INSTRO A GOGO OSA 67 (5. kausi)

Tässä jaksossa teemme jotain hyvin poikkeuksellista, nimittäin kuuntelemme pelkästään laulettua materiaalia. Pysymme kuitenkin uskollisina toimikuntamme perustuskirjan 1. pykälälle - esitämme pääasiassa instrumentaalikappaleita. Kuinka tämä sitten on mahdollista? Tietenkin kiertämällä ko. pykälän! Esitämme siis tunnettujen instrumentaaliartistien ja -bändien harvinaisia lauluesityksiä aina Shadowsista Venturesiin. Erikoisteemainen show vaatii tietenkin erikoisvieraan ja tämänkertaisessa lähetyksessä Janne Örnbergin kanssa levyjä pyörittelemässä ja niistä puhumassa on Timo Kurunsaari, joka tunnetaan myös DJ Tiny Timinä ja britti rock and rollia esittävän Cosh Boysin laulaja/kitaristina. Tervetuloa mukaan.

Koulukaverusten Bob Boglen ja Don Wilsonin vuonna 1958 Tacomassa, Washingtonin osavaltiossa perustama The Ventures on maailman eniten myynyt instrumentaalirockyhtye - yli 100 miljoona myytyä levyä. Näissä luvuissa itse The Shadowskin jää kirjaimellisesti kauas Venturesin varjoon. Mutta niin jää myös moni muu aina Johnny Cashistä Black Sabbathiin ja Bob Dylanista Policeen jne. Klassinen Ventures-kokoonpano syntyi 1963 sessiomiesten Nokie Edwards (soolokitara) ja Mel Taylor (rummut) liityttyä yhtyeeseen pysyvästi myös keikkakokoonpanoon.

Cliff Richard & The Shadows jatkoivat keskeytyksettä levytyksiä niin yhdessä kuin erikseen aina Shadowsin ensimmäiseen hajoamiseen asti loppuvuoteen 1968. Kuva Intron helmikuun 1969 numerosta.

Vaikka pahenevat psykoottiset oireet varjostivatkin vain 37-vuotiaana (3.2.1967) itseltään hengen riistäneen Joe Meekin elämän ehtoopuolta, niin miehen merkitystä populaarimusiikissa ei varjosta mikään. Ailahtelevasta luonteestaan huolimatta hän oli todellinen modernin studiotekniikan pioneeri. Ja tässä tapauksessa täytyy muistaa, että siihen aikaan ääniteknikot, kuten juuri Meek, usein myös itse rakensivat laitteensa. Tähän jaksoon valitut The Outlawsin ja The Tornadosin esitykset syntyivät juurikin Meekin kotistudiossa Lontoossa, osoitteessa 304 Holloway Road. Nykyisin talon musiikkikulttuurisesta historiasta muistuttaa seinään kiinnitetty muistolaatta.

Britti-invaasion myötä monet instrumentaaliyhtyeet joutuivat kovan uudistuspaineen alle - oli joko lopetettava tai muututtava ajan mukana ja otettava repertoaariin myös laulettuja esityksiä. Yhdysvaltalainen Johnny & The Hurricanes oli yksi näistä, jo 50-luvulla aloittaneista pioneereista, joka kokeili onneaan myös laululevytyksillä, mutta hittihanat eivät enää auenneet. Ei auttanut vaikka bändi oli ulkoisestikin omaksunut uuden Beatles-aikakauden tyylin.

THE SHADOWS

The Shadowsin viides LP-levy, ”Shadow Music”, sisälsi peräti neljä laulukappaletta. Englannin albumilistan 5. sijalle toukokuussa 1966 singahtaneelta albumilta nappasimme kuunteluun Hank Marvinin ja Bruce Welshin duona laulaman ”Stay Aroundin”. Kappaleen yhdeksi tekijäksi merkitty Geoff Morrow sävelsi myöhemmin myös itselleen Elvis Presleylle neljä laulua.

THE VENTURES

The Venturesin vuonna 1959 julkaistu ensimmäinen single sisälsi A-puolellaan laulukappaleen ”Cookies and Coke”, mutta menestys tuli vasta instrumentaalien, kuten hitiksi nousseen ”Walk Don´t Runin” (1960) myötä. Epäonnistunut laulukokeilu ja vastaavasti menestys puhtaana instrumentaalibändinä sinetöi Venturesin kohtalon - laulukappaleita ei enää kokeiltaisikaan. Jotain silti studiosessioiden luppoaikoina syntyi, mutta julkaisut tehtiin komppikitaristi Don Wilsonin nimellä - 60-luvun kuluessa peräti 11 singleä. Osassa soitti Ventures, osassa (Venturesinkin käyttämiä) sessiomuusikoita. Oletettavasti vuonna -66 nauhoitettu versio Del Shannonin hittikappaleesta ”Runaway” ei koskaan päätynyt levylle prässättäväksi, mutta onneksi nauha on säilynyt jälkipolville.

LINK WRAY AND THE RAYMEN

Tähän jaksoon valitsimme särökitaran kuninkaalta, Link Wrayltä (1929-2005), peräti kaksi laulukappaletta. Ensimmäinen on Howlin´Wolfin ”Hidden Charms”, josta Wray teki kesällä -66 lähes ylittämättömän version ja asetti garage- ja myöhemmille punk-bändeille räävittömyyden tavoittelun riman taivaisiin. Toinen on Linksterin ja Raymenin syrjähyppynä kilpailevalle levy-yhtiölle nimellä The Spiders tekemä, hieman kantriin kallellaan oleva, tarttuva popkappale "Run Boy Run" (1964). Kaksi tyylillisesti täysin erilaista kappaletta, joista kummastakin huokuu väkevästi Wrayn läsnäolo.

THE OUTLAWS

The Outlaws toimi studioguru Joe Meekin tähtitallin artistien, kuten Mike Berryn ja John Leytonin taustabändinä, mutta levytti myös useita, pääasiassa Meekin salanimellä Robert Duke säveltämiä länkkäriaiheisia instrumentaalikappaleita. Toiseksi viimeinen, huhtikuussa -64 julkiastu, single sisälsi kuitenkin laulettua materiaalia molemmin puolen ja näytteeksi nappasimme A-puolelta coverin Little Richardin Keep a Knockinista. Tässä räikeydessään aikaansa edellä olleessa esityksessä kuuluu jo Ritchie Blackmoren leimallinen kitarasoundi.

THE TORNADOS

Meekin tallin toinen studioryhmä, The Tornados, levytti Outlawsin tapaan itsenäisenä instrumentaalibändinä ja saavutti Meekin säveltämällä ”Telstarilla” singlelistan 1. sijan Englannin lisäksi jopa Yhdysvalloissa. Muutamien menestyneiden listasijoitusten jälkeen suosio alkoi kuitenkin nopeasti laskea. Heinäkuussa -63 Tornados koetti onneaan laulukappaleita sisältäneellä EP:llä ”Tornado Rock”. Auttamattomasti vanhanaikaisten, mutta toisaalta valmiiksi tuttujen kappaleiden 60-luvun äänimaailmaan sovittaminen toimi yllättävän hyvin ja Ranskassa levy nousi jopa listoille. ”Blue Moon of Kentucky” on tietenkin Bill Monroen bluegrass-klassikko 40-luvulta, mutta Tornadosin versio mukailee enemmän Elvis Presleyn rockabillylevytystä vuodelta 1954.

JOHNNY & THE HURRICANES

Johnny & The Hurricanes nousi ”Red River Rockillaan” myyntilistan kärkeen molemmilla puolin Atlanttia 1959. Kiihkeä keikka- ja levytystahti alkoi kuitenkin nopeasti nakertaa alkuperäisen kokoonpanon kemiaa. Asiaa ei auttanut yhtyeen johtajan ja fonistin Johnny Parisin (1940-2006) yhä diktaattorimaisemmat johtometodit. Alkuperäisen kokoonpanon hajoamisen jälkeen yhtye ei enää saanut aikaiseksi listahittejä, vaikka keikkasuosio jatkui varsinkin Euroopassa ja Aasiassa. 1966 julkaistu Beatles-henkeen päivitetty versio detroitilaisen lauluyhtye Valadiersin kappaleesta ”Because I Love Her” ei hyvästä yrityksestä huolimatta johtanut sekään listasijoitukseen.

LONNIE MACK

Yhdysvaltalainen kitaravirtuoosi Lonnie Mack (1941-2016) aloitti ammattiuransa 50-luvun lopulla ja nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1963 valtakunnallisiksi hiteiksi kivunneilla ”Whamillä” ja ”Memphisillä”. Hän ammensi ennakkoluulottomasti vaikutteita omaan soittotyyliinsä: kantripikkausta Merle Travisilta, jazz-sävyjä Les Paulilta, sähköistä bluesia T-Bone Walkerilta jne. Mackin uniikki tyyli vaikutti suuresti moniin myöhempiin kitaristisuuruuksiin, kuten mm. Jeff Beckiin, Stevie Ray Vaughaniin ja Ted Nugentiin. Valitsemamme jouhevasti etenevä kantripop-kappale ”I´ve Had It” (1964) hakkaa Mackin käsittelyssä The Bell Notesin hitiksi vuonna 1959 nousseen alkuperäisversion mennen tullen.

THE CHAMPS

Vahvasti latino rock -vaikutteisen instrumentaaliryhmän, The Champsin suurin hitti oli vuonna 1958 Yhdysvaltain valtakunnallisen listan ykköseksi noussut ”Tequila”. Omien levytysten lisäksi bändi toimi studiossa useiden laulusolistien säestysryhmänä. Tähän jaksoon valittu kappale on kuitenkin Champsin omaa tuotantoa: vuonna 1960 levytetyssä ”Alley Catissä” ääneen pääsee yhtyeen perustaja ja komppikitaristi Dave Burgess.

DON LEE WILSON

Kuten Ventures-esittelyssä tuli mainittua, yhtyeen komppikitaristi Don Wilson teki 60-luvulla useammankin laulusinglen, jotka julkaistiin nimellä Don Lee Wilson. Näistä yksi mielenkiintoisimmista on kesällä -64 julkaistu ”T'ain't Funny”, jossa Wilson kertoo vitsejä imitoiden näyttelijälegenda Walter Brennanin (mm. Rio Bravon apulaissheriffi Stumpy) ääntä erään Venturesin hyvin tunnistettavan kappaleen soidessa taustalla - hulvatonta.