INSTRO A GOGO OSA 63 (5. kausi)

Kuten 5. kauden aloitusjaksossa viime viikolla lupasimme, tulemme jatkossa keskittymään entistä enemmän erilaisiin teemajaksoihin. Tällä kertaa tähtijuontajamme Janne Örnberg keskittyy show´ssa vierailevan vanhan kaverinsa Jussi Rouhiaisen, eli useampaan otteeseen Instro a Go Go Clubilla levyjä soitelleen DJ Farmer Johnin kanssa tämän vuoden aikana julkaistuihin levytyksiin. Mukaan valikoitui lopulta kolme ulkomaista ja ennätykselliset viisi kotimaista esitystä - laulettuja sekä puhtaasti instrumentaaleja. Toisin sanoen luvassa on eräänlainen IAGG:n levyraatijakso.

8.9 2017 tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta ensimmäisestä Instro a Go Go Clubista. Bileet vietettiin tuolloin Club Libertéssä Helsingin Kalliossa. Esiintyjinä nähtiin radio showssammekin useaan otteeseen kuullut Atomic Blast, Potatoes ja Shockwave!. Kuvassa DJ Farmer John ja klubi-isäntä Janne Örnberg neuvonpidossa ennen ovien aukeamista yleisölle.

Vajaat kaksi kuukautta ensimmäisen Go Go Clubin jälkeen yhdysvaltalainen Los Straitjackets saapui jo toista kertaa Suomeen esiintymään. Tuolloin keikkapaikkana toimi Virgin Oil Helsingissä. Pakkopaidat olivat tiukassa iskussa ja lavakoreografitkin hioutuneet vuosien saatossa varsin luonteviksi ja musiikkia tukevaksi visuaaliseksi elämykseksi. Juuri tuohon aikaan ilmestynyttä ”Jet Set” -albumia olemme showssamme kuunnelleet useampaan otteeseen, mutta tällä kertaa käsittelyssä tietenkin heidän uutukainen.

THE DOLTONES

Jo nimi on vinkki tyylisuunnasta. The Doltones viitannee tietenkin 1958 perustettuun seattlelaiseen Dolton Recordsiin, joka julkaisi mm. Venturesinkin levyjä. Suoranaisia lainoja 13 kappaleen levyltä ei kuitenkaan löydy kuin viisi, sillä loput on kitaristi Hannu Könösen omia sävellyksiä, joissa liikutaan spagettiwesternien preerioilta aina kylmän sodan avaruuskilpavarustelun maailmaan. Bändin keväällä ilmestyneeltä debyyttialbumilta ”Dance or Die” kuunteluun valitsimme Könösen sävellyksen ”Quicksand”, jossa trumpettiin puhaltaa kappaleessa vierailijana kuultava Jukka Tiirikainen.

LOS STRAITJACKETS

Yhdysvaltain tämän hetken kovin ja samalla suosituin instrumentaalirock-bändi teki uusimmalla levyllään kunniaa Nick Lowelle. ”What's So Funny About Peace Love and Los Straitjackets” sisältää 13 Lowen kappaletta pakkopaitojen konseptin mukaisen instrumentaalimankeli läpi vedettynä. Valitettavasti levy ei sisällä pari vuotta sitten julkaistun yhteislevyn tapaan yhtään Lowen esitystä, mutta Lowen musiikki toimii myös instruversioina, kuten ”I Live on a Battlefield” (löytyy alun perin Lowen vuonna 1995 ilmestyneeltä EP:ltä) oivasti osoittaa.

SULTANS OF JUNGLE

Viime vuoden alkupuolella helsinkiläinen, pitkänlinjan roots-osaajista koostuva Sultans of Jungle aktivoitui uudelleen vuosien tauon jälkeen ja kesän alussa ilmestyi jo 20 vuotta odotettu debyyttipitkäsoitto. Sulttaaneiden albumi koostuu kolmen originaalin lisäksi tarkoin seulotuista ja yllättävistäkin covereista, joista malliksi valitsimme version Bob Landersin alun perin vuoden -56 Specialty-julkaisusta ”Cherokee Dance”.

MARY ANN HAWKINS

Helsinkiläinen viisimiehinen Mary Ann Hawkins (nimi 30- ja 40-luvulla vaikuttaneen, useita surffauskilpailuja voittaneen daamin mukaan) on uusi ja tervetullut tulokas Suomen surf-musiikki sceneen. Bändistä aistii Dick Dalen ja Venturesin perinnön, mutta myös raikkaan tuulahduksen modernia soundia. Kohta ilmestyvältä ”Waves Won’t Lie” -debyytti-EP:ltä saimme koekuunteluun ”Hot Hot Heat” -nimisen kappaleen, joka on bändin oma sävellys (kuten lähes koko heidän repertoaarinsa).

EERO RAITTINEN

Eero Raittisen tammikuussa 1970 julkaistu ”Eeron Elpee” lukeutuu suomalaisen bluesrockin suuriin merkkiteoksiin. Albumi oli ilmestyttyään arvostelumenestys, mutta kaupallisesti se oli lähes täydellinen floppi. Osittain syynä voidaan pitää, että Raittinen joutui armeijaan saman vuoden helmikuussa, eikä levy saanut ansaitsemaansa levynjulkaisukiertuetta, mutta suurin syy saattoi olla, että roots-musiikista valveutunut farkkukansa oli silloin vasta pikkuhiljaa syntymässä. LP:n äänityssessiosta jäi tuolloin kaksi kappaletta käyttämättä ja niiden luultiin jo vuosien saatossa hävinneen, mutta kiitos Svart Recordsin vainukoiran, ne ovat nyt kuunneltavissa kesän aikana julkaistulla ”Eeron Single” -nimisellä seiskatuumaisella äänitteellä. Valitsimme show´hun B-puolelta ylinopeana shufflena esitetyn version Champion Jack Dupreen ”Shake Baby Shakesta”

TT SYNDICATE

2012 perustettu portugalilainen seitsenhenkinen TT Syndicate yhdistelee musiikillisesta cocktailissaan elementtejä rhythm and bluesista, soulista ja beatistä. Valitsimme saksalaisen Migraine Recordsin julkaisemalta, täysin originaalimateriaalia sisältävältä ensimmäiseltä pitkäsoitolta väkevästi groovaavan ”What Ever Happened to You”.

DEKE DICKERSON & THE SEX-PHONICS

Suomessakin vieraillut monipuolinen roots-kitaristi ja laulaja, missourilainen Deke Dickerson tekaisi kesän aikana korviemme iloksi nasevan singlen Sex-Phonics -bändinsä kanssa. B -puolelta löytyy toki hauska versio Johnny Hortonin ”The Train With The Rhumba Beat” -kappaleesta, mutta päädyimme valinnassamme a-puolelta löytyvään Deken omaan sävellykseen, räyhäkkäästi kulkevaan instrumentaaliin ”El Socarrat”.

VESA HAAJA

Whistle Baitin, Barnshakersin ja Agentsin laulusolisti teki alkuvuodesta mainion albumin, suomenkielellä vieläpä. Hyvin tunnelmallinen, mutta myös iskevä ”Se hetki on nyt” sai keväällä ilmestyttyään hyvän vastaanoton käväissen Suomen virallisella listallakin, jopa seitsemännellä sijalla. Menneen kesän mieleen tuova ”Kesäsade” on Haajan oma käännös ja hieno tulkinta Johnny Riversin vuoden -67 lopulla julkaisemasta ”Summer Rain” -kappaleesta.