INSTRO A GOGO OSA 58 (4. kausi)

Viimeviikkoisen ohjelman aikana saavutimme viidensadan soitetun kappaleen rajapyykin, joten tällä kertaa paneudutaan siihen mitä tässä on tullut liki 60 jakson puitteissa soiteltua. Tietenkin erinomaista musiikkia, se ei liene yllätys, olemmehan me itse ne valinneetkin. Luvassa siis Instro a Go Go Radio Shown top ten, ja lähdetään liikkeelle nurinkurisessa järjestyksessä sijalta 10 sijalle 1, niin säilyy jännitys ihan ohjelman loppuun.

Vuonna 1958 Washingtonin osavaltiossa Tacoman kaupungissa perustettu The Ventures on kuulunut ensimmäisestä jaksosta lähtien toimituksemme soittolistasuosikkeihin. Kuvassa legendaarinen line-up vuonna 1965: Mel Taylor (rummut), Don Wilson (komppikitara), Bob Bogle (basso) ja takana Nokie Edwards (soolokitara).

Vuonna 1958 Lontoon Sohossa Cliff Richardin taustabändiksi perustettu The Drifters muutti nimensä jo seuraavana vuonna The Shadowsiksi ja otti listaykköseksi nousseen ”Apachen” (1960) myötä paikkansa maansa johtavana instrumentaalirockyhtyeenä. Kuvassa yhtyeen yksi pitkäaikaisimmista kokoonpanoista vuonna 1965: Hank Marvin (soolokitara), John Rostill (basso), Brian Bennett (rummut) ja Bruce Welsh (komppikitara).

DUANE EDDY

Vuonna 2011 brittiläisen muusikko/tuottaja Richard Hawleyn onnistui viimein saada ihailemansa yhdysvaltalaisen kitaristilegenda Duane Eddyn studioon useiden vuosien tauon jälkeen. ”Road Trip” -albumin ensitahdeista kuulee, ettei kyse ole mistään vanhan kehäraakin nostalgiapotpurista ja vanhojen hittien uudelleen lämmittelystä. Kaikki kappaleet ovat uusia, pääasiassa Eddyn itsensä ja osin yhdessä Hawleyn kanssa säveltämiä instrumentaaleja. Twang-kitara murisee bassoääniä mestarin käsissä edelleen erittäin uskottavasti, kuten valitsemastamme kappaleesta ”Primeval” voitte itse havaita.

THE SPOTNICKS

Ruotsin vientituote numero 1 levyrintamalla 60-luvun alkupuolella - eikä ihme, sillä The Spotnicksin managerina hääri Stig Anderson, sama mies joka osaltaan tuli myöhemmin nostamaan ABBAn maailmanlaajuiseen suosioon. Spotnicksin levyt nousivat listoille ympäri Eurooppaa, mutta myös mm. Australiassa ja Japanissa, jossa suosio oli suorastaan ilmiömäistä - pelkästään ”Karelia” -singleä myytiin maassa liki miljoona kappaletta vuonna 1966. Spotnicksilta valitsimme tällä kertaa kuunteluun, alun perin maineikkaan ranskalaisen kapellimestari Franck Pourcelin mahtipontisen sävellyksen ”Suspicion”, joka löytyy vuonna 1967 julkaistulta ”In Acapulco” -albumilta.

THE ASTRONAUTS

Coloradolainen The Astronauts lukeutuu kiistattomasti surfbändien kirkkaimpaan kärkeen, emmekä yhtään ihmetelleet heidän sijoitustaan IAGG:n top teniin. Otetaan ääninäytteeksi vaikkapa helmikuussa 64 julkaistulta ”Competition Coupe” -albumilta Lee Hazlewoodin sävellys ”The Hearse”.

THE ROLAND SHAW ORCHESTRA

Roland Shawn sijoitus seutsemänneksi oli pienoinen yllätys, joskaan ei huono sellainen. Roland Shawlla orkestereineen nyt vain on hyvää, meidän normit täyttävää musiikkia ja valitsimme herralta kuunteluun ”Diamonds are Foreverin”, joka on tietenkin John Barryn sävellys samannimiseen James Bond-elokuvaan vuodelta 1971, mutta aika herkullinen tämä Shawn jo heti samana vuotena tekemä sovitus.

LINK WRAY & HIS RAY MEN

Voimasoinnun ylipappi ja särösoundin isä Link Wray ei itse koskaan esittänyt varsinaisesti surffia, vaikka hänen vaikutuksensa genren bändeihin on ilmiselvä. Vuonna 1963 äänitetty ”Cross Ties” on tyylillisesti ehkä lähimpänä surf-genren leimallista äänimaailmaa.

DICK DALE & THE DEL-TONES

Kalifornian Santa Monica Pier on pitkällä laiturilla sijaitseva huvittelukeskus ja lukuisista elokuvistakin tuttu maamerkki. Alueella on sen yli satavuotisen historian aikana ollut useitakin eri ”ballroomeja” ja lavoja, joissa eri aikakauden artistit ja bändit ovat viihdyttäneet yleisöä. Myös surfkitaran kuninkaaksi tituleerattu Dick Dale on konsertoinut siellä useampaankin otteeseen, ja kaksi näistä konserteista (vuosilta -94 ja -96) on julkaistu ”Live on the Santa Monica Pier” -tupla-CD:llä. Quentin Tarantinon Pulp Fictionin myötä lähes unohduksista jälleen pinnalle ja uutta materiaalia levyttämään noussut kitaravelho esittelee kummassakin konsertissa pääasiassa em. elokuvan nosteessa julkaistujen ”Tribal Thunder”-, ”Unknown Territory”- ja ”Calling Up Spirits”-albumien materiaalia. Valitsimme näytteeksi speed metalin ja surfin risteyttävän ”Nitron”.

THE CHARADES

Helsinkiläisen The Charadesin 2016 ilmestyneeltä ”Lost Tapes ´66” -albumilta poimimme kuunteluun heidän versionsa alun perin The Shadowsin listan 24. sijalle vuonna 1966 kivunneen ”A Place in the Sunin”.

THE JOHN BARRY SEVEN

The John Barry Seven oli ollut 50-luvun lopulta lähtien suosittu keikkabändi ja säestäjä lukuisten brittiläisten pop- ja rock-artistien levyillä ja konserteissa. Koplan kovasta maineesta ja kysynnästä huolimatta John Barry halusi urallaan eteenpäin ja keskittyi 60-luvun kuluessa yhä enemmän elokuvamusiikin tekoon. Vuonna 1964 John Barry oli jo jättänyt aktiivisen keikkailun bändinsä kanssa, joka jatkoi kuitenkin (Barryn valvonnan alla) levytyksiä pitkälle vuoteen 1965 ja sovitut keikat, mm. Brenda Leen Englannin kiertue, oli hoidettava. Vuonna 1961 Barry oli kuitenkin vielä kiinteästi mukana ”seiskassaan”, kun hänen vauhdikas sävellyksensä ”Twist It” julkaistiin.

THE SHADOWS

Kakkosena IAGG:n top ten -listalla komeilee kymmenellä soittokerralla jylhä ja majesteetillinen The Shadows. Shadows levytti Norrie Paramorin orkesterin kanssa vuonna 1965 Antonia Carlos Jobimin suuren bossa nova -hitin ”Girl From Ipanema”. Paramorin jousisovitukset eivät ainakaan vähennä Shadowsin majesteetillista tenhoa - päinvastoin.

THE VENTURES

Ykkössija onkin melko selkeä, sillä The Ventures otti selkeästi kaulaa muihin peräti 24. soittokerralla. Lähetyksen loppuun siis toimituksemme suosikilta heidän vuonna 1964 julkaistulta ja parhaimmillaan listan 34. sijalle nousseelta The Fabulous Ventures -albumilta ”Walkin with Pluto”.