968). Tyylillisesti elokuvat tuovat mieleen klassiset film noir -aikakauden kovaksikeitetyt dekkarit (yhtenä aiheena edellisessä jaksossa), joissa hieman siellä moraalin harmaalla alueella liikkunut päähenkilö kuvattiin usein myös kroonisesta rahapulasta kärsivänä sukkelasanaisena selviytyjänä, joka tiukan paikan tullen ei epäröinyt käyttää nyrkkejään tai peräti reikärautaa. Parhaan dekkariperinteen mukaisesti Tony Rome -elokuvissakin juoni mutkistuu eteenpäin mentäessä ja sankarimme tutkimuksia vaikeuttaa niin paikalliset gangsterit kuin poliisi - kuvioon kuuluu lisäksi totta kai myös kauniit ja petolliset naiset.

Toiveita shown kehittämiseksi on sadellut kiitettävästi, jopa siinä määrin, että ensi vuonna alkavan neljännen kauden puitteissa tulemme takaisin laajemmassa mittakaavassa. Muutamaan visaiseen, go go´n olemusta käsittelevään kysymykseen annoimme vastauksen jo parhaan kykymme mukaan osassa 26, jota suosittelemmekin vieroituksen aiheuttamiin ensioireisiin ennen uutta kautta.

Tunnin mittainen, Sami Smithin ja Jari Mobergin juontama, englanninkielinen sisarshowmme tulee jatkumaan ohjelmistossa noin yhden jakson kuukausitahdilla vielä vuoden vaihteessa. Joten mikäli kaipaat sukkelaa sanailua ja tyylikkäitä musiikkiesityksiä niin kannattaa pysyä "taajuudella" tauonkin ajan.

THE HONDELLS

Losangelesilainen Gary Usher vastasi monien 60-luvun alun hot rod/surf-yhtyeiden synnystä: ensin hän loi nuorekkaan imagon ja tietenkin nimen, sitten hän sävelsi kappaleet ja pestasi muusikot soittamaan ne levylle, ja vasta sitten etsi sopivat tyylikkäät nuoret kaverit levyn kanteen. Näin se suurin piirtein meni laulu- ja soitinyhtye The Hondellsinkin kohdalla. Muutama yhtyeen kappale käväisi 1964-1966 valtakunnallisella listallakin. Instrumentaaliesityksessä ”Haulin´ Honda” vuodelta 1964 soitosta vastasi Wrecking Crew -sessioryhmän miehet, kuten Glen Campbell kitarassa ja Hal Blaine rummuissa.

THE VENTURES

”Comin´ Home Baby” on lukuisia kertoja levytetty Ben Tuckerin säveltämä jazzkappale, jonka ensimmäisenä levytti instrumentaalina Dave Bailey Quintet 1961, mutta hitiksi se nousi vasta seuraavana vuonna Mel Tormén lauluesityksenä Bob Doroughin sanoituksella. The Venturesin kiihkeä tulkinta kappaleesta keväällä 1966 ei onnistunut vakuuttamaan yleisöä, eikä kappale noussut korkeimmillaan kuin singlelistan sijalle 120. Suomessa kappaleen levytti mm. laulettuna 1964 Ann Christine ja instrumentaalina 1971 Vesa-Matti Loiri.

NANCY SINATRA

Loisteliaan uran laulajana tehneen, persoonallisesta alttoäänestään tunnetun Nancy Sinatran hittiputki sijoittui 60-luvun jälkimmäiselle puoliskolle, jolloin hän teki yhteistyötä levytuottaja ja säveltäjä Lee Hazlewoodin - ja tietenkin sessioryhmä Wrecking Crewn - kanssa. Eikä menestystä tietenkään haitannut hyvät suhteet isä-Frankiin, jonka levy-yhtiön Reprisen kanssa Nancyllä oli sopimus. Nancy Sinatran levyttämä ja Hazlewoodin säveltämä ja sanoittama kappale ”Tony Rome” tehtiin tietenkin Frank Sinatran ensimmäistä Tony Rome -elokuvaa varten.

HUGO MONTENEGRO

Yhdysvaltalainen Hugo Montenegro (1925-1981) aloitti muusikkouransa laivaston orkesterissa. Siirryttyään siviiliin hän jatkoi musiikin opiskelua ja toimi orkesterinjohtajana mm. Harry Belafonten ja Dionin levytyksillä. 60-luvulla Montenegro alkoi säveltää musiikkia elokuviin ja TV-sarjoihin, sekä sovittaa muiden tekemiä elokuvasävellyksiä. Frank Sinatran filmatessa järjestyksessä toista Tony Rome -elokuvaa 1967 hän pohti kuka säveltäisi siihen musiikin. Suositus käyttää Hugo Montenegroa tuli erään tarinan mukaan yökerhon pikkutunneilla Dean Martinilta, jonka humoristisiin Matt Helm -agenttiseikkailuihin tämä oli tehnyt musiikin. Montenegro oli myös ensimmäisiä ison orkesterin johtajia, joka otti laajasti mukaan elektronisen musiikin elementtejä alkaen Moog-syntetisaattorista.

TT SYNDICATE

Vuonna 2012 perustettu portugalilainen TT Syndicate tarjoaa musiikillisessa cocktailissaan elementtejä 50-luvun rytmibluesista sekä 60-luvun beatista ja soulista. 2014 julkaistulta sinkulta nappasimme kuunteluun orientaalisävytteisen instrumentaali-iloittelun ”Abu Dhabi Twist”.

NINO FERRER

Italialaissyntyinen, mutta jo lapsuudessaan 1947 Ranskaan muuttanut ja siellä laajamittaisen uran muusikkona (aina kuolemaansa 1998 asti) tehnyt multi-instrumentalisti Nino Ferrer pyrki musiikissaan hyödyntämään aina pinnalla olleita virtauksia, olipa kyseessä sitten kepeät laulelmat tai proge. Ferrer aloitti muusikon uran 50-luvun lopulla soittamalla ja laulamalla freelancerina eri jazz-kokoonpanoissa, kuten mm. Richard Bennettin Dixie Cats -bändissä. 60-luvun alussa soolouralle siirtyessään ensimmäiset levytykset eivät herättäneet suurtakaan huomiota, kunnes Barclay Recordsin 1965 julkaisema mod jazz/soul -kappale ”Mirza” kipusi listan kärkeen. Se oli täysosuma ja sisälsi kaikki elementit mitä tanssilattialla tuohon aikaan vaadittiin. Singlen menestystä vauhditti myös humoristinen musiikkivideo, joka löytyy täältä.

TOMMY McCOOK & THE SUPERSONICS

Kuubalaissyntyinen saksofonisti Tommy McCook (1927-1998) tunnetaan ehkä parhaiten maineikkaan The Skatalitesin yhtenä perustajajäsenenä. Ennen Skatalitesia hän oli ehtinyt soittaa 50-luvulla eri kokoonpanoissa jazzia ja rytmibluesia akselilla Jamaika-Florida. Skatalites-kauden jälkeen McCook siirtyi soolouralle ja perusti säestysryhmäkseen The Supersonicsin, jonka kanssa levytti mm. tähän jaksoon valitsemamme ”Jerk Timen” 1966.

GUEST VILLAINS

Etunenässä soul- ja funk-musiikin äänitorvena toimiva suomalainen Timmion Records pukkasi alkuvuodesta 2011 ulos seiskatuumaisen verran täyttä instrumentaalitörkyä. Mutta minkälaista! Parasta tittyshakers törkyä sitten 50- ja 60 -lukujen taitteen. A-puolen kiihkeän ja räävittömän ”Tornadon” soidessa voi helposti kuvitella itsensä hämyisen striptease-klubin nurkkapöytään Los Angelesissa vuonna 1960. Yhtyeestä ei juurikaan tietoja löytynyt, mutta ei liene silti mikään salaisuus, että kyseessä on helsinkiläisen The Soul Investigatorsin pseudonyymi.