INSTRO A GOGO OSA 56 (4. kausi)

Itsenäisyyden satavuotisjuhlien näkyvimpiä ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia on kuvataiteilija Touko Laaksonen (1920–1991), joka ansaitsee ehdottomasti myös go go -toimituksen huomion, varsinkin nyt, kun herrasta tehty elämänkertaelokuva ”Tom of Finland” sai vihdoin Suomen ensi-iltansa helmikuussa. Laaksosen lisäksi aiheenamme on suomalaisen juurimusiikin pää-äänitorvena jo vuodesta 1968 toimineen Blues Newsin vastikään verkkosivuillaan avaama Instropedia -nimeä kantava suomalaisen juuri-instrumentaalimusiikin tietokanta ja siihen liittyvä facebook-sivu. Instropedian innoittamana valitsimmekin tämänkertaiseen ohjelmaan ennätysmäärän suomalaisia instrumentaalilevytyksiä, ja lainasimme niiden esittelytekstejä melko röyhkeästi, mutta kunnioittaen suoraan ko. sivustolta.

Luutnantti Laaksonen taisteli jatkosodassa ja hänelle myönnettiin ansioistaan Vapaudenristi. Sota jätti nuoreen mieheen ikuiset arvet, mutta se myös inspiroi - miehinen voima ja univormut näkyvätkin Laaksosen kuvissa leimallisesti. Sodan jälkeen hän teki päivätyötään helsinkiläisessä mainostoimistossa, mutta hänen vapaa-aikanaan tekemiä homoeroottisia underground-kuvia päätyi levitykseen aina Saksaa myöten. Berliinissä ja muissa Euroopan metropoleissa suhtauduttiin huomattavasti suopeammin Laaksosen taiteeseen kuin sen aikaisessa Helsingissä. Kuva Laaksosen Saksan matkalta vuodelta 1955

Laaksonen eli nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikos. Hän alkoi piirtää fantasioita jo lukioaikanaan 30-luvun lopulla, mutta piti vielä tuolloin piirroksensa visusti piilossa. 1970-lukuun asti Laaksosen työt päätyivät pitkälti yksityisille keräilijöille ja olivat lähinnä niiden nähtävissä, jotka olivat tekemisissä homopornografian tai siihen liittyvien alakulttuureiden kanssa. Rikoslain muuttumisen myötä Laaksosenkin teokset päätyivät lähemmäs valtavirtaa. Todellista suosiota Laaksonen sai kuitenkin vasta 1970- ja 80-luvuilla Yhdysvalloissa, jossa hän sai ensimmäiset piirroksensa lehtiin. Siitä alkoi Laaksosen elämän loppuun asti kestänyt suosio, josta edes hänen oma sukunsa ei tiennyt.

Helsingin Taidehallissa viime kesänä järjestetty The Pleasure of Play -näyttely on ollut tähän mennessä laajin Tom of Finlandin tuotantoa esittelevä kokonaisuus. Mukana oli sekä klassisia piirroksia miehistä nahkatakeissaan että harvemmin esillä olleita teoksia, kuten herkkiä akvarelleja. Mutta se mikä kiinnitti toimituksemme huomion, oli vitriineissä esillä olleet Laaksosen kokoamat kuvakollaasit, jotka näyttivät miten hän tutki aikansa kuvastoa soveltaakseen sitä omissa töissään. Leikekirjojen sivuilta löytyi muutamia IAGG:n jaksoissakin esiteltyjä henkilöitä, kuten mm. Vince Taylor, Roger Moore ja Marlon Brando (kuva elokuvasta ”The Young Lions”, suom. ”Nuoret leijonat” vuodelta 1958). Teoksissani ei ole poliittista kannanottoa eikä ideologiaa. Mietin piirtäessäni ainoastaan kuvaa itsessään. Natsifilosofia, rasismi ja kaikki se, inhottaa minua, mutta piirsin heitä silti - heillä oli seksikkäimmät univormut, muisteli Laaksonen myöhemmin.

Laaksonen oli piirtämisen ohella lahjakas muusikko. Hänen isänsä Edvin toimi kuoronjohtajana ja Laaksonen opiskeli 1940-luvulla musiikkia Sibelius-Akatemiassa. Laaksonen lauloi nuorena bassoa kuorossa ja toimi sodan jälkeen jonkin aikaa ravintolapianistina. Hänen sävellyksistään ainakin yksi, Aino Kallaksen runoon sävelletty ”Vihmalintu”, on levytetty vuonna 1949 esittäjänään sekakuoro Kulkuset Edvin Laaksosen johdolla. Kuvassa Laaksosen lisäksi tämän elämänkumppani tanssija Veli ”Nipa” Mäkinen ja sisko Kaija.

THE MONTESAS

Vuonna 1998 perustettu saksalainen The Montesas yhdistelee musiikissaan hilpeästi eri aineksia rockabillystä, garagesta, sixties beatista ja surfista. 2006 julkaistulla ”Rockers … Shakers!” -albumilla yhtyeen nokkamies - kitaristi ja laulaja - Marcel Bontempi vei ennakkoluulottoman asenteensa jopa niin pitkälle, että sovitti yhdysvaltalaisen jazzvibrafonistin Dave Piken vuonna 1969 säveltämän ja levyttämän vahvasti intialaisia sävyjä sisältäneestä instrumentaalista ”Mathar” rockversion ”Rockhar”.

JOHNNY KIDD & THE PIRATES

Lontoolainen Johnny Kidd (oikealta nimeltään Frederick Heath) oli bändeineen aikoinaan outo lintu niin musiikillisesti kuin ulkonäöllisesti. Pukujen sijaan raidallisiin merimiespaitoihin, nahkaan ja tiukkoihin farkkuihin sonnustautuneet piraatit nimittäin esittivät aikalaisistaan poiketen tanakkaa rhythm & bluesia, joka tuli muotiin vasta myöhemmin Rollareiden, Animalsin, Yardbirdsin jne. myötä. Valitettavasti näiden em. uusien bändien menestyksestä alkoi piraattiryhmän laskusuhdanne listoilla, vaikka keikkasuosio oli edelleen vakaata. Kidd yritti toukokuussa -65 uusia listaykköseksi elokuussa -60 nousseen ”Shakin´ All Overin” menestyksen, mutta ilman sijoitusta. The Piratesiin kuului tuolloin Johnny Weider (kitara), Johnny Spence (basso), Frank Farley (rummut) ja Vic Cooper (urut). Kidd kuoli auto-onnettomuudessa 7.10.1966.

VINCE TAYLOR & HIS PLAYBOYS

Syntyperäinen englantilainen, mutta nuoruutensa New Jerseyssä viettänyt Vince Taylor lukeutuu rock and rollin merkittävimpiin pioneereihin. Pantterimaisen ketterä ja vaarallisesti mustaan nahkaan pukeutunut Taylor retkujoukkioineen, eli taustabändinsa The Playboysin kanssa, oli täysin eri planeetalta kuin muut aikansa nuorisoidolit. ”Move Over Tiger” vuodelta 1961 toimikoon näytteenä tuolta arrogantilta porukalta. Suurinta suosiota Taylor nautti Ranskassa, jossa solmi kuuden vuoden levytyssopimuksen Barclay Recordsin kanssa. Raskas alkoholin ja huumeiden käyttö teki Taylorista kuitenkin jo 60-luvun puoliväliin mennessä epäsuositun levy-yhtiön silmissä, eikä Barclay uusinut levytyssopimusta. 70-luvulla Taylor kuitenkin teki paluun levyttämään ja jatkoi esiintymisiä aina kuolemaansa asti 1991.

TOM JONES

Afroamerikkalaisesta soulista ja rhythm & bluesista vaikutteensa ammentaneen Tom Jonesin ensimmäinen single (Decca, 1964), jonka A-puolella kuultava huikean intensiivinen versio Johnny Loven ”Chills and Feveristä” ei herättänyt juuri minkäänlaisia tuntemuksia ostavassa yleisössä. Pettynyt Jones harkitsi palaamista hanttihommiin Walesiin, mutta tämän manageriksi ryhtynyt biisinikkari Gordon Mills uskoi Jonesin tarvitsevan vain oikeanlaisen kappaleen tullakseen huomatuksi. Ja huomatuksi tuo komean baritoniäänen omaava Walesin tiikeri tulikin. Kansainvälisesti listojen kärjen tuntumassa (pientä suvantovaihetta 70- ja 80-luvun taitteessa lukuun ottamatta) näihin päiviin asti keikkunut sir Tom on yksi kaikkien aikojen menestynein brittiartisti.

COOL SHEIKS

Helsingin Ravintola Kappelin kellarin legendaaristen Bullworkers-jamien jälkimainingeissa vuonna 1988 henkiin herätetty groove-soul -kokoonpano, jonka alkuperäisen ydinryhmän muodostavat tenorifonisti Hepa Halme, basisti Mitja Tuurala ja rumpali Keimo Hirvonen. 1990-luvulla The Cool Sheiks yhdisti voimansa hiphop-yhtye Damn The Bandin kanssa ryhtyen julkaisemaan eräänä ensimmäisistä suomalaisakteista englanninkielistä hiphopia. Sittemmin 2000-luvulle tultaessa ryhmä on palannut takaisin instrumentaalipainotteisen groovemateriaalin pariin. Yhtyeen nykymiehityksessä edellä mainittujen muusikkojen ohella soittavat mm. kitaristi Miikka Paatelainen, pasunisti Juho Viljanen ja perkussionisti Reino Nordin. Kuunteluun valitsimme yhtyeen ensimmäisen singlen A-puolen, jolta löytyy mainio versio Henry Mancinin elokuvasävelmästä ”A Shot in the Dark”.

LESTER PEABODY

Mm. yhtyeistä Ballroomers, Hal Peters & his Trio, Barnshakers, Rhythm Hogs, Dr. Snout & his Hogs of Rhythm ja Molly Moonstone tuttu Jussi Huhtakangas (s. 1967) on levyttänyt country’n’western-, rhythm’n’blues- ja jazz-pitoista soolomateriaalia taiteilijanimellään Lester Peabody. Tammikuussa 2008 julkaistulla toisella sooloalbumillaan Huhtakangas esiintyy yhdessä pääkaupunkiseutulaisen Johnny Bonanza Show -yhtyeen kanssa. Tuolta levyltä valitsimme arpomalla alun perin Jerry Reedin vauhdikkaan kitararallin ”Kicky”.

BIG BERTHA & THE BULLDOZERS

Vuosina 1991-98 toimineen helsinkiläisen Big Bertha & The Bulldozers -instrumentaalikokoonpanon ohella ryhmän johtohahmon Big Berthan eli Eeva-Kaarina Järvimäen soittoa on kuultavissa mm. bluesyhtye Tortilla Flatin äänitteillä. Kappaleeksi valitsimme yhtyeen vuonna 1994 tekemän sovituksen Kiti Neuvosen tunnetuimmasta kappaleesta (Kaj Chydeniuksen sävellys Anu Kaipaisen runoon) ”Nuoruustango”, joka kuultiin ensimmäisen kerran Peter von Baghin ohjaamassa elokuvassa ”Kreivi” vuodelta 1971.

HEIKKI LAURILA

1940-luvun lopussa uransa aloittanut kitaristi Heikki Laurila on yksi Suomen eniten levyttäneistä studioketuista - Gramexin tilastojen mukaan mukana 7 272 levytyksellä vuoteen 2008 mennessä. Kymenlaaksossa jazz- ja tanssimuusikkona aloittanut Heikki Laurila (s. 1934) siirtyi Helsinkiin 1950-luvun puolivälissä. Studiotyöt alkoivat 50-luvun lopussa, ja Laurilasta tuli nopeasti kotimaisten levytysten lähes yksinvaltainen luottokitaristi. Kitaroinnin ohella hän hoiti tarvittaessa myös mandoliini- ja banjourakat. Harvoilla soololevyillään hän esitti jazz- ja lattarivaikutteisia instrumentaaleja. Vahvasti Les Paulin henkeen sovitetun ”Liljankukan” (Toivo Kärjen sävellys vuodelta 1945) Laurila levytti 1963.

HUSKY AND THE SANDMEN

Laikojen ohella suomalaisen surf-pioneerin statuksen ansaitsee tietenkin 90-luvulta seuraavan vuosituhannen puolelle ympäri Eurooppaa keikkaillut Husky & The Sandmen. Heiltä valitsimme näytteeksi Huskyjen surfversion 60-luvun japanilaisesta hitti-iskelmästä ”Sukiyaki”. Kappale löytyy vuonna 1996 ilmestyneeltä ”Arabian Night” -albumilta.