INSTRO A GOGO OSA 66 (5. kausi)

Tällä kertaa IAGG Radio Showssa Jari Mobergin haastateltavana on musiikkitoimittaja, tietokirjailija ja muusikko Arto Vilkko. Kitaransoittoa mellunmäkeläinen nuorukainen ryhtyi harjoittelemaan 60-luvun alussa The Shadowsin ”Apachen” innoittamana ja musiikkitieteilijä Pekka Gronowin ehdotuksesta hän teki rautalangasta pro gradun 1975. Vuonna 1989 Vilkko juonsi Yle TV:lle tehdyn ”Emmaa etsimässä” -musiikkiohjelman, joka sisälsi sen hetken kovimpien suomalaisten rautalankabändien, kuten mm. The Mustangsin, Laika & The Cosmonautsin ja The Quietsin haastatteluita ja esityksiä Tavastia klubilla. Aiheeseen Vilkko palasi uudelleen ystävänsä musiikkitieteen professori Erkki Pekkilän ehdotuksesta syksyllä 2011 ja vuotta myöhemmin oli valmiina teos ”Emmaa etsimässä - Suomalaisen rautalangan lyhyt historia”. Vuodesta 2005 Vilkko on kuulunut rautalanka- ja beatyhtyeiden ensimmäiseen aaltoon lukeutuvan The Scaffoldsin miehistöön. Lisäksi hän keikkailee yhdessä (niin ikään Scaffoldsin nykyiseen kokoonpanoon kuuluvan) Kari Kuivalaisen kanssa ja on tuttu näky myös Back to the Sixties ry:n järjestämien tapahtumien ns. housebandissä. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että tämänkertainen vieraamme on todellinen rautalanka-asiantuntija.

Yksi 1960-luvun arvomaailman näkyvä murros oli siinä, että pop alkoi haastaa vallitsevaa taidekäsitystä - ensin poptaiteena, sitten musiikkina. Populaarimusiikin ja -kulttuurin akateeminen tutkimus sai silti odottaa laajempaa tuloaan vielä melko kauan. Alan johtavan pioneerin Pekka Gronowin artikkeli ”Äänilevy ja kansan musiikki” Suomen musiikin vuosikirjassa vuonna 1964 sai muutaman humanistiylioppilaan pohtimaan mahdollisuutta kevyen musiikin opinnäytetöihin, mutta vielä 1970-luvulla annettiin ymmärtää, ettei huonosta musiikista voinut tehdä kuin huonoja tutkimuksia - ei siis kannattanut vaivautua. Yksi harvoista vaivautuneista oli Arto Vilkko, jonka lopputyön aiheena oli ”Sähkökitaramusiikin omaksuminen Suomessa” (1975).

Arto Vilkon 2013 julkaistu teos ”Emmaa etsimässä - Suomalaisen rautalangan lyhyt historia” perustuu laajaan tutkimusmateriaaliin ja useisiin kymmeniin haastatteluihin. Toimittajamme Janne Örnberg teki juurimusiikin äänitörvena toimivaan Big Beat Magazineen siitä heti tuoreeltaan nasevan kirja-arvostelun.

Kun anglosaksilta lainattua kitaramusiikkia ja venäläisiltä lainattua slaavilaista kaihoa sotketaan kuumana käyvän kylmän sodan ajan Suomessa, on tuloksena mitäpä muutakaan, kuin ehtaa Suomi-rautalankaa.

Vaikka rautalankaboomi 60-luvun alun suomessa jäikin varsin lyhytaikaiseksi innostukseksi (kesä -63) tuonti-iskelmän, tangon ja myöhemmin Beatlesin hullaannuttamalle nuorisolle, jätti rautalanka silti pysyvät jäljet suomalaiseen kevyeen musiikkiin. Jäljet ovat havaittavissa tänä päivänäkin, joko suoraan ns. uusiorautalankana tai välillisemmin monissa eri genreissä aina iskelmästä heavyyn. Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Arto Vilkko on pieteetillä tarttunut aiheeseen, jota aikaisemmin on käsitelty vastaavassa laajuudessa ainoastaan 30 vuotta sitten ilmestyneessä Hannu Nybergin ”Rockista rautalankaan”-teoksessa.

Kirja pohjautuu laajasti muusikoiden ja muiden mukana olleiden aikalaisten, kuten mm. tuottajien ja äänittäjien haastatteluihin. Ne ovat toki äärimmäisen mielenkiintoisia ja niissä päästään elävästi seuraamaan soittoharrastuksen vaikeuksia aikakautena, jolloin sodasta toipuvassa Suomessa rahan puute ja ylellisyystavaroiden tuontirajoitteet iskivät jatkuvasti kapuloita rattaisiin. Kääntöpuolena ratkaisulle luottaa haastateltavien muistiin on se, että eri lähteet asetetaan paikoitellen ristiriitaan keskenään. Muutamissa kohdin teos haastaa ennemminkin aloittamaan oman tutkimuksen, kun tarjoaa vastauksia. Mutta tämä menee jo saivarteluksi, sillä Vilkko lupaa lyhyttä oppimäärää suomalaisen rautalangan historiasta ja sen hän myös antaa. Kaiken kaikkeaan hatunnoston ja kumarruksen arvoinen kulttuuriteko.

THE DAKOTAS

Vuonna 1960 perustettu manchesterilainen The Dakotas toimi Billy J. Kramerin taustabändinä, mutta samaan tapaan kuin Cliff Richard & The Shadows, Dakotas esitti ja levytti myös omia instrumentaalinumeroita. Kramer ja Dakotas kuului Beatles-manageri Brian Epsteinin suojatteihin ja ryhmä lasketaan 60-luvun ns. britti-invaasion ensimmäiseen aaltoon yhdessä mm. The Beatlesin ja The Rolling Stonesin kanssa, vaikka menestyikin heitä vaatimattomammin. Malliksi Dakotasin puhtaasta rautalankatyylittelystä valitsimme -63 syyskuussa julkaistun, Beatles-tuottaja George Martinin säveltämän, ”Magic Carpetin”.

THE SHADOWS

Lontoon Sohossa Cliff Richardin taustabändiksi 1958 perustettu The Drifters muutti nimensä jo seuraavana vuonna The Shadowsiksi ja otti listaykköseksi nousseen ”Apachen” (1960) myötä paikkansa maansa, ja samalla koko Euroopan, johtavana instrumentaalirockyhtyeenä. Syksyllä -61 Englannin albumilistan ykköseksi nousseen ensimmäisen pitkäsoiton ensimmäinen raita ”Shadoogie” toimii kuin muistutuksena, että alkuaikoinaan Shadows oli nimenomaan juuri rockbändi.

ARTO VILKKO

Tämänkertainen vierailijamme Arto Vilkko on myös itse ansioitunut levyttäneenä artistina. Henry Haapalaisen Vilkolle tekemä ”Miksi leikit vain” menestyi Syksyn sävel -kilpailussa 1968 sijoittuen kolmanneksi. Taustalla tuossa ensilevytyksessä soitti useita Soulsetin jäseniä, mukaan lukien kappaleen sovittanut ja siinä huilua soittanut Seppo ”Paroni” Paakkunainen. Myöhemmin Vilkko on esiintynyt ja levyttänyt sooloartistina sekä kitaristina mm. 2005 lähtien uudelleen perustetussa The Scaffoldsissa.

THE SOUNDS

Munkkivuoressa keväällä -62 perustetun The Soundsin ensimmäinen single, 28.1 1963 julkaistu ”Emma/ Mandschurian Beat” killui listaykkösenä toukokuusta kesäkuulle ja oli samalla vuoden yksi eniten myydyistä levytyksistä (yli 20.000 kpl). Sounds oli tosiaankin (ja on edelleen) nimensä veroinen, sillä soundit olivat levyllä hämmentävän hyvät silloiseksi suomalaiseksi äänitteeksi ja bändin nuoret soittajat osoittivat ikäänsä nähden poikkeuksellista näkemystä sovittamalla kansansävelmä ”Emma” ja kääntöpuolelle vanha venäläinen valssi ”Mantšurian kukkuloilla” muodikkaasti twistiksi. Japanissa singleä myytiin yli 200.000 kappaletta ja A-puolta paremmin rautalankamusiikin luvatussa maassa menestynyt ”Mandchurian Beat” (jonka valitsimme soitettavaksi) päätyi myös mm. The Venturesin levyttämäksi.

THE ESQUIRES

Ruotsalaisen The Violents-yhtyeen Suomen vierailun innoittamana keväällä -62 Hakanimessä perustettuun The Esquiresiin kuuluivat alun perin veljesparit Raittinen & Bergström. Kari Bergström siirtyi kuitenkin The Strangersiin jo saman vuoden syksynä ja tilalle bassoon tuli Jorma Kalenius. Rautalankaboomin aikana levylle päässeistä nuorten soittajien bändeistä Esquires poikkesi siinä, että kaikki sen jäsenet olivat levyttäneet jo rock-kaudella. Soundsin Emman menestyksen myötä myös Esquires päätyi ensilevytyksessään keväällä -63 vanhaan kansansävelmään, Tapio Rautavaaran 1953 levyttämään ja sitä hieman muuntelemaan, ”Juokse sinä humma”. Kappale oli kuitenkin tyylillisesti täysin erimaata kuin Soundsin hiottu ja soinnillisesti täyteläinen Emma. Esquiresin primitiivisyydessään lähes hypnoottinen ja itsensä läkähdyksiin laukkaava Humma äänitettiin ilman bassorumpua kertaotolla.

THE BEATLES

Jakson ankkuriksi vieraamme valitsi The Beatlesin elokuussa -66 julkaistun ”Revolver” -albumin päätösraidan ”Tomorrow Never Knows”. Revolver nousi ilmestyttyään peräti viidessä maassa albumilistan ykköseksi ja vuonna 2002 musiikkilehti Rolling Stonen lukijat äänestivät sen kaikkien aikojen parhaaksi musiikkialbumiksi. Tyylillisesti psykedeelistä rockia edustava John Lennonin sävellys ”Tomorrow Never Knows” on puolestaan äänestetty lähes poikkeuksetta Beatlesin 10 parhaan kappaleen joukkoon.