INSTRO A GOGO OSA 74 (5. kausi)

Viime viikolla meillä jäi vino pino soittamattomia levyjä, joten jatkamme samaa teemaa vielä tämänkertaisessakin jaksossa. Kertauksen vuoksi kerrottakoon, että ideana on siis soittaa parivaljakkona ensin instrumentaali ja perään vertailuksi laulettu versio samasta kappaleesta. Soitettavat kappaleet olemme tietoisesti pyrkineet valitsemaan levylaatikon sieltä vähemmän kolutusta nurkkauksesta - oman sekä kuulijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Studiossa jälleen, kuten viime viikolla, Janne Örnberg ja Timo Kurunsaari.

Vuonna 1960 ensi-iltansa saaneen, aikoinaan moraalittomana pidetyn nuorisoelokuvan, ”Beat Girlin” pääosaa näytellyt Gillian Hills (etualalla) teki myöhemmin pienet roolit mm. ”Blow Upissa” (1966) ja ”A Clockwork Orangessa” (1971). Varsinaiseen maineeseen hän kuitenkin nousi laulajana 60-luvulla Ranskassa.

Uskomattomaksi sonnaksi ja nuorisoa paheisiin yllyttäväksi parjattu ”Beat Girl” pääsi rimaa hipoen elokuvateatterilevitykseen X-luokituksella (kielletty alle 16-vuotialta). Nykymittapuulla lähinnä huvittavalta tuntuva raina nauttii joka tapauksessa kulttimainetta juuri em. moraalittomuuden vuoksi. Mainitaan nyt vielä, että itse Christopher Lee näytteli elokuvan sivuroolissa stripteaseklubin omistajaa.

ZZ & DE MASKERS

Vuonna 1962 perustettu amsterdamilainen ZZ en de Maskers oli maassaan (ja maansa rajojen ulkopuolellakin) varsin suosittu beat-yhtye, jonka repertoaariin kuului myös useita instrumentaaliesityksiä. Yhtyeen perustajan, laulaja Bob Bouderin (alias ZZ) lähdettyä soolouralle 1966, naamiomiehet jatkoivat (ilman naamioita) rhythm and blues -yhtyeenä aktiivisesti vielä vuoteen 1972. Italialaisen Artone Recordsin huhtikuussa 1963 julkaiseman ”Dracula” -singlen B-puolelta valitsimme kuunneltavaksi mielenkiintoisen instrumentaalisovituksen John Barryn elokuvasävelmästä ”Beat Girl”.

ADAM FAITH & THE JOHN BARRY SEVEN

1957 perustettu The John Barry Seven toimi 50- ja 60-luvun vaihteessa niin itsenäisenä ryhmänä kuin työnantajansa EMIn lukuisten artistien, kuten Adam Faithin säestysryhmänä. Faithin debytoidessa näyttelijänä 1960 ensi-iltansa saaneessa nuorisokuvaelmassa ”Beat Girl” (jonka teemakappaleen hän myös laulaa), sai John Barry pestin tehdä musiikin samaiseen elokuvaan. Soundtrack-albumi oli Englannissa lajissaan ensimmäinen ja noustessaan albumilistan sijalle 11. se avasi Barrylle tien elokuvamusiikin tekijäksi.

THE VENTURES

Newjerseyläisen beat-yhtye The Knickerbockersin hittikappale ”Lies” vuodelta 1965 sorvaantui seuraavana vuonna The Venturesin käsittelyssä rouheaksi instrumentaaliksi. ”Where the Action Is” -albumi, jolta tuo kyseinen kappale löytyy, nousi valtakunnallisen Billboard-listan 33. sijalle ja Cash Boxin listalla paria sijaa ylemmäksi.

NANCY SINATRA

The Venturesin ”Liesin” aisapariksi valitsimme laulutulkinnan Nancy Sinatralta keväältä 1966 julkaistulta ”Boots” -albumilta, joka nousi listan sijalle 5. Sinatran version taustalla hääräsivät tuttuun tyyliin The Wrecking Crew -studioryhmän ammattimiehet.

SANDY NELSON

Yhdysvaltalainen Sandy Nelson oli käytetty sessiorumpali monissa 1950- ja 1960-luvun taitteen levytyksissä, mutta syöksi myös omia sooloalbumeja usean levyn vuosivauhtia. Edes moottoripyöräonnettomuudessa 1963 menetetty oikea jalka ei hidastanut tätä Gene Krupa -koulukunnan kannuttajaa. Tyylinäytteeksi kuuntelemme Nelsonin vuonna 1962 julkaistulta ”Country Style” -albumilta instrumentaaliversion Slim Whitmanin 50-luvun alussa levyttämästä ”North Wind” -kappaleesta.

CHICK LEWIS

Englantilaisen studiovelho Joe Meekin (1929-1967) viehtymys villiin länteen ja countryyn käy hyvin ilmi hänen tuotannostaan. Yksi varhainen esimerkki on Chick Lewisin tulkinta ”North Windistä”. Kappale äänitettiin jo 1960, mutta se julkaistiin vasta Meekin kuoleman jälkeen ”Work In Progress - The Triumph Sessions” -tupla LP-kokoelmalla 1994. Chick Lewis nimen takaa paljastui tuolloin Dave Adams -niminen muusikko, joka oli Meekin ystävä ja yksi luotetuimpia sessiomiehiä. Adams myös auttoi Holloway Roadin studion rakentamisessa ja oli usein se, joka nuotitti soittotaidottoman Meekin sävellyksiä.

BOBBY TAYLOR

Komeasti baritonikitaralla soitettu instrumentaaliversio vanhasta Bing Crosbyn 30-luvun hittikappaleesta ”Temptation” (1964) on merkitty kitaristi Bobby Taylorin nimiin (joissain yhteyksissä myös The Thunderbirds). Kappaleen sovitus on joka tapauksessa The Alan Tew Orchestran käsialaa ja sen tuottajana toimi Roger Stigwood, josta tuli myöhemmin mm. Creamin ja Bee Geesin manageri.

CARLOS AND THE BANDIDOS

Bobby Taylorin instrumentaalitulkinnan pariksi valitsimme ”Temptationista” englantilaisen Carlos & The Bandidoksen väkevän laulutulkinnan Goofin´ Recordsin vuonna 2000 julkaisemalta EP-levyltä. Tämä vanhasti espanjalaisvaikutteita hyödyntävä englantilainen rockabilly-yhtye on muutamaan otteeseen vieraillut myös meillä Suomessa.

LOS STRAITJACKETS

Kitaristit Danny Amis ja Eddie Angel perustivat Los Straitjacketsin Nashvillessä, Tennesseessä jo 1988 ja uudestaan 1994. Esiintyessään bändi sonnustautuu meksikolaisten vapaaottelijoiden käyttämiin lucha libre- naamareihin. Idean tähän, nykyisin jo tunnusomaiseksi tavaramerkiksi bändille muodostuneelle pukeutumiselle, Amis oli saanut lomamatkallaan Meksikossa. Los Straitjackets on eräs Yhdysvaltain (ja siinä samalla Meksikonkin) suosituimpia instrumentaalirock-yhtyeitä ja he ovat olleet myös Grammy-ehdokkaana. Instrumentaalilevyjen lisäksi he ovat tehneet yhteistyötä mm. Eddy Clearwaterin, Kaiser Georgen, Big Sandyn ja burlesque tanssiryhmä The World Famous Pontani Sistersin kanssa. Tähän ohjelmaan nappasimme yhtyeeltä Eddie Angelin tekemän instrumentaalin ”Kawanga!” vuonna 1999 ilmestyneeltä ”The Velvet Touch of Los Straitjackets” ja samasta kappaleesta tehdyn lauluversion Deke Deckersonin kanssa tehdyltä ”Sings the Great Instrumental Hits” (2014).