INSTRO A GOGO OSA 78 (6. kausi)

Instro a Go Go Radio Shown 6. kausi tuo eetteriin viime kaudelta tutut vierailevat juontajat, joista vakioisäntänä toimivan Janne Örnbergin parina aloittaa jo kolmannelta kaudelta tuttu Heli Jauhiainen. Tämänkertaisessa jaksossa kerrotaan mitä uusi alkava kausi tuo tullessaan ja kuuntelemme tietenkin parasta mahdollista musiikkia - pääasiassa instrumentaali esityksiä, mutta myös laulettua, jota on ollut mukana jo 2. kaudelta lähtien.

Arvovaltaisessa Kirjanurkkauksessa käsittelyyn otetaan Beach Boysin keulahahmon Brian Wilsonin muistelmat - Valoa ja varjoja. Loppupuolella ohjelmaa kunnioitamme joulukuussa 2017 edesmenneen ranskalaisen pop-legendan Johnny Hallydayn muistoa. Tervetuloa mukaan.

Ranskan Elvikseksi tituleerattu Johnny Hallyday sairasti keuhkosyöpää, josta hän sai diagnoosin viime vuoden keväänä. Hän kuoli 6. joulukuuta 2017. Vuonna 1943 Pariisissa syntyneen Hallydayn (alkuperäiseltä nimeltään Jean-Philippe Smet) musiikkiura alkoi jo lapsena. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi muun muassa esittämällä tunnettuja rock-kappaleita ranskan kielellä. Hallydayn levyjä on myyty kaikkiaan yli sata miljoonaa kappaletta ja hän on tehnyt lukuisia elokuvia. Huolimatta useista yrityksistään maailmanvalloittamiseksi, Ranskan ulkopuolella karismaattinen ranskalaistähti jäi kuitenkin melko lailla tuntemattomaksi. Ranskan presidentti Jacques Chirac luovutti hänelle Kunnialegioonan kunniamerkin vuonna 1997. Keikkataltiointi on vuodelta 1969 - kappaleesta lisää sivun lopussa.

 

Pariisissa 1967 otetussa kuvassa Hallyday yhdessä Mick Jaggerin, vaimonsa Sylvie Vartanin ja Richard Anthonyn kanssa.

Parhaiten Beach Boysin keulahahmona tunnetun Brian Wilsonin viime vuonna ilmestyneet muistelmat etenee verkkaisesti vieden kerros kerrokselta lukijan koko ajan syvemmälle päähenkilön mieleen. Kronologisen kertomuksen sijaan Wilson muistelee erinäisiä elämänsä mullistavimpia tapahtumia, mutta palaa usein vuoteen 1964, jota hän kutsuu kirjassaan jaksoksi jolloin kaikki tapahtui. Silloin Beach Boysilla tosiaankin meni lujaa ja se oli ainoa yhtye, ehkä koko maailmassa, joka kykeni kilpailemaan maailmanvalloituksesta tasapäisesti Beatlesin kanssa. Kovan kiertue- ja levytystahdin sekä menestyksen varjopuolena Wilson alkoi menettää mielentasapanoaan jopa siinä määrin, että jättäytyi Beach Boysin keikkakokoonpanosta, juurikin vuonna 1964. Bändin kiertäessä ympäri maailmaa Wilsonin työ Beach Boysissa jatkui kuitenkin studiossa ja 1966 ilmestynyttä Pet Soundsia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä poplevyistä. Luovimmassa huipussaan Wilsonin taipumus ahdistuneisuuteen, masennukseen ja jopa äänien kuulemiseen paheni entuudestaan, eikä itseparannuskeinot, kuten viina, huumeet ja meditointi tuntuneet toimivan. Ennen Wilsonin eheytymistä 90-luvulla asiat tulivat muuttumaan vielä kovasti huonommaksi tämän henkilökohtaisen lääkärin Eugene Landyn toimesta. Landy onnistui yhdeksän vuoden ajan manipuloimalla ja suorastaan rosvoamalla tuhoamaan herkän potilaansa. Myöhemmin Wilson oppi elämään sairautensa kanssa ja löysi uudelleen inspiraation sävellystyöhön sekä ilon myös esiintymiseen konserteissa. Kirja on ulkoisesti tyypillinen rokkistaran nousu, uho, tuho ja paluu, mutta sisällöltään kovasti herkempi ja pohdiskelevampi. Brian Wilsonin muistelmat luettuani usein kuultu fraasi ahdistuneisuuden ja luovuuden yhteisestä lähteestä tuntuu uskottavammalta kuin koskaan.

Elokuussa 1965 ensi-iltansa saaneessa Disney-tuotannossa ”The Monkey´s Uncle” The Beach Boys esitti The Sherman Brothersin säveltämän elokuvan teemakappaleen yhdessä päätätähden Annette Funicellon kanssa.

8-vuotiaana kitaransoiton aloittanut memphisläinen Travis Wammack pääsi 1957 vain 11-vuotiaana tuolloin suositun rockabillylaulajan ja DJ:n Eddie Bondin suojatiksi. Ensimmäinen soololevytys syntyi Sun Recordsin alamerkille Fernwoodille. Singlen sisältämillä vauhdikkailla rockabillypaloilla Wammack itse laulaa ja soittaa komppikitaraa, Reggie Youngin soittaessa soolo-osuudet. Vuoteen 1964 Wammack oli jo kehittänyt oman fuzz-soundia hyödyntävän kitaransoittotekniikan ja ”Schratchy” nousi jopa valtakunnallisen Billboard-listan sijalle 80. 60-luvun lopulta 70-luvun puoleenväliin Wammackin toimi palkkakitaristina legendaarisella Fame Studiosilla Muscle Shoalsissa Alabamassa. Ensimmäisen varsinainen sooloalbumi Wammackilta julkaistiin 1972. Maininnanarvoista lienee myös, että vuodesta 1984 vuoteen 1995 hän toimi Little Richardin yhtyeen johtajana. Wammack jatkaa uraansa kitaristina ja tuottajana edelleen.

Suomalaisen rautalankamusiikin historiaa definitiivisesti läpikäyneen ”Sadoin sähkökitaroin” -CD-levysarjan 10. ja samalla viimeinen osa sisältää pääasiassa hyvin harvinaisia live-esityksiä ja treeninauhoituksia 60-luvulta sekä muutama harvinainen single ensimmäistä kertaa digitaalisessa muodossa. Levysarjan koostamisesta vastannut työryhmä Hannu Nyberg, Olle Salo ja Jari Moberg on totta tosiaan tehnyt merkittävää kulttuurityötä ja koottua taustatietoa sekä harvinaista kuvamateriaalia bändeistä tullaan käyttämään lähitulevaisuudessa kirjallisessa julkaisussa.

DANNY & THE VELAIRES

Iowalainen high scholl rock and roll -yhtye The Screamers perustettiin 1958, mutta se muutti nimensä The Velairesiksi 1961. Yhtye saavutti Chuck Berryn “Roll Over Beethovenista” tekemällään versiolla Billboardin top 100-listan 51. sijan ja Kaliforniassa sinkku livahti jopa ykköseksi. 1963 Bändin nimeen lisättiin Danny, pääasiallisen laulajan ja kitaristin mukaan. Sillä nimellä he julkaisivat myös ”Shaggy Dog” -nimisen veikeän rytmiblues-instrumentaalin 1967. Yhtye lopetti toimintansa 1970, mutta on esiintynyt epäsäännöllisesti aina 2010-luvulle asti.

TRAVIS WAMMACK

Travis Wammackin southern soul & rollin eräs leimallisimpia piirteitä on hänen käyttämänsä pörisevä soundi. Hän onkin eräs fuzz-soundin varhaisia pioneerejä, kuten voitte itse todeta 1967 levytetystä ”It´s Karate Time”.

THE ANACONDAS

Ahvenanmaalla vuonna 1962 perustettu kitarayhtye levytti yhden singlen Helsingissä ruotsalaisen, keväällä 1965 kokoonpanoon liittyneen laulajan Bosse Malmstenin kanssa. Äänitteensä ja medianäkyvyytensä myötä The Anacondasista kehittyi kesään 1966 mennessä Ahvenanmaan parhaiten palkattu tanssiyhtye. Sadoin sähkökitaroin -levysarjan viimeisestä osasta löytyvä Anacondasin keikkataltiointi osoittaa kuitenkin, että yhtye edusti vielä 1963 rautalangan kovinta äärilaitaa. Käsittelyssä The Spotnicksin ”Thundernest”.

THE BEACH BOYS

The Beach Boysien 1963 julkaistu toinen albumi ”Surfin´ USA” oli bändin läpimurto, jolla he nousivat valtakunnallisen listan 2. sijalle ja samalla maansa ykkösketjuun. Levy menestyi myös Englannissa, mutta vasta vuonna 1965, jolloin se kipusi sijalle 17. Kyseiseltä albumilta löytyvä, alun perin Dick Dalen 1961 levyttämä, ”Let´s Go Trippin´” osoittaa, että alkupuolen tuotannossa bändillä oli vielä vahvasta surf-tyyli mukana.

EERO JA JUSSI & THE BOYS

Raittisen veljekset levyttivät The Soundsissa ollessaan loppuvuodesta -63 Johnny Liebkindin sävellyksen (vapaasti Tapio Rautavaaran Kulkurin kaiho -valssia mukailleen) ”Kaipaan sua”. Valitettavan teknisen vian, eli kuuluvan napsun, takia levy ei päässyt radiosoittoon. Suuren hittipotentiaalin vuoksi veljekset ottivat kappaleen uudelleen käsittelyyn The Boysin kanssa 1967, mutta ei kitarabeatina vaan ajanmukaisesti The Beach Boysin suurta hittiä, ”Good Vibrationsia”, peittelemättä jäljitellen.

THE BOTHERERS

Triona operoiva oululainen The Botherers edustaa uuden sukupolven vahvasti garagessa pyöriteltyä outlaw surfia. Soundi tuo aallonharjalla ratsastamisen lisäksi mieleen spagettiwesternien pölyiset preeriat siinä missä avaruuden syrjäseudut. Ulkopuolisuus tuntuukin olevan loppuvuodesta 2017 ilmestyneen debyyttilevyn ”Krautalankaa!” teema. Tyylinäytteeksi valitsimme rajusti etenevän ja kuulijansa kaninkoloon pudottavan ”Surf on a Drop”.

EDDIE VARTAN

Bulgarialaissyntyinen monipuolinen muusikko Eddie Vartan muutti jo teininä 50-luvun alussa Pariisiin, jossa teki pitkän uran mm. elokuvasäveltäjänä ja orkesterinjohtajana kuolemaansa asti vuoteen 2001. Hän myös sävelsi nuoremmalle siskolleen Sylvie Vartanille monia hittikappaleita ja siinä samalla tämän silloiselle aviomiehelle Johnny Hallydaylle. Vartan levytti myös oman yhtyeensä kanssa soittaen itse Hammond B-3 -uruilla, kuten esimerkiksi penkomamme ”Oui, C’est Lui” vuodelta 1962 osoittaa.

SYLVIE VARTAN

Sylvie Vartan oli Ranskan ns. yé-yé-periodin valovoimaisimpia laulajia. Vartan aloitti uransa 60-luvun alussa esittämällä ranskankielisiä versioita yhdysvaltalaisista rock-kappaleista. Hän teki kiertueita monien sen hetken tunnetuimpien rokkareiden, kuten Vince Taylorin ja Johnny Hallydayn kanssa. Jälkimmäisen kanssa hän avioitui 1965 - liitto kesti vuoteen 1980. Vartan teki konserttikiertueita myös maansa rajojen ulkopuolella mm. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Japanissa. ”Ne t´en vas pas” on 1963 levytetty ranskankielinen versio mod jazz -klassikosta ”Comin´ Home Baby”.

JOHNNY HALLYDAY

Yhdysvaltalaisen Joe Southin säveltämän ”Hushin” julkaisi singlenä alun perin Billy Joe Royal vuonna 1967 (South levytti kappaleen itse vasta 1969), mutta sitä tunnetummat ovat tietenkin englantilaisen Deep Purplen ja ranskalaisen Johnny Hallydayn seuraavana vuonna levyttämät versiot. Hallydayn version ranskannos sai nimekseen ”Mal” ja live-esityksen siitä löydätte sivumme alusta.