INSTRO A GOGO OSA 64 (5. kausi)

Syksy koettaa tehdä jälleen tuloaan, mutta me emme anna periksi, vaan johdattelemme teidät vielä kerran kesäisiin tunnelmiin ja oikeanlaisen tunnelman luomiseksi tähtitoimittajamme Janne Örnberg on valinnut tämänkertaisen juontajaparinsa Heli Jauhiaisen kanssa monipuolisen nipun levyjä. Ja koska viimeksi show´ssa tarkasteltiin kauden uutuuslevyjä, ja vieläpä suurimmaksi osin kotimaisia, niin tällä kertaa äänimaisema värittyy täysin 60-luvun ulkomaisista julkaisuista. Toimikunnan virallisen drinkkisuosituksen näille kesäloman mielikuvajatkoille saatte seuraamalla show´ta tai lunttaamalla saman tien hieman alempaa…

Ohje Summer -drinkin rakentamiseen:

  • 2 cl Helmi Creme de Bananes banaanilikööriä
  • 2 cl Finlandia vodkaa
  • 20 cl ananasmehua.

Lopuksi ravistetaan ja tarjoillaan jäisenä high ball -lasissa.

Tämänkertaiseen elokuvakatsaukseen on valittu käsittelyyn vuonna 1968 valmistunut, Luigi Scattinin ohjaama, ”Svezia, inferno e paradiso”, eli ”Sweden : Heaven and Hell”. Dokumenttielokuvan tyyliin kuvattu fiktio käsittelee ruotsalaista elämänmenoa vapautuneella 60-luvulla: parinvaihtoa, lesboyökerhoja, moottoripyöräjengejä sekä tietenkin huumeita ja alkoholia, mutta italialaiseen tapaan hyvinkin kepeästi ja humoristisesti (ja kesäisestikin).

TIMMY THOMAS

Yhdysvaltalainen rhythm & blues- ja soul-laulaja, urkuri ja levytuottaja Timmy Thomas aloitti uransa 60-luvun alussa säestämällä mm. sellaisia jazz-legendoja kuin Donald Byrdia ja Cannonball Adderleyta. Myöhemmin Thomas siirtyi sessiomuusikoksi, mutta myös omia soolosinglejä syntyi, kuten vuonna 1967 julkaistu ja tähän jaksoon valittu, suorastaan tanssimaan pakottava ”Have Some Boogaloo”. Varsinainen sooloura lähti vauhtiin tunteisiin vetoavan ”Why Can't We Live Together” -hitin myötä 1972. Aktiivista muusikon uraansa Thomas jatkoi 90-luvulle asti.

SAXIE RUSSELL

Chigagon seudulla 50-luvulta 70-luvun alkuun vaikuttanut tenorisaksofonisti, säveltäjä ja laulaja Vernon Taplin teki 60-luvulla nimellä Saxie Russell kolme nykyisin keräilyharvinaisuudeksi luokiteltavaa soolosingleä, jotka sisälsivät sekä laulettua että instrumentaalimateriaalia. Valitsimme 1963, järjestyksessä toisena, julkaistun seiskatuumaisen A-puolelta vauhdikasrytmisen instrumentaalin ”El Monkey”. Kappaleen säveltäjänä ja singlen tuottajana toimi pitkänlinjan rhythm and blues -legenda, laulaja ja säveltäjä Andre Williams, jonka bändissä Taplin tiettävästi tuolloin soitti. Myöhemmin Taplin siirtyi taksikuskiksi.

PIERO UMILIANI

Italialaisista elokuvasäveltäjistä puhuttaessa mieleen tupsahtaa ensimmäisenä tietenkin Ennio Morricone, mutta hetken tuumimisen jälkeen myös muutama muu - jos ei nyt ihan haastaja niin ainakin varteenotettava vaihtoehto. Yksi näistä on Piero Umiliani (1926-2001), jonka CV:stä löytyy laaja kattaus 50-luvulta 80-luvulle elokuvan eri genrejä spagettiwesterneistä agenttiseikkailuihin. ”Topless Party” soi 1968 valmistuneen dokumenttielokuvan tyyliin kuvatun ”Svezia, inferno e paradison”, eli ”Sweden : Heaven and Hellin” soundtrackillä.

THE HOLLYWOOD PERSUADERS

Vuosien 1963 ja -65 välillä viisi singleä ja yhden albumin tehnyt kalifornialainen The Hollywood Persuaders ei ollut varsinainen yhtye, vaan se oli teknikkona Pal Recording Studiossa työskennelleen Paul Buffin yhdenmiehen bändi. Ensimmäinen single ”Tijuana” nousi Meksikon myyntilistalla peräti ykköseksi ja Buffin sävellys ”Drums A-Go-Go” tuli tunnetuksi paremmin Sandy Nelsonin, Hal Blainen ja Mel Taylorin versioina. Surf-vaikutteinen ”Thunderbird” on niin ikään Buffin oma sävellys ja löytyy ”bändin” ainoalta LP:ltä ”Drums A-Go-Go” (1965). Anekdoottina mainittakoon, että Frank Zappa toimi Palilla Buffin alaisena, kunnes 1964 Zappasta tuli pomo tämän ostettua studion ja nimettyä sen Studio Z:ksi.

ALBERTO BALDAN

Milanolainen elokuvasäveltäjä Alberto Baldan Bembo aloitti ammattiuransa 60-luvun puolivälissä soittamalla paikallisissa yökerhoissa ja klubeilla päivän kuumimpia hittejä, mutta myös omaa materiaalia. Originaalia materiaalia edustaa myös hänen ensimmäinen levytyksensä ”Surf” (1964), jolla soundillisesti ei ole juuri mitään yhtäläisyyttä kalifornialaisen surf-soundin kanssa, mutta edustaa italialaista käsitystä ko. vesiurheilusta.

GUS BRENDEL GROUP

Saksalainen säveltäjä, sovittaja ja saksofonisti Gustav Brendel teki orkestereineen 60-luvulta 80-luvulle kulloisenkin vuosikymmenen tyyliin sopivaa viihdemusiikkia. Vauhdikas ”Take a Shake” vuodelta 1964 sopii mainiona välipalana edustamaan go-go-tyyliä.

LES TALISMANS

Quebeciläisen Les Talismansin ainoaksi jääneen singlen A-puolella ”L'interplanétaire” (1966) leikitellään kekseliäästi ”Pipelinen” introlla, mutta muuten kappale edustaa ns. siirtymäkautta Shadows-koulukunnan tiukasti määrittelemistä rautalankakauden raameista kohti vapaampaa irrottelua.

THE SURFARIS

Kalifornialaisista koulupojista koostunut The Surfaris sai lennokkaan startin, kun heidän ensimmäinen singlensä, energinen instrumentaali ”Wipe Out” pyyhkäisi valtakunnallisen Billboardin listan kakkoseksi tammikuussa 1963. Kappale oli iso hitti myös Kanadassa, Saksassa, Englannissa ja hieman myöhemmin Japanissa. Jokaiselta ”Best of Surf” -levykokoelmalta löytyvän klassikon sijaan päädyimme Surfariksen vuonna 1964 levyttämään versioon alun perin Big Mama Thortonin hittikappaleesta “Hound Dog”. Yhtye hajosi alkuvuodesta 1966, mutta on 80-luvulta näihin päiviin asti koonnut säännöllisesti rivinsä uudelleen.

LLANS THELWELL & HIS CELESTIALS

Jamaikalainen basisti ja orkesterinjohtaja Llans Thelwell orkestereineen oli jamaikalainen vastine 50- ja 60-luvun yhdysvaltalaisille lounge musiikkia esittäneille orkestereille: mamboa, bossa novaa, jumpia, cha-chaa, swingiä, exoticaa, jazzia jne. easy listening sovituksina. Erotuksena yhdysvaltalaisiin Thelwell lisäsi mukaan aimo annoksen oman kansallisuutensa rytmejä, calypsoa ja ska´ta, kuten vuonna 1968 levytetty raukeasti rullaava versio Ennio Morriconen elokuvasävellyksestä ”The Good, the Bad and the Ugly” osoittaa.