INSTRO A GOGO OSA 68 (5. kausi)

Viime viikolla IAGG Radio Showssa tutkailtiin tunnettujen 60-lukuisten instrumentaaliartistien ja -bändien harvinaisempia lauluesityksiä, ja tämänkertaisessa jaksossa Janne Örnberg, vieraanaan jälleen Timo Kurunsaari jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta kääntäen paletti päälaelleen. Toisin sanoen nyt syynissä on tunnettujen lauluartistien ja -bändien vähemmälle huomiolle jääneet instrumentaaliesitykset. Vaikka instrumentaalilevytysten suosion huippu sijoittui lyhyelle ns. rautalankaperiodille 60-luvun alkuun, niin se ei tarkoita, että niiden tekeminen olisi silti loppunut. Ohjelmaan valitut kappaleet ovat, kahta mielenkiintoista poikkeusta 90-luvulta lukuun ottamatta, vuosien 1961 ja -67 väliseltä ajalta.

Johnny Kidd & The Piratesin ensimmäinen single ”Please Don´t Touch” nousi Englannin singlelistan sijalle 25 kesällä 1959 ja seuraavan vuoden elokuussa julkaistu ”Shakin All Over” ylsi peräti ykköseksi. Tanakkaa rock and rollia ja roisia rytmibluesia esittänyt ryhmä oli eräänlainen outolintu aikana jolloin useimmat muut olivat hailakoita ja sliipattuja kopiota yhdysvaltalaisista esikuvistaan. Johnny Kidd & The Piratesille ei ole myönnetty kovinkaan merkittävää paikkaa rockin historiassa, mutta Englannissa se oli paljon suurempi tienraivaaja lukuisille blues-boomin synnyttämille bändeille kuin monet tahtovat muistaa. Johnny Kidd menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa 7. lokakuuta 1966. Pirates perustettiin uudelleen 70-luvun puolivälin jälkeen ja se jatkoi toimintaansa pitkälle 2000-luvulle. Kuvassa Johnny Kidd & The Piratesin kokoonpano vuonna 1964: takarivissä Frank Farley (rummut), Johnny Weider (kitara), Vic Cooper (urut) ja Johnny Spence (basso).

Kaisers on vanhan liiton beat meininkiä, jossa ei kuulu nykymusiikin trendivaikutteet, vaan pysytään tiukasti uskollisina Liverpoolin kellareissa kaikuneille soundeille. Bändi on tehnyt levynsä maineikkaalla Lontoolaisella Toe-Rag studiolla, jossa Liam Watson on loihtinut (Joe Meekin ja George Martinin henkeen) Abbey Roadin studioilta hankituilla äänityslaitteistoilla aikamatkailua muistuttavan äänimaailman. Kaisers oli muutaman vuoden telakalla, mutta on nyt lähivuosina aktivoitunut keikkailemaan ja uutta levyäkin on kuuleman mukaan nauhoiteltu… niin ja tietenkin samoilla mausteilla ja lisäkkeillä kuin nuo aikaisemmat legendaarisen statuksen omaavat äänitteet.

THE BEACH BOYS

Vuonna 1961 Brian Wilsonin veljiensä Carlin ja Dennisin, sekä serkkunsa Mike Loven ja ystävänsä Al Jardinen kanssa perustama The Beach Boys kehittyi nopeasti popmusiikin vaikutusvaltaiseksi uudistajaksi ja kykeni ainoana yhdysvaltalaisena bändinä kilpailemaan suosiosta The Beatlesin kanssa. Vaikka Beach Boys tunnetaan pääasiassa moniäänisistä lauluharmonioistaan, niin heidän repertoaariin kuului, varsinkin alkuaikoina, useita surf-instrumentaaleja. The Gamblersin vuonna 1960 levytettyä ”Moon Dawgia” pidetään yhtenä ensimmäisistä surf-levytyksistä ja Beach Boysin verevä tulkinta kappaleesta löytyy heidän ensimmäiseltä albumiltaan ”Surfin´ Safari” (1962).

BO DIDDLEY

Yhdysvaltalainen rytmiblueslaulaja ja -kitaristi Ellas McDaniels alias Bo Diddley (1928-2008) tunnetaan omaperäisestä viidakkorytmistään ja lukuisista nykyisin klassikkoina tunnetuista kappaleistaan, kuten mm. ”Roadrunner”, ”Bo Diddley”, ”Who Do You Love”, ”Diddy Wah Diddy” ja ”I Can Tell”. Laulukappaleiden sijaan valitsimme herralta nimenomaan tämän virtuoosimaiset kitaristitaidot esiintuovan, exotica-sävyisen ja dramaattisen instrumentaalin ”Aztec”, joka löytyy vuonna 1961 julkaistulta ”Bo Diddley Is A... Lover” -albumilta.

LITTLE RICHARD

”Funky Dish Rag” on vuonna 1964 äänitetty Little Richardin harvinainen instrumentaalikappale, joka löytyy ainakin -72 julkaistulta ”Friends From the Beginning”- albumilta, joka puolestaan sisältää Little Richardin ja Jimi Hendrixin yhdessä ja erikseen äänittämiä kappaleita 60-luvun puolivälistä. Hendrix kuului tuohon aikaan Little Richardin taustabändiin, The Upsettersiin, mutta tiettävästi ei silti soita valitsemallamme raidalla.

THE ROLLING STONES

2120 South Michigan Avenue on tietenkin legendaarisen Chess Recordsin osoite Chigagossa. Samaa nimeä kantaa myös siellä levytetyn Rolling Stonesin toisen, elokuussa -64 julkaistun ”Five by Five” -EP-levyn A-puolen päätösraita, joka on harvinainen siinä mielessä, että se on instrumentaali. Kappaleen säveltäjäksi on kreditoitu Nanker Phelge, joka oli Rollareiden sävellystöissään käyttämä kollektiivinen salanimi. Tälle nimelle on merkitty kappaleet, joiden tekemiseen osallistui koko yhtye.

THE PIRATES

Johnny Kidd & The Pirates ja Cliff Richard & The Shadows poikkesivat toisistaan monin tavoin, mutta yhteistä näille kahdelle kokoonpanolle oli se, ette ne lukeutuvat niihin harvoihin brittiläisiin rock-bändeihin, jotka onnistuivat herättämään kansainvälistä huomiota ennen The Beatlesin läpimurtoa. Pukujen sijaan raidallisiin merimiespaitoihin, nahkaan ja tiukkoihin farkkuihin sonnustautuneet piraatit esittivät aikalaisistaan poiketen tanakkaa rhythm & bluesia, joka tuli muotiin vasta myöhemmin Rollareiden, Animalsin, Yardbirdsin jne. myötä. Yhtye äänitti myös joitain myöhemmin julkaistuja instrumentaaleja Abbey Road Studiolla 1964-66. Yhdessä näissä sessioissa syntyi mm. mielenkiintoinen ja perin rouhea versio Herbie Hancockin jazzklassikosta ”Watermelon Man”.

SMALL FACES

1965 Lontoossa perustettu mod-bändi Small Faces menestyi kotimaansa lisäksi Manner-Euroopassa, mutta sen suuri läpimurto jäi saavuttamatta Yhdysvalloissa. Yhtye hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin 1969, mutta teki 70-luvun lopulla lyhyen comebackin. Vaikka Small Facesin tuotanto koostuukin pääasiassa lauletusta materiaalista, löytyy heiltä myös muutamia meidän tämänkertaiseen agendaan soveltuvia instrumentaaliesityksiä, kuten ”Sha-La-La-La-Lee” -singlen (1966) B-puolelta löytyvä ”Grow Your Own”.

ROY CLARK

Kantrilaulaja ja multi-instrumentalisti Roy Clark levytti ahkerasti 50-luvun puolivälistä aina 90-luvulle asti. Lisäksi hän toimi useiden artistien sessio- ja kiertuekitaristina, kuten mm. Wanda Jacksonin Nashville-kaudella 1960-61. Monipuolinen Clark teki töitä myös television puolella. Mainittakoon esim. Buck Owensin kanssa isännöity ”Hee Haw” -varietee-ohjelma (1969-1992). Clarkin vuonna 1963 julkaistulta instrumentaalialbumilta ”Lightning Fingers” valitsimme kantrityyliin sovitetun version Glenn Millerin klassikkokappaleesta ”In the Mood”.

THE BUCKAROOS

Tuotteliaan kantrilaulajan, kitaristin, säveltäjän ja TV-isännän Buck Owensin taustabändinä aktiivisesti 1963-1970 toiminut The Buckaroos teki myös itsenäisesti peräti 11 albumia ja sai yli 30 kappaletta kantrilistan top 40:een. Joten pelkkä ”taustabändi” -titteli on hieman vähättelevä, kun ottaa lisäksi huomioon, että Buckaroosiin kuului liuta kantrin ykkösketjun miehiä, kuten mm. Merle Haggard, Don Rich ja Doyle Holly. Kantrialbumilistan sijalle 11 vuonna 1967 nousseelta ”The Buck Owens´ Buckaroos Strige Again!” -levyltä poimimme tyylinäytteeksi ”Kern County Breakdown” -nimisen instrumentaalin.

THE KAISERS

Alun alkaen vuosina 1992-2002 koossa ollut skotlantilainen neobeat-yhtye The Kaisers ammensi innoitteensa samasta lähteestä kuin The Beatlesin ja Gerry & The Pacemakersin kaltaiset Merseybeat-ryhmät 40 vuotta aiemmin. Yhtye nautti koko olemassaolonsa ajan vahvaa underground-suosiota molemmin puolin Atlanttia tinkimättömällä (kierrätys)tyylillään. Valitsimme yhtyeeltä kaksi heidän omaa instrumentaalisävellystä: ensimmäiseltä LP:ltä, ”Squarehead Stomp!” (1993) löytyvä ”Valley of the Kaisers” ja väkevästi Joe Meekin hengessä tehty ”Mighty Atom”, joka puolestaan löytyy CD-levynä 1997, ja vasta tämän vuoden keväällä LP:nä, julkaistulta ”Wishing Street” -albumilta.