INSTRO A GOGO OSA 69 (5. kausi)

Olemme viitanneet ohjelmassamme useasti 60-luvun Englannissa pinnalla olleeseen mod-kulttuuriin - milloin musiikissa, milloin taas muodissa. Tällä kertaa olemme kuitenkin varanneet liki koko lähetysajan modeille ja pohdimme mm. mistä mod-alakulttuuri lähti liikkeelle. Vuonna 1979 valmistunut ja vuotta 1964 kuvaava ”Quadrophenia” -elokuva antaa kuvan modeista työläisluokkaisina kaupunkilaisnuorina, jotka pukeutuivat tyylikkäästi mittatilauspukuihin ja maihinnousutakkeihin, juhlivat, käyvät klubeilla, käyttävät huumeita, hurjastelevat skoottereillaan ja tappelevat moottoripyöräilevien rockersien kanssa… osittain varmasti näin olikin, mutta mod-kulttuuri tuskin olisi enää elinvoimainen, jos se olisi synnyttänyt pelkästään tyylikkäästi pukeutuneita huligaaneja. Mitään definitiivistä historiikkia 60-luvulta tähän päivään emme lähetysajan puitteissa pysty tarjoamaan, mutta katsotaan mitä ehditään.

The Who nousi nopeasti yhdeksi tärkeimmäksi ja kovaäänisimmäksi modien äänitorveksi. Pukeutumisen ja kovaäänisen musiikkinsa lisäksi se puhutteli myös sanoituksillaan. Whon tapa käsitellä suorasukaisesti nuorisoelämän kipupisteitä oli poikkeuksellista vielä 60-luvun alussa, jolloin nuorisomusiikin sanoitukset olivat olleet lähinnä ”tyttö tykkää pojasta ja poika tytöstä” -tasoista hattaraa.

BBC:n dokumentissa vuodelta 2014 kerrotaan aikalaisten silmin rockersien ja modien mellakaksi eskaloituneesta yhteenotosta Brightonin idyllisessä lomanviettokaupungissa Englannin etelärannikolla 1964.

Mod-kulttuurista enemmän kiinnostuneille toimikuntamme suosittelee luettavaksi englantilaisen DJ:n ja klubijärjestäjän Paul ”Smiler” Andersonin 2014 ilmestynyttä ”Mods: The New Religion: The Style And Music of the 1960s Mods”. Runsaaseen kuvamateriaaliin ja aikalaisten kertomuksiin pohjautuva kirja tarjoaa kiehtovan matkan mod-kulttuurin juurille 60-luvulle.

Tämänkertaisessa elokuvakatsauksessa käsittelyssä on vuonna 1979 valmistunut ”Quadrophenia”, joka kertoo mod-nuorten vauhdikkaasta elämäntyylistä vuonna 1964. Elokuva pohjautuu löyhästi The Whon samannimiseen rockoopperaan. Elokuva ei kuitenkaan ole musikaali, vaan puhuttuun dialogiin perustuva kipeä aikuistumistarina.

GEORGIE FAME & THE BLUE FLAMES

Brittiläinen Colin Powell oli vain 16-vuotias, kun hän aloitti pianistina 1959 sen ajan erään kovimman promoottorin, Larry Parnesin kiertueyhtyeessä, joka säesti mm. Marty Wildeä, Billy Furyä, Joe Brownia sekä Gene Vincentiä ja Eddie Cochrania näiden Englannin kiertueella. Powellin potentiaalisuus rivimiehestä parrasvaloon ei jäänyt Parnesilta huomaamatta ja nuori mies pääsikin esittämään myös soolonumeroita - ainoana ehtona, että omaksuisi uuden nimen, Georgie Fame. 60-luvun alussa Fame sanoutui irti Parnesin tallista ja saavutti The Blue Flames -yhtyeineen suosiota uudenlaisella rytmibluesia, jazzia, poppia ja (ensimmäisten joukossa Euroopassa) skata yhdistelevällä tyylillä - ensimmäinen listaykköshitti ”Yeh Yeh” vuonna 1964. Näytteeksi valitsimme Famen ns. mod-vuosilta instrumentaalikappaleen ”Outrage” (1965).

THE HIGH NUMBERS

Mod-pukeutumisesta kertova kappale ”Zoot Suit” löytyy lontoolaisen rytmibluesista ja soulista vaikutteita ottaneen The High Numbersin kesällä 1964 julkaistun ja ainoaksi jääneen singlen A-puolelta. High Numbers jäi lyhytaikaiseksi kokoonpanoksi, sillä yhtyeen manageri Peter ”Mod Father” Meaden, jonka tekemä tuo em. kappalekin on, ehdotti nimen muuttamista The Whoksi Keith Moonin liityttyä rumpaliksi

THE GRAHAM BOND ORGANIZATION

60-luvun brittiläisen blues boomin kärkiyhtyeisiin lukeutuneen, vuonna 1963 perustetun The Graham Bond Organizationin soitossa oli myös aimo annos jazzia. Vaativien jazzsoinnutusten yhdistämisestä kolmisointubluesiin muodostuikin yhtyeen tunnusomaisin piirre. GBO:n ”The Sound of '65” -albumin (Melody Maker -lehden valinta parhaaksi 60-luvulla tehdyksi albumiksi) A-puolelta löytyvä tanakasti groovaava ”Neighbour, Neighbour” antaa varmasti hyvän käsityksen bändistä, johon kuului aggressiivisesta soittotyylistään tunnetun Graham Bondin (Hammond-urut ja laulu) lisäksi Jack Bruce (basso), Ginger Baker (rummut) ja Dick Heckstall-Smith (saksofoni).

THE BEATLES

Beatlesia pidetään usein ulkoisen habituksensa perusteella mod-bändinä, mutta he esittivät silti alkuaikoinaan pääasiassa rock and rollia. Oliko Beatlet siis modeja vai rokkareita? John Lennon ei pitänyt relevanttina kysymystä toimittajan sitä tivattua häneltä, vaan vastasi omaan ilkikuriseen tyyliinsä, että he ovat mockerseja. BBC:n radiolähetyksessä heinäkuussa 1963 he joka tapauksessa osoittivat olevansa myös rockabillyfaneja esittäessään ”Lonesome Tears In My Eyes” -kappaleen, jonka levytti alun perin Johnny Burnette and The Rock and Roll Trio 1957.

DAVE DAVANI FOUR

Brittiläisen urkurin, Dave Davanin johtama yhtye tasapainotteli popin ja mod jazzin välimaastossa. Vaikka isot hitit jäivät saamatta, oli kopla silti suosittu keikkarintamalla. Dave Davani Fourin mureasta soundista voi kukin itse vakuuttua kuunneltuaan heidän ”The Jupe” -nimisen rallin vuodelta 1966.

THE SKATALITES

Ska- ja varhaisen reggae-musiikin pioneeriyhtye The Skatalites oli alkujaan koossa vain keväästä 1964 loppukesään 1965. Tänä aikana he tekivät kuitenkin huomattavan määrän levytyksiä, kuten tähän jaksoon valitun ”Nimrodin”. Ennen The Skatalitesin syntyä sen alkuperäiset jäsenet olivat toimineet jamaikalaisen levytuottaja Coxsone Doddin vakituisena sessioryhmänä. Yhtye hajosi kahteen sen tenorisaksofonistien liidaamaan superryhmään: Rolando Alphonso and The Soul Vendors ja Tommy McCook and The Supersonics. Skatalites koottiin uudelleen 1978 ja se on edelleen toiminnassa.

THE FUGITIVES

Rocksteady on rytmiblues ja jazz-pohjaisesta skasta kehittynyt hieman hitaampi, soul-vaikutteinen tyylilaji, joka edelsi 70-luvulle mentäessä myös reggae´ta. Tyylinäytteeksi rocksteady-poljennosta nappasimme mukaan Jamaikalaisen The Fugitivesin yhdessä Jo Jo Bennettin kanssa levytetyn ”Cantelope Rockin” vuodelta 1967. Ennen yhteistyötään Fugitivesin kanssa Jo Jo Bennett oli soittanut mm. trumpettia Byron Lee and The Dragonairesissa. Myöhemmin Bennett muutti Kanadaan ja hän perusti siellä suositun reggae-popyhtyeen The Sattalitesin 1981.

SONNY BURGE OUTFIT

Jamaikalaissyntyinen, mutta 60-luvulla Lontooseen siirtynyt Sonny Burke osoitti, että vaikutteet eivät kulkeneet pelkästään yhteen suuntaan. Vuonna 1968 julkaistu ”All You” on keskiraskasta go-go´ta, jossa on yllättävän vähän ska-vaikutteita ollakseen paremmin rocksteady- ja reggae-artistina tunnetun tekemä.

CHRIS FARLOWE

Suomessa muutamaankin otteeseen rockjazzia soittavan Colosseumin kanssa Suomessa vieraillut Chris Farlowe aloitti muusikkouransa jo 50-luvun lopulla ensin The John Henry Skiffle Groupin ja sen jälkeen rytmibluesyhtye The Thunderbirdsin laulajana. Vahvasta afroamerikkalaisesta fraseerauksesta tunnetuksi tullut Farlowe aloitti levytysuran omalla nimellään 1962 ja poimimme näytteeksi 1965 levytetyn ”Treat Her Goodin”. Seuraavana vuonna Farlowe nousi Englannin singlelistan ykköseksi Mick Jaggerin ja Keith Richardin tekemällä kappaleella ”Out of Time”.

SANDIE SHAW

Vuonna 1964 levytysuransa aloittanut Sandie Shaw on yksi 60-luvun menestyneimmistä englantilaisista naislaulajista. Shawn suosion nousuun vaikutti suuresti hänen vakituiset esiintymisensä monissa 60-luvun suosituissa musiikkimakasiiniohjelmissa, kuten ”Ready, Steady, Go!” ja ”Top of the Pops”. Euroviisujen voittajaksi valitun ” Puppet on a String” -kappaleen myötä 1967 Shaw kohosi kansainväliseksi tähdeksi ja pääsi isännöimään 6-osaista ”Sandie Shaw Supplement” -TV showta syksyllä 1968. Samanniminen oli myös Shawn neljäs albumi, jolta valitsimme hänen tulkintansa The Rolling Stonesin hittikappaleesta ”Satisfaction”.