INSTRO A GOGO OSA 51 (4. kausi)

Elokuvat kuuluvat popkulttuuriin siinä missä musiikki ja elokuvan historia suorastaan vilisee mielenkiintoisia anekdootteja aina sieltä Lumieren veljesten ensimmäisistä elokuvaotoksista lähtien. Ihan niin pitkälle historiaan emme mene, mutta tämänkertainen show on kuitenkin varattu lähes kokonaan Elokuvakatsaukselle. Leffateemoja on kyllä soiteltu, mutta emme ole silti jostain syystä ottaneet yhtään elokuvaa vielä tämän vuoden puolella tarkempaan analyysiin. Nyt paikataan tämä virhe, ja vieläpä melkoisella klassikolla, joka oli ilmestyttyään Englannin vuoden katsotuin ja kuuluu nykyään poikkeuksetta kaikkiin mahdollisiin maailman parhaat elokuvat rankkausten 50 kärkeen.

Englantilaisen Carol Reedin 1949 ohjaamassa ”The Third Manissä” (suom. Kolmas mies) sukelletaan sodanjälkeiseen raunioituneeseen Wieniin, jota neljä miehitysvaltaa, Englanti, USA, Neuvostoliitto ja Ranska valvovat samaan tyyliin kuin Berliiniä. Lähtökohtana Graham Greenen käsikirjoittamalle elokuvalle on kaupungissa rehottava mustan pörssin kauppa ja kaupungin alla risteilevä viemäriverkko.

Elokuva vilisee tyylikkäitä yksityiskohtia, kuten pitkiä kiilautuvia varjoja ja veikeitä kuvakulmia laadukkaimpien film noir -leffojen henkeen. Keskeistä elokuvassa ovat vastuun ja syyllisyyden, petoksen ja luottamuksen tematiikka. Elokuvan päähenkilö, Joseph Cottenin (kuvassa) esittämä yhdysvaltalainen roskakirjailija Holly Martins, joutuukin tutkailemaan ystävyyden monimutkaisuuden dilemmaa - pysyäkö lojaalina lurjukseksi paljastuneelle parhaalle ystävälleen vai auttaako viranomaisia tämän kiinnisaamiseksi.

Elokuvan muistettavin hahmo on vain 10 minuuttia elokuvan loppupuolella valkokankaalla nähtävä Orson Wellesin tulkitsema Harry Lime. Wellesin mehevästi tulkitsemansa hahmo ei olekaan mikään kliseinen film noir -kuvaston pahis vaan enemmänkin kevytmielinen ja vastuuton pojankoltiainen, joka suorastaan ylpeilee saavutuksillaan piittaamatta pätkääkään bisneksiensä uhreina kuolleista ihmisistä. Welles muisteli elämänkerrassaan: ”Lime on varsin inhottava hahmo, joka edustaa kaikkea sellaista jota itse vihaan - julmuutta ja välinpitämättömyyttä.”

SIR HENRY & HIS BUTLERS

Aloitamme tämänkertaisen showmme elokuvan varhaiseen kehitykseen kuuluvan cosmoraman tunnelmiin ja mielikuviin johdattelevalla, suositun tanskalainen sir Henry & his Butlersin instrumentaaliesityksellä ”Cosmorama” vuodelta 1968 (kuunnelkaa muuten joskus vertailun vuoksi tämän perään Nino Rotan ”The Godfather Waltz” vuodelta 1972). Vuonna 1964 Kööpenhaminassa perustettu yhtye aloitti brittiläisten esikuviensa mukaisesti esittämällä tuon ajan tunnetuimpia rock-kappaleita, mutta siirtyi vuosikymmenen loppupuolella enemmän itse sävelletyn melodisemman popin suuntaan. Henry hovimestareineen jatkoi vaihtelevalla kokoonpanolla aktiivista toimintaansa aina 80-luvulle asti.

THE VIKINGS

Norjalainen The Vikings aloitti toimintansa 1959 aikakauden henkeen rock and rollilla, levytti muodikkaasti kaksi singleä rautalankaa (molemmat 1963), joista ensimmäisenä julkaistun ”Dans borti veienin” b-puolelta valitsimme elokuvakatsauksemme teeman sopivan ”Den tjedje mannin”. ”Kolmas mies” -elokuvan teemakappalehan oli todella, todella suosittu 60-luvulla rautalankabändien keskuudessa ja levytettiinkin lukuisia kertoja jo tuolloin. Vikingsistä mainittakoon vielä, että se jatkoi lyhyen rock- ja rautalankaperiodin jälkeen menestyksellisesti yhtenä maansa suosituimpana tanssiorkesterina.

ANTON KARAS

Ikimuistoisen ”Kolmas mies” -elokuvan teemakappaleen sävelsi ja esitti alun perin itävaltalainen muusikko Anton Karas (1906-1985). Tarina kertoo, että elokuvan ohjaaja Carol Reed oli etsiskelemässä kumppaneineen Wienissä sopivia kuvauspaikkoja ja olivat kuulleet Karasin sitransoittoa eräässä katukahviossa. Siltä istumalta Reed oli päättänyt, että elokuvan soundtrack koostuisi pelkästään Karasin soitosta. Melko säväyttävää aikana jolloin kaikki elokuvamusiikki tehtiin isojen orkesterien kanssa. ”The Harry Lime Themen” (kuten se alkuperäisen vuonna 1949 Englannissa prässätyn levyn etiketissä on) myötä Karas opittiin tuntemaan ympäri maailmaa. Hän ei kuitenkaan viihtynyt koskaan konserttikiertueilla vaan soitti mieluiten edelleen oman kotikaupunkinsa kahviossa ja tavernoissa.

JOE LOSS & HIS ORCHESTRA

Brittiläisen Joe Lossin maineikas big band orkesteri oli suosionsa huipulla juurikin ”Kolmas mies” -elokuvan teon aikoihin. Jännä juttu sinänsä, että itse asiassa Joe Lossin orkesteri jatkaa edelleen toimintaansa, vaikka Loss itse kuoli jo 90-luvulla. Samaan tyyliin kuin meillä Dallape - miehet muuttuu mullaksi, mutta toiminta jatkuu. Kappale ”Warpaint” on vuodelta 1963 ja muodikaasta kitarasoundista vastaa Big Jim Sullivan.

JOE MEEK with THE BLUE MEN

Joe Meek oli todellinen pioneeri modernin studiotekniikan kehityksessä ja ensimmäisiä elektronisen musiikin tekijöitä. Hänen lempiprojekteihinsa kuului kuvitteellisista avaruudenäänistä koostunut ”I Hear a New World” -konseptilevy. Aluksi kokonaisuus oli tarkoitus saada aikaan puhtaasti konemusiikilla, mutta Meek epäili niin uraauurtavan levyn olevan liikaa musiikinkuluttajille, joten värväsi mukaan The West Five -nimisen skifflebändin tuomaan mukaan tutumpia elementtejä. Valitettavasti epäkaupalliseksi osoittautuneesta kokonaisuudesta julkaistiin vain sen ensimmäinen osa - 4 kappaletta sisältänyt EP 1960. Toinen osa ja molemmat osat sisältävä LP saivat jäädä odottelemaan julkaisua aina vuoteen 1991. Kuunteluun nappasimme toiseen osaan tarkoitetun ”The Bublightin”. Täysin hukkaan ei tuokaan kappale mennyt sillä Meek käytti samaa melodiaa seuraavana vuonna The Outlawsin ”The Outlaws” -kappaleessa.

AAVIKKO

Joe Meekin avaruusäänten jälkeen otetaan maistiaiset modernimmasta elektrosta. Siilinjärvellä 1995 perustettu Aavikko kuuluukin genrensä kärkibändeihin ja se on esiintynyt useiden Euroopan maiden lisäksi menestyksellisesti myös Yhdysvalloissa. Myös sohvaperunoille Aavikko saattaa olla tuttu, sille se teki 2002 teemamusiikin komediasarjaan ”Kumman kaa”, mikä lisäsi reilusti yhtyeen tunnettavuutta kotimaassa. Aavikon kappale ”Kova lääkitys” oli puolestaan tunnusmusiikkina Yleisradion Telakka-keskusteluohjelmassa ja yhtyeen kappaleesta ”New York-London-Siilinjärvi-Tokyo” tehty remix oli tunnusmusiikkina Yleisradion K-rappu-ohjelmassa. Me valitsimme heiltä kuunteluun hieman joemeekmäisen ”Capitano Argento” vuonna 2005 julkaistulta ”Back from the Futer” -albumilta.

SATAN´S PILGRIMS

Vuonna 1993 perustettu oregonilainen Satan´s Pilgrims sekoittaa musiikissaan iloisesti old school surfia ja garagea. Liki koko 00-luvun tauolla ollut yhtye on tehnyt pikkuhiljaa paluuta estradeille koko 10-luvun. Kuunteluun valitsimme ”Devil´s Punchbowlin” heidän 1997 julkaistulta ”Around The World With Satan's Pilgrims” -albumilta.

THE IMPULSE 3

Ensi viikon lauantaina klubillamme esiintyvän helsinkiläisen The Impulse 3:n tyyliä voisi luonnehtia super soul beatiksi väkevillä garage-mausteilla. Levytettyä materiaalia vasta vajaan vuoden toiminnassa olleella yhtyeellä ei vielä ole, mutta onnistuimme saamaan tältä maan mainiolta triolta käyttöömme harjoitusdemon. Impulse 3:n rujo ja energinen lataus tuleekin parhaiten esille juuri tässä kellarinauhoitteessa. Kappale on Eddie Cochranin ”Scratchin´”, johon on osittain sekoitettu Bo Diddleyn ”Bo's Bouncea”. Cochranin originaali instrumentaali julkaistiin Dot Recordsilla 1958 esiintyjänimellä Jerry Neal (mikä puolestaan oli Cochranin managerin ja sävellyskumppanin Jerry Capehartin alter ego).