INSTRO A GOGO OSA 59 (4. kausi)

Tämänkertaisen koko puolituntisen olemme varanneet erilaisille kaikulaitteille, sillä luvassa on IAGG:n Rautalanka Special Show. Rautalanka terminähän on varsin moniselitteinen ja suppeassa määritelmässä se pitää sisällään ainoastaan Suomessa vajaan vuoden sisällä 1963 tehdyt kitarainstrumentaalit. Teimme kuitenkin jo pari vuotta sitten peräti 16-osainen ”Rautalanka soi - suomalaisen rautalangan historiikki” -nimisen ohjelmasarjan, joten jätetään ne kotimaiset levytykset ainakin tällä kertaa rauhaan ja siirrytään suoraan lähteille mm. Lontooseen, Los Angelesiin ja Tukholmaan. Tulette kuulemaan näytteet nauha-, kiekko-, jousi-, levy- ja hallikaiuista, sekä musiikkiesityksiä tuolta instrumentaalirockin varhaiselta periodilta, joten nyt on luvassa tuhti rautalanka-annos.

The Shadowsin Hank B. Marvinin käyttämää kolminaisuutta: Fender Stratocaster, Vox-vahvistin ja Meazz-nauhakaiku, voisi pitää tietenkin yleisimpänä rautalankasoundin synnyttäjänä. Marvin toki käytti muitakin kaikuja kuin Meazzia (kuten mm. Binsonin kiekkokaikua), mutta menetelmästä tuli Shadowsin Englannin listaykköseksi elokuussa 1960 ponnahtaneen ”Apachen” myötä varmasti se kopioiduin. Täysin tyhjästä Marvin ei silti tyyliään luonnut, vaan se kehittyi silmälaseja myöten Buddy Hollyn ihailusta, joka käytti kitaranaan niin ikään Fender Stratocasteria. Ensimmäisen nauhakaiun Marvin osti puolestaan kitaristi-laulaja Joe Brownilta käytettynä.

1950-luvulla Etelä-Kaliforniassa keikkailun aloittanut Dick Dale sai inspiraation uudelle kitaratyylilleen oikeasti lainelautailusta, jota mies vakavissaan harrasti. Rockabilly ja mm. The Venturesin edustama instru-rock olivat 50- ja 60-luvun taitteen peruskamaa Kalifornian teinihipoissa. Surffaus muodosti toisen aktiivisen alakulttuurin ja näiden kahden maailman yhdistäminen oli Dalen missio. Maineikkaan Fender-kitaratehtaan omistaja Leo Fender oli Dalen ystävä ja hän rakensi kitaristin toiveiden mukaisia laitteita keikoille koekäyttöön. Dale innostui sähköuruissa yleisesti käytetystä jousikaikulaitteesta, joka toi instrumentin ääneen kostean läiskähtävän soinnin. Tuo oli juuri se soundi, jota hän etsi. Kun aggressiivisesti ja konekiväärimäisellä nopeudella näppäiltyä kitaraa ajoi kaiun läpi tehokkaaseen vahvistimeen, syntyvä vaikutelma oli äänellinen vastine surffaukselle. Dick Dale & the Del-Tonesin keikoilla hengailleet lainelautailijat ymmärsivät heti mistä on kysymys.

THE SHADOWS

Vielä nykyisinkin käytössä oleva rockyhtyeiden peruskokoonpano - soolokitara, komppikitara, basso ja rummut - vakiintui hyvinkin paljon Lontoon Sohosta esiinnousseen The Shadowsin ansiosta. 1961 Englannin listan 10. sijalle noussut ”The Savage” on yhtyeen tuottajan Norrie Paramorin sävellys ja se kuultiin ensimmäistä kertaa Sidney J. Furien ohjaamassa ja Cliff Richardin tähdittämässä musiikkielokuvassa ”The Young Ones”.

THE OUTLAWS

The Outlaws oli studiovelho Joe Meekin toinen niin sanottu house band The Tornadosin ohella. Bändi soitti omien instrumentaali- ja muutamien laululevytysten lisäksi monilla Meekin tallin artistien, kuten John Leytonin ja Mike Berryn taustalla sekä toimi useiden Amerikan vierailijoiden, kuten Jerry Lee Lewisin kiertuebändinä 1963. Muhkeasti kumiseva ”Valley of the Sioux” vuodelta 1961 toimii kuin malliesityksenä ns. hallikaiusta, jossa kaiku napattiin milloin mistäkin studion käytävästä tai Joe Meekin tapauksessa esim. kylpyammeesta.

THE VIOLENTS

Ruotsin rautalankapioneereihin lukeutuva The Violents perustettiin Tukholmassa 1959. Varsinainen nousu listasuosikiksi alkoi Jerry Williamsin liityttyä yhtyeeseen 1962, mutta Violents menestyi myös hyvin instrumentaalikappaleilla, kuten jo vuotta aiemmin levytetyllä ”Alpens ros” -kappaleella, joka sijoittui listan sijalle 5. Valitsemamme esitys ”Bandido” on vuodelta 1962. Yhtyeen suosio alkoi hiipumaan Williamsin lähdettyä soolouralle 1964 ja tarina päättyi kokonaan vuoteen 1966 mennessä.

THE KREW KATS

Useimmilla bändeillä oli 60-luvulla varsin uniikki ja tunnistettava oma soundinsa ja monet soittajat viittasivatkin kintaalla Shadowsien Stratocastereille ja Voxeille vaan käyttivät milloin mitäkin saatavilla olevia instrumentteja ja laitteita. Esimerkiksi Big Jim Sullivan käytti Gibsonin Les Paulia The Krew Katsin instrumentaalilevytyksissä, kuten 1961 levytetyssä ”Jack´s Goodissa”, joka oli kunnianosoitus TV- ja levytuottaja Jack Goodille. Esityksessä Sullivan muuten polki ensimmäisten joukossa wah-wah-pedaalia.

THE JAGUARS

Maaliskuussa 1963 julkaistun brittiläisen The Jaguarsin kappale ”Opus to Spring” oli yhtyeen tuolloin vasta 16-vuotiaan soolokitaristin Dave Masonin sävellys. Mason tuli 60-luvun lopulla tunnetuksi Trafficin alkuperäisjäsenenä ja myöhemmin yhteistyöstään mm. Jimi Hendrixin, Eric Claptonin ja George Harrisonin kanssa.

DICK DALE & THE DEL-TONES

Richard Monsour alias Dick Dale jää rockin aikakirjoihin nimellä "King of the Surf Guitar" eli miehenä, joka yhdisti lainelautailun ja rock'n'rollin omaksi tavaramerkkisoundikseen. 1960-luvun alussa parin vuoden ajan amerikkalaisessa rockissa vahvasti esillä ollut tyylisuunta, surf, oli ennen kaikkea intrumentaalirockia, jonka tärkein arkkitehti Dick Dale oli. Malliksi Dalen vetisestä jousikaikusoundista valitsemamme ”Surf Beat” löytyy tämän ensimmäiseltä LP:ltä ” Surfer's Choice” (1962).

THE NIGHT RIDERS

Pohjois-carolinalainen The Night Riders aloitti keikkailun 1957, mutta alkoi saavuttaa suosiota vasta laulaja-pianisti Mickey Hawksin liityttyä bändiin. Chicagolaisen Profile Recordsin 1958 julkaiseman ensisinglen B-puolelta löytyvä Hawksin sävellys ”Bip Bop Boom” menestyi paikallisesti varsin hyvin, mutta valtakunnalliselle listalle suosio ei kuitenkaan riittänyt. Samoin kävi seuraavana vuonna julkaistulle singlelle, jonka B-puolelta poimimme Night Ridersin kitaristin Bill Ballardin vauhdikkaan instrumentaalisävellyksen ”Cottonpickin´”.

THE TORNADOS

Rock and rollin ilmaisuun kuuluneet saksofoni ja piano kuuluivat alusta asti monien surf-bändien kokoonpanoihin, mutta myös monien eurooppalaisten bändien. Piano tosin korvattiin usein ajanhenkeen muodikkaammilla ja helpommin liikuteltavilla uruilla. Urut kuuluivatkin alusta asti olennaisena osana mm. The Tornadosin soundiin. Yhtyeen vuonna -62 julkaistulta EP:ltä kuunnellaan B-puolen lopetusraita ”Earthy”, joka on bändin soolokitaristin Alan Caddyn sävellys. Ja Caddyhän puolestaan käytti kitaranaan puoliakustista Gretschiä.

LOS FLAPS

Francon Espanjassa elettiin 60-luvulla melko eristyksissä muusta Euroopasta, mutta kyllähän se nauhakaiun lätkätys huomioitiin myös siellä. Nykyisin maassa vaikuttaa pilvin pimein varsinkin surfbändejä, mutta tähän jaksoon valitsimme näytteen 60-luvun rautalankaperiodilta: madridilainen vuodesta -59 vuoteen -65 vaikuttanut Los Flaps ja heidän -64 levytetty kappale ”Mercurius”.

THE VENTURES

Koska aloitimme shown Shadowsilla, niin päätetään se toisella suuruudella, nimittäin samana vuonna, eli 1958 perustetun yhdysvaltalaisen The Venturesin ”Blue Coral” -nimisellä esityksellä 60-luvun alkupuolelta. Kyseessä on varhainen demoversio 1965 listan 70. sijalle nousseesta Danny Hamiltonin sävellyksestä ”Diamond Head”.