INSTRO A GOGO OSA 73 (5. kausi)

Tämänkertaisessa IAGG Radio Showssa meillä on ideana, että soitetaan parivaljakkoina enemmän ja vähemmän tunnetuista kappaleista ensin instrumentaaliversio ja vertailun vuoksi heti perään lauluversio. Kappaleet olemme ihan tietoisesti pyrkineet valitsemaan sieltä levylaatikon vähemmän soitetusta nurkasta - ihan oman ja myös teidän, hyvät kuulijat, mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Mukana on siis mielenkiintoinen kattaus musiikin eri genrejä: twang, rock and roll, mod jazz, beat, ska, neobilly ja jopa skiffle. Studiossa aisaparina hääräävät Janne Örnberg ja Timo Kurunsaari toivottavat teidät tervetulleeksi mukaan musiikilliselle seuramatkalla.

Twang-kitaran armoitetun mestarin, yhdysvaltalaisen Duane Eddyn (kuvassa), valitsemista ohjelmaan tuskin tarvitsee perustella sen ihmeellisemmin. Vuonna 1955 levytysuransa aloittaneen Eddyn uralle mahtuu useita Top Ten -hittejä, ja viime kevään ”IAGG Radio Shown soitetuimmat Top 10” -listauksessa Eddy sijoittui sijalle 10.

Tässä jaksossa legendaarisen The Wrecking Crew -studioryhmän jäseniä hääräilee taustalla peräti kolmessa kappaleessa. Tuo ko. studioryhmä vaikutti monien 60-luvun ja 70-luvun alun keskeisten artistien levyjen taustalla, Frank Sinatrasta Sonny & Cheriin ja Beach Boysista Ronettesiin. Kuvassa Billy Strange, joka oli yksi Wrecking Crewn keskeisimpiä jäseniä.

DUANE EDDY

Duane Eddy teki 1966 oman instrumentaalivariaationsa Nancy Sinatran hittikappaleesta ”These Boots Are Made For Walking”, nimellä ”This Guitar Was Made For Twangin´”. Kappale on kreditoitu Eddyn omaksi sävellykseksi, vaikka kappale on tietenkin Lee Hazlewoodin käsialaa. Tämä tuskin tuotti plagiointisyytöksiä, sillä sekä Nancy Sinatra kuin Eddy kuului Frank Sinatran omistuksessa olevan Reprisen tähtitalliin ja Hazlewood toimi kummankin artistin tuottajana.

THE ARTWOODS

Lontoolainen rock/rytmiblues-yhtye The Artwoods oli koko toimintansa ajan (1963-1964) suosittu keikkabändi, vaikka jäi levymyynneissä monien aikalaistensa varjoon. Laulaja Arthur Woodin (Ronnie Woodin isoveli) perustamassa yhtyeessä Hammond-urkuja soitti myöhemmin Deep Purplen perustajajäseniin kuulunut Jon Lord. Huhtikuussa 1966 julkaistulta ”Jazz in Jeans” -EP:ltä löytyvä miehekäs versio ”These Boots Are Made For Walkingista” toimii oivana aisaparina edellä soitetulle Duane Eddyn instrumentaaliversiolle.

ART BLAKEY

Maineikas jazzrumpali ja bändiliideri Art Blakey (1919-1990) luotsasi hard bopille omistautunutta Jazz Messengers -ryhmäänsä neljän vuosikymmenen ajan 40-luvun lopulta lähtien ja oli tyylilajin keskeinen vaikuttuja ja intohimoinen tulkki. Blakey otti paljon vaikutteita eteenpäin työntävään rumputyöskentelyynsä mm. gospelista ja rhythm and bluesista. Ongelmia ei tuottanut myöskään levyttää popmusiikkia, kuten vuonna keväällä 1966 levytetty, päivän kuumimpien pop-kappaleiden jazz-sovituksista koottu, ”Hold On, I´m Coming” -albumi osoittaa. Valintamme osui showmme kannalta ilmeisimpään: ”Secret Agent Man”.

THE BLUE CATS

Vuonna 1980 perustettu englantilainen rockabilly-yhtye ja neobillyn edelläkävijä The Blue Cats on varsin tuttu meille suomalaisille, ja heidän viimeisimmän comeback-levyn ”Best Dawn Yet” (2012) tuottikin kotimainen Blueligh Records. Siltä poimimme väkevän neobilly-version Johnny Riversin go-go-klassikosta ”Secret Agent Man”.

BILLY BIZARRE

”The House of the Rising Sun” on alun perin yhdysvaltalainen kansanlaulu, josta on vuosikymmenien aikana tehty lukuisia versioita, ja yksi mielenkiintoisimpia tulkintoja on Billy Bizarre -nimisen artistin nimiin kreditoitu instrumentaali, ”House of the Rising Sun Ska”, 1960-luvun puolivälistä. Metkan nimen takaa paljastuu eräs maineikas yhdysvaltalainen kitaristi ja Wrecking Crew -studioryhmän keskeinen jäsen Billy Strange.

THE CHAS McDEWITT SKIFFLE GROUP

Skotlantilaissyntyinen Chas McDewitt oli Lonnie Doneganin ohella Ison-Britannian keskeisimpiä skiffle genren vaikuttajia ja em. lisäksi ainoa, joka pääsi paistattelemaan jopa kansainväliseen suosioon 50-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppupuolelle. McDewittin ammattilaisura loppui 70-luvulle tultaessa, mutta hän on jatkanut silti satunnaisesti esiintymisiä aina näihin päiviin asti. Maaliskuussa 1957 julkaistu traditionaalinen kappale ”The House of the Rising Sun” edustaa tyylisuuntaa puhtaimmillaan.

RICHARD HARDING

Veljeksien Richard (kitara) ja John (basso) Hardingin sekä Johnny Cassonin (rummut) 1960 perustama The Cresters toimi aluksi Mike Sagarin taustabändinä, jolloin he levyttivät mm. Englannin singlelistan sijalle 44. nousseen ”Deep Feeling”. Sagarin lopetettua 1962 jatkoi Cresters itsenäisesti aina 70-luvulle asti, jonka jälkeen Richard Harding perusti Dillinger -nimisen kantribändin. Crestersin ja Dillingerin lisäksi Harding toimi sessiokitaristina ja teki 1961 yhden soolosinglen, jolta kuunneltavaksi valitsimme A-puolelta instrumentaaliversion Frankie Lainen 50-luvun alun hittikappaleesta ”Jezebel”.

COLIN ANTHONY AND HIS BEAT COMBO

Englantilaiselta Colin Anthony and his Beat Combolta julkaistiin 60-luvun puolivälissä varsin vetävää beatia sisältänyt LP-levy ja siltä lohkaistu single - jotka menestyivät varsinkin Saksassa. Kummaltakin löytyvä rajusti rokkaava ”Jezebel” antaa näytteen Anthonyn potentiaalista vakavasti otettavana laulajana ja enteilee tämän myöhempää, Frank Sinatra -tyylistä, linjaa.

JERRY COLE & THE STINGERS

Äärimmäisen monipuolisena ammattilaisena Cole oli erittäin kysytty sessiokitaristi, jopa siinä määrin että hän on eräs Yhdysvaltain kautta aikain eniten levyttänyt studiomuusikko (kuului myös The Wrecking Crew -ryhmään) ja hänen kitarointiaan voi kuulla soololevyjen lisäksi mm. Frank Sinatran, Nancy Sinatran, Dean Martinin, Beach Boysin, Jerry Lee Lewisin, Aretha Franklinin, Roy Orbisonin, Dick Dalen, Lee Hazlewoodin, Neil Diamondin ja Little Richardin levyillä. ”Sunset Strip” (1966) on Jerry Cole & The Stingersin tekemä (teostomaksuvapaa) instrumentaaliversio The Beatlesin ”Ticket to Ride” -hitistä.

THE ESQUIRES

The Beatlesin huhtikuussa 1965 julkaistun listaykköshitin levytti suomeksi tuoreeltaan samana vuonna helsinkiläinen The Esquires - Sauvo Puhtilan, eli Saukin sanoituksena ”Matkalippu”. Esquires teki kuumimpina Beatles-vuosina 1964-1965 peräti seitsemän Lennon-McCartney-hitin käännösversiota, joiden suomenkielisistä sanoituksista vastasi järjestyksessä Reino Helismaa, Juha Vainio ja em. Saukki.