INSTRO A GOGO OSA 8

Surf-musiikissa yhdistyi tervehenkisesti hauskanpito ja urheilu. Monet surf-bändit harrastivat itsekin surffausta ja pyrkivät vetisellä reverb-kaiulla ja nopealla staccato-pikkauksella jäljittelemään surffauksen äänimaailmaa. Myös kappaleet saivat usein nimensä surf-termeistä.

Tämänkertaisessa jaksossa lähdetään suffaamaan! Lähestymme aihetta kuitenkin kastelematta itseämme, eli turvallisesti studiosta käsin musiikkinäytteitä kuuntelemalla. Surf-musiikki, jota yhtyeiden omien makumieltymysten mukaan kutsuttiin myös hot rod - ja toisinaan jopa space-musiikiksi kehittyi ja kypsyi hiljalleen saaden vaikutteita ennen kaikkea rock´n´rollista, mutta usein siihen liitettiin myös orientaalisia sävyjä. Omaksi tyylisuunnakseen sen voidaan katsoa vakiintuneen kitaristi Dick Dalen levyttämien kappaleiden, mm. ”Let´s go Trippin´”(1961) ja ”Misirlou” (1962) myötä. Euroopassa tyylisuuntaus ei saavuttanut vielä 60-luvulla kovinkaan suurta suosiota, mutta esim. Australiassa ja Japanissa surf-musiikki otettiin innostuneesti vastaan ja kummankin em. maan edustajien tyylinäytteet tulemme lähetyksen aikana kuulemaan. Tätä ja paljon muuta on siis luvassa tällä kertaa.

DICK DALE & THE DEL-TONES

Surf-musiikin suureksi pioneeriksi ja heavy metallin isoisäksi kutsuttu yhdysvaltalainen kitaristi Dick Dale harrasti surffauksen ja kitaransoiton lisäksi kilpa-autoilua ja leijonankesytystä. Malliksi Dalen tavaramerkiksi muodostuneesta kiihkeästä konekivääri-, eli stacatto-pikkauksesta valitsimme osuvasti nimetyn ”Mr. Eliminatorin” vuodelta 1964.

THE TRASHMEN

“Surfin´ Bird” -lauluhitillä Yhdysvaltojen valtakunnallisen listan 4. sijalle 1963 pinkaissut surf-yhtye on edelleen voimissaan ja käväisi pari vuotta sitten Suomessakin. Tyylinäytteeksi ohjelmaan nappasimme ”On the Move” -nimisen instrumentaalin vuodelta 1964.

THE LIVELY ONES

Surf-musiikkia sieltä paremmasta päästä. Valitsimme ohjelmaamme yhtyeeltä hieman hidastempoisemman, mutta silti kiihkeän ”The Catepillar Crawl”-nimisen kappaleen vuodelta 1963, ihan vain osoitukseksi ettei surf-kappaleiden itseisarvo ole nopeasti soivassa ”pälä-lälä” -kitarassa vaan soundissa. Biisi oli alun perin Joel Scott Hillin ja The Strangers-bändin varhaishitti, jota coveroi heti tuoreeltaan '59 mm. Hank Garlandin studiokokoonpano salanimellä Dick Dixon & The Roommates.

THE ARTESIANS

Kaivoimme vaihteeksi jotain Seattlen suunnalta, eli sieltä legendaarisen garage rock -bändi The Sonicsin synnyinsijoilta. Tässä olisikin sellaista pauhintaa, ettei tarvitse sen enempää pohtia mistä Sonicsit vaikutteensa saivat: The Artesians ja ”Grunlins”.

THE SKATALITES

Jamaikalaisen The Skatalitesin isoimpiin hitteihin lukeutuu, ska-versio Dimitri Tiomkinin säveltämästä elokuvakappaleesta, ”Guns of Navarone” vuodelta 1965. Kappaleen sisältävä single on kaikkien aikojen eniten myyty ska-äänite.

LALO SCHIFRIN

Tämä neljästi Grammy-palkittu, syntyjään argentiinalainen jazzmuusikko, pianisti ja säveltäjä tunnetaan ehkä parhaiten elokuvamusiikin saralta. Eräs Schifrinin ikimuistoisimpia elokuvasävellystöitä edustaa Steve McQueenin tähdittämän rikoselokuva ”Bullittin” (1968) soundtrack, jolta nappasimme kuunteluun elokuvan teemakappaleen.

THE ATLANTICS

Australian tunnetuimpia ja meidän mielestä ehdottomasti parhaita instrumentaalibändejä. vahvasti surf-sävyjä hyödyntänyt kopla on edelleen koossa ja käväisi Suomessakin pari vuotta sitten. Heidän hitti-kappaleensa ”Bombora” vuodelta 1963 huomioitiin aina Yhdysvaltoja myöten, mutta sen säästämme toiseen kertaan ja kuunnellaan vähintään yhtä intensiivinen, lähes läkähdyttävän tiukka ”Rumble and Run”(1964).

TAKESHI TERAUCHI & THE BUNNYS

Legendaarinen japanilainen kitaristi, joka aloitti yhä jatkuvan uransa 60-luvun alussa. Ja jos suomalaisesta 60-luvun rautalangasta paistoi se meidän oma kansallisidentiteettisyys, niin kyllä se paistoi japanilaisillakin yhtä ylpeästi, vai mitä sanotte: Takeshi Terauchi & The Bunnys ja ”South Pier.”

BAKSEY CHAM KRONG

Ennen kuin punakhmerit katkaisivat sähköt keväällä 1975, vallitsi myös Kambodžassa vireä rock-kulttuuri ja Phnom Penhin studioissa ja klubeilla sähkökitarat tuottivat uniikkia soundia, jossa yhdistyi länsimainen rock ja maan oma musiikkiperinne. Tyylinäytteeksi tästä liki unohdetusta aikakaudesta valitsimme ohjelmaamme Kambodžan ensimmäisiin ja suosituimpiin rautalankayhtyeisiin lukeutuvan Baksey Cham Krongin nimikkokappaleen: ”B.C.K.” vuodelta 1964.

THE ATOMIC BLAST

Instro A Go Go -klubilla peräti kahdesti esiintyneen helsinkiläisen The Atomic Blastin soitossa yhdistyy herkullisella tavalla garage-, surf- ja lounge-vaikutteet. Tästä voitte itse vakuuttua kuuntelemalla, vaikkapa ”The Amazing Hypno-Bear on a Unicyclen”. Kappale löytyy niin Bear Familyn 35-vuotis juhlakokoelmalta (2010), kuin myös heidän omalta ”Hypnosis” -albumiltaan (2012). Huhujen mukaan yhtye työstää parhaillaan uutta albumia.

50-luvun lopulta 60-luvun puoliväliin asti nuorisolle suunnatut musiikkielokuvat elivät kulta-aikaansa ympäri läntistä maailmaa. Näiden kevyiden teinikomedioiden konseptiin sisältyi poikkeuksetta pääparin romanttisen kuhertelun lisäksi aikansa suosituimpien artistien ja yhtyeiden esityksiä. Oman alagenrensä näille muodostivat ”beach party” -elokuvien sarja (1963 - 1967), joissa pääparin muodostivat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Frankie Avalon ja Annette Funicello. Myös Dick Dale & The Del-Tones esiintyi kahdessa tällaisessa tekeleessä: ”Beach Party” (1963) ja ”Muscle Beach Party” (1964).

Suosituimpien surf-yhtyeiden kirkkaimpaan kärkeen kuului Minneapolisissa 1962 perustettu The Trashmen. Surf-musiikki ei siis ollut 60-luvullakaan aluesidonnaisesti lähtöisin Kalifornian hiekkaisilta rannoilta. Trashmenin musiikissa oli paljon sävyjä myös Seattlen seudulla, surfin kanssa samanaikaisesti kehittyneestä garage rockista. Yhtyettä on usein myös tituleerattu ensimmäiseksi punk-bändiksi.

Japanilainen kitaristi Takeshi ”Terry” Terauchi yhdisteli soitossaan Eurooppalaista rautalankaa, Yhdysvaltalaista surfia ja oman maansa perinnemusiikin piirteitä. Näistä aineksista syntyi väkevä kokonaisuus, jota alettiin kutsua eleki-musiikiksi. Yozo Kayaman ohella Terauchi oli ensimmäisiä Japanin kansallisia kitarasankareita ja rocktähtiä, joiden konserteista järjestysmiehet joutuivat kantamaan ihastuksesta pyörtyneitä teinityttöjä ulos toipumaan.

Tämänkertaisessa elokuvakatsauksessa otamme käsittelyyn rikoselokuvien klassikon, Peter Yatesin ohjaaman ”Bullittin” vuodelta 1968. Siinä Steve McQueenin esittämä rikosetsivä Frank Bullitt saa ryhmineen tehtäväksi suojella yhden viikonlopun ajan mafiaoikeudenkäynnin avaintodistajaa. Helpolta vaikuttanut toimeksianto menee kuitenkin pahasti pieleen ja todistaja sekä yksi poliiseista saa surmansa. Itsepäinen Bullitt ei aio silti luovuttaa vaan alkaa selvittää kiperää keissiä juurta jaksain. Elokuvan muistettavin jakso on tietenkin San Franciscon kaduilla käyty hurja, leikkauksesta Oscarinkin napannut, takaa-ajo, jossa Bullitt jahtaa Ford Mustangillaan pahisten ohjaamaa Dodge Chargeria.

Kovaotteisen Frank Bullittin viehättävää tyttöystävää esitti brittiläinen Jacqueline Bisset. Kansainväliseksi tähdeksi jo 60-luvulla noussut Bisset on uransa aikana usein ollut ehdokkaana useissa elokuva-alan palkinnoissa ja voittanut mm. Golden Gloge-palkinnon. Kuvassa Bisset ”Bullittin” kuvaustauolla Steve McQueenin kanssa.

Toisena elokuvakatsauksen aiheena on Alistair MacLeanin romaaniin perustuva sotaseikkailu ”Guns of Navarone” (suom. Navaronen Tykit). J.Lee Thompsonin ohjaama elokuva oli suuri kassamenestys ilmestymisvuotenaan 1961. Siinä mm. Gregory Peckin, David Nivenin ja Antony Quinnin muodostama sissiryhmä aikoo räjäyttää Kreikan edustalla sijaitsevalla Navaronen saarella saksalaisten jättitykit taivaan tuuliin.

Hollywoodin suurimpiin tähtiin lukeutunut Gregory Peck tunnettiin Suomessa varsin hyvin, sillä hän oli naimisissa suomalaissyntyisen Greta Kukkosen kanssa hollywoodlaisittain iäisyyden, eli yli kymmenen vuotta (1942-1955). Kuvassa Gregory ja Greta rakentamassa cocktaileja luksustalonsa baaritiskillä.

Tällä seikkailulla nautimme juomana hyväksi havaitun yhdistelmän: Lagerin ja Whiskyn.