INSTRO A GOGO OSA 7

Ensimmäinen etappimme klubikierroksella on Helsingissä, nykyisin jo puretussa Expo-hallissa Kasarmintorilla. Paikkaa mainostettiin aikoinaan amerikkalaistyylisen nuorison paikaksi. Kuvassa The Sounds Expo-hallin lavalla uudenvuoden aattona 1962.

Toivottavasti olette levänneet tarpeeksi, sillä tällä kertaa viemme teidät opastetulle klubikierrokselle: Helsinki - Tukholma - Pariisi - Los Angeles - Hampuri - Helsinki. Hotellihuoneessa kyhjöttämiseen ei ole varattu aikaa, siirtymät tulevat olemaan rivakoita, joten pakatkaa kevyesti. Ainoan välipäivän tulemme viettämään Los Angelesissa ja silloin piipahdamme Hollywoodin kaupunginosassa elokuvissa katsomassa kaksi Alfred Hitchcockin mestariteosta. Instro A Go Go -toimituksen puolesta toivotamme teille oikein viihtyisää matkaa.

THE CLIFFTERS

Tanskan lahja rautalankamusiikille. Myös Suomessa vierailleen yhtyeen kitaristin ja tyylitaiturin, Morgens Petersenin, 1961 säveltämä ”Django”, joka oli kunnianosoitus ranskalaiselle jazz-kitaristi Django Reinhardtille, teki valtavan vaikutuksen moniin suomalaisiinkin kitaristin alkuihin; mm. Hasse Walli on myöhemmin kertonut, että hän sananmukaisesti putosi perseelleen, kun kuuli kappaleen ensimmäisen kerran. Kuunnellaanpa millaisen vaikutuksen kappale tekee nyt.

THE PHANTOMS

Brittiläinen bändi, joka teki 60-luvulla uransa ja levynsä ensimmäistä sinkkua lukuun ottamatta… Ruotsissa! Onnistunut keikka Tukholmassa, Nalenilla, poiki levytyssopimuksen ja kiertueen toisensa perään aina Suomea myöten. Syksyllä -63 bändi toimi yhtenä The Beatlesin Ruotsin kiertueen lämppärinä. Noihin aikoihin yhtye oli ajanmukaistanut repertoaariaan myös laulumateriaaliin ja esiintyi nimellä Ken Levy & The Phantoms. Tässä olisi malliksi esibeatleaaniselta rockin aikakaudelta kuitenkin väkevä kitarainstrumentaali vuodelta 1961: ”The Phantoma.”

THE SPOTNICKS

The Ventures oli Japanissa ihan omaa luokkaansa, mutta myös pohjoismaiden suosituin rautalankayhtye, ruotsalainen The Spotnicks myi yli 2 miljoonaa albumia Japanissa ja suomalaisillekin tuttua ”Karelia”-, eli ”Ajomies” -singleä yli 800 000 kappaletta - käsittämättömiä lukuja. ”The Spotnicks in Tokyo” -albumilta (1966) nappasimme mukaan yhtyeen kitaristi Bo Winbergin säveltämän ”Autumn in Japan” -kappaleen. Sehän on niin ikään tuttu suomalaisille Topi Sorsakosken ja Agentsin esityksenä: ”Sulle aatoksein suon”.

LES RELAX

Sveitsiläinen Les Relax yritti läpimurtoa Ranskassa, mutta hitit jäivät saamatta, vaikka yhtye yritti sinnikkäästi ensin instrumentaaliyhtyeenä ja sen jälkeen Merseybeat-boomin myötä lauluyhtyeenä. Meitä tietenkin kiinnostaa bändin instrumentaalimateriaali ja tämä kovasti Tornados-vaikutteinen ”Le Sang du Soleil” vuodelta 1964 antaa yhtyeestä varsin hyvän kuvan - vai mitä olette mieltä?

THE VENTURES

Tätä yhtyettä olemme kuunnelleet ohjelmassamme aiemminkin, ja meillä on sellainen kutina, että tullaan kuuntelemaan myös jatkossa. Tähän ohjelmaan valitsimme The Venturesin version todellisesta go go -klassikosta ”Secret Agent Man”. Kappale nousi Yhdysvaltojen valtakunnallisen listan sijalle 3. Johnny Riversin esityksenä 1966 ja Ventures seurasi omalla instrumentaalitulkinnallaan sijalle 54. vielä samana vuonna.

LAIKA & THE COSMONAUTS

Suomen ulkomailla menestynein ja tunnetuin instrumentaaliyhtye onnistui ns. myymään jäätä eskimoille heidän viedessään surf-musiikkia takaisin sen syntysijoille Kaliforniaan. 1987 - 2008 koossa olleen yhtyeen repertoaariin kuului olennaisena osana myös elokuvamusiikki. Tässä kaksi Laikojen vuonna 1993 tyylikkäästi samaan pakettiin sovittamaa Bernald Herrmannin, Hitchcock -elokuviin ”Vertigo” ja ”Psyko”, säveltämää kappaletta. Sen verran mainitaan tuosta Hitchcockin menestyneimmän kauden vakiosäveltäjästä, Bernald Herrmannista, että nämä molemmat kappaleet on rankattu arvovaltaisen, elokuvantekijöistä ja musiikin ammattilaisista koostuneen 500 henkisen raadin toimesta kaikkien aikojen elokuvasävellys-listalle: Psyko sijalle 4. ja Vertigo sijalle 12.

BERT WEEDON

Britannian ensimmäinen varsinainen kitarasankari tehtaili jo 50-luvun alusta alkaen omia soolosinkkuja ja soitti monien studiosessioiden koulimana ammattimiehenä myös huippusuositun Mantovanin levyillä. Ei ole mikään salaisuus, että Weedon levytti ”Apachen” jo ennen kuin The Shadows teki siitä maailmanlaajuisen hitin kesällä 1960. 40-vuotiaalta ammattimieheltä vain puuttui levyjä ostavaan nuorisoon vetoava katu-uskottavuus ja intensiivinen asenne. Paria vuotta myöhemmin Weedon oli jo omaksunut uuden nuorisoon vetoavan soittotyylin, jota tässä upeasti edustaa kappale nimeltä ”Night Cry”, vaikkakin menestys jäi vaatimattomaksi. Lienee ymmärrettävää, ettei keski-ikäisen herrasmiehen kuva sinkun kannessa innostanut teinejä ostopäätöksen tekoon.

NERO & THE GLADIATORS

Tämä brittiläinen yhtye oli koossa 1959-1964. Leimallista heille oli, että he esiintyivät usein pukujen sijaan toogat tai legioonalaisasut päällä. Kuunnelkaapa heidän jylhää soittoa kappaleessa ”Bleak House” (1963).

THE GISHA BROTHERS

Frankfurt am Mainen liepeillä 50-luvulta aina 70-luvun alkuun vaikuttanut The Gisha Brothers oli Länsi-Saksassa varsin suosittu esiintyjä mm. viihderisteilyillä, lomakeskuksissa ja ravintoloissa. Ammattimaisesti keikkailevan yhtyeen repertoaariin sisältyi niin uusimmat nuorisohitit kuin varttuneempaa väkeä miellyttävät slaagerit. Miltäpä kuulostaisi teidän korvaan esimerkiksi Klaus Gishan itsensä säveltämä ”Don´t Stop” vuodelta 1963.

SAM & THE ZOMBIES

Lahtelainen garage rock -yhtye Sam & The Zombies yhdistelee musiikissaan erilaisia vanhan koulukunnan rock´n´rollin sävyjä ja heidän repertoaariinsa kuuluu myös meidän ohjelman tyyliin sopivaa instrumentaalirockia. Instro A Go Go -klubillakin alkuvuodesta 2014 vierailleen yhtyeen esikoislevyltä nappasimme tämän lähetyksen loppuun ”El Cullerwon”.

Golf-Drouot oli Pariisin legendaarisimpia keikkapaikkoja, jossa esiintyi 60-luvulla Gene Vincentin, Vince Taylorin ja Johnny Hallidayn kaltaisia tähtiä. Tämä 1955 perustettu teehuone muuttui live-musiikkia tarjoavaksi yökerhoksi 1961. Klubi lopetti toimintansa 1981.

Los Angelesissa, Hollywoodyn Sunset Boulevardilla edelleen sijaitseva ja toiminnassa oleva Whisky a Go Go perustettiin 1964, entisen pankin tiloihin. Täällä itse asiassa syntyi vielä nykyisinkin käytössä oleva yökerho-konsepti: dj:t lämmittivät yleisöä kuumimmilla hittikappaleilla ja esitanssijat, go go -tytöt, lietsoivat ihmisiä tanssimaan. Mutta toisin kuin nykyisin yökerhoissa, tuohon aikaan illan ohjelmaan kuului erottamattomana osana myös muodikkaimpien yhtyeiden keikat. Lisää mielenkiintoista asiaa klubista voitte lukea Pete Hoppulan kirjoittamasta artikkelista Blues Newsin 6/2015 -numerossa.

Kuvassa Whisky a Go Go:n eräs suosituin dj, Joanie Labine, jonka pukeutumista seurattiin ja jäljiteltiin tarkoin. Labine tulikin luoneeksi rohkean go go -tyttöjen ns. univormun, johon kuuluivat mm. korkeat valkoiset saappaat ja hapsullinen minihame. Labine nähtiin usein myös itse tanssimassa dj-korokkeella soittamiensa kappaleiden tahdissa.

Hampurin Reeprbahnin, eli ”Syntisen mailin” poikkikadulla Große Freiheitillä sijainnut Star-Club on varmasti tunnetuimpia 60-luvulla toimineita rock-klubeja eurooppalaisesta näkökulmasta. Siellä esiintyi nimekkäiden maailmanluokantähtien (Bill Haley, Little Richard, Jerry Lee Lewis, Ray Charles jne.) lisäksi myös monia Eurooppalaisia kokoonpanoja: Isosta Britanniasta mm. The Beatles, Billy J. Kramer & The Dakotas, The Searchers, Remo Four, Saksan omat pojat, The Rattles, Ruotsista Jerry Williams & The Violents ja jopa Cay & The Scaffolds Suomesta. Aiheesta voitte omatoimisesti lukea lisää Blues Newsin numerosta 4/2015 - Live At the Star-Club! : Konserttialbumien klassikoita.

Alfred Hitchcockin mestariteos ”Vertigo - Punainen kyynel” (1958) ei saanut toivottua vastakaikua yleisössä ensi-iltansa aikaan Yhdysvalloissa. Syyksi ohjaaja väitti epäonnistunutta markkinointia, mutta todennäköisempi syy on silti elokuvan juonen jakaminen kahteen osaan: ensimmäinen osa on viipyilevästi kerrottua salapoliisitarinaa, jossa varjosta (James Stewart) rakastuu varjostettavaan (Kim Novak). Toisessa osassa elokuvan sävy muuttuu unenomaiseksi ja sadomasokistiseksi romanssiksi, kuten ensi-illan aikaan teattereiden auloihin jaetun julistesarjan yhdestä variaatiosta voi päätellä. Tämä ei miellyttänyt yhdysvaltalaista yleisöä, joka oli ostanut lipun jännityselokuvaan.

Hitchcock oli laittanut merkille, että monet mitättömän huokeat ”roskatuotantona” tehdyt kauhuelokuvat keräsivät huikeita voittoja. Omasta mielestään vakavat elokuvantekijät pääasiassa vain naureskelivat yleisön huonolle maulle, mutta Hitch päätti ottaa yleisön mieltymyksestä vaarin. Hän päätti tehdä oman b-luokan kauhujännärin, mutta ohjata sen ylivoimaisen hyvin. Riski kannatti, sillä 1960 valmistuneesta ”Psychosta” tuli ohjaajan kaikkien aikojen menestynein elokuva.

1955 valmistunut komediallinen elokuvamusikaali ”High Society” (suom. Skandaalihäät) jäi Grace Kellyn näyttelijäuran viimeiseksi elokuvaksi. Kelly nappasi myös ainoan kultalevynsä elokuvaan musiikin säveltäneen Cole Porterin laulusta ”True Love”, jonka hän duetoi Bing Grosbyn kanssa. Niin ikään elokuvassa näytellyt Frank Sinatra vieraili myöhemmin Monacossa ruhtinaspari Gracen ja Rainierin luona ja näki em. kultalevyn heidän palatsinsa olohuoneen seinällä. Frankie sydämistyi, että Grace oli saanut kulta-levyn pienestä laulusta ja hänellä itsellään ei ole vielä yhtään kultalevyä, vaikka oli raatanut niska limassa vuosikausia. Historia ei silti ollut kohtuuton Sinatraa kohtaan ja hän tuli saamaan useampiakin kultalevyjä.

Eläimellistä sensuaalisuutta huokuva Kim Novak sai ”Vertigon” naispääosan Vera Milesin tultua raskaaksi juuri ennen kuvausten alkamista. Hitchcockin ja Novakin suhteen kerrotaan olleen lämmin, mutta etäinen. Tästä huolimatta ”Vertigon” Madeleinen rooliin ei pysty edes ajattelemaan ketään muuta kuin Novakia.

Hitchcock-tytöistä kuuluisin on tietenkin Grace Kelly - viileä vaaleaverikkö, jonka ulkokuoren sisällä hehkui sormet polttava liekki. Kelly teki Hitchcockiin vaikutuksen maanläheisellä huumorillaan ja heistä tuli elinikäiset ystävät. Kelly teki mestariohjaajan kanssa kaiken kaikkiaan kolme elokuvaa ennen kuin avioitui Monacon ruhtinaan, Rainier III:n kanssa 19. huhtikuuta 1956. 60-luvulla Kelly ja Hitch suunnittelivat tekevänsä yhdessä ”Marnien”, mutta ruhtinas Rainier piti vaimonsa paluuta näyttelijäksi sopimattomana ruhtinattarelle. ”Marnie” valmistui kuitenkin 1964, mutta ilman Kellyä.

Tälle klubikierrokselle valitsimme juomaksemme suomalaisen Lonkeron. Näin saimme eteemme loistavan suomalaisen tuotteen ja useasta baarin vaihtelusta johtuen vältyimme aikaa vievältä drinkkien rakentelulta.

Lonkerot, viralliselta nimeltään long drink -juomat, ovat perin suomalainen ilmiö. Ensimmäistä kertaa lonkeroa tarjoiltiin Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Tuolloin esitellyt Gin Long Drink ja Brandy Long Drink olivat valmiiksi pulloon pakattuja alkoholipitoisia drinkkejä, joten ravintolahenkilökunnan oli helppo ja nopea tarjoilla niitä olympiaturisteille.

Ennen KLUBIKIERROKSELLE suosittelemme syömään hyvin ja tietty myös jotain pientä matkan varrella.

Päähuomio on jo kuitenkin seuraavassa aamussa: varustaudu kunnolliseen ENGLISH BREAKFASTiin jo edellisenä päivänä. Joko varmistat, että kotona on kaikki valmiina tai tulevassa kohteessasi –esimerkiksi hotellissa- on asianmukainen tarjoilu. Versioita ”Full English Breakfastille” on useita… jotkut haluavat greippiä, toiset puuroa ja kolmannet verimakkaraa.

Toimituksemme raja meni siinä, kun Englannissa lautaselle tarjottiin kylmiä sieniä ja päälle kaadettiin kylmää tomaattikastiketta ja pirusti suolaa. Eli niin kuin kaikessa herkuttelussa: valitse lautaselle mistä itse pidät.

Kun pidät näitä jääkaapissa, pääsemme jo pitkälle:

  • Kananmunia
  • Hyvää pekonia
  • Erilaisia makkaroita (maun mukaan)
  • Papuja
  • Tomaattia
  • Paahtoleipää
  • Kahvia, teetä, tuoremehua

PS. ja jos niihin herkkusieniin vielä palataan, niin… kääri isot viipaloidut sienet pekoniin ja laita grilliin… pekoni pelastaa aina!