INSTRO A GOGO OSA 80 (6. kausi)

Tässä jännittävässä jaksossa lähdemme jälleen Japaniin ja puhumme sekä tietenkin kuuntelemme japanilaista rautalankamusiikkia, eli elekiä - vanhempaa että uudempaa. Japanissa elettiin 60-luvun alussa voimakkaassa taloudellisessa noususuhdanteessa ja länsimaisia vaikutteita imettiin kulttuurin jokaisella saralla, myös musiikissa. Elekin syntyhistoria on hyvin samankaltainen kuin meidän rautalankamme: länsimaiset kitararock-vaikutteet ja slaavilainen mollikaiho yhdistyivät maan oman perinnemusiikin kanssa… eikö kuulostakin tutulta? Tämän vuoksi oli mielestämme varsin luontevaa maustaa tämänkertaista showtamme supisuomalaisella 60-luvun rautalangalla: The Steelers ja The Wanderers.
Loppupuolelle lähetystä mahdutimme vielä mukaan vuoden ensimmäinen Elokuvakatsauksen, jossa tarkastelussa belgialainen mestaridekkari Hercule Poirot, joten voidaan puhua tiivistää paketista ilman juotokäyntiä. Shown juontaa IAGGn alkuperäinen dynamic duo Jari Moberg ja Janne Örnberg.

Legendaarinen Ventures-kitaristi Nole ”Nokie” Edwards kuoli 12.3 lonkkaleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin 82-vuotiaana. Oklahomassa 1935 syntynyt Edwards aloitti kitaransoiton viisivuotiaana ja aloitti ammattimaiset esiintymisensä jo 12-vuotiaana. myöhemmin Edwardsin perhe muutti Washingtonin Tacomaan, jossa nuori Nokie tienasi säännöllisillä esiintymisillään erilaisissa tapahtumissa ja tanssiaisissa. Tuolloin hän tutustui myös Buck Owensiin, joka pyysi tätä liittymään yhtyeensä soolokitaristiksi. 1960 Nokie liittyi 1958 perustettuun Venturesiin. Aluksi hän soitti bassoa, mutta hyvin pian huomattiin, että Edwardsin kaltaisen virtuoosin taidot kyetään paremmin hyödyntämään soolokitarassa, joten aiempi soolokitaristi Bob Bogle luovutti paikkansa jatkaen basistina (myös komppikitaristi Don Wilson ehti lyhyen ajan kokeilla bassoa). Edwards jatkoi Venturesissa vuoteen 1968, jolloin hän siirtyi soolouralle, mutta palasi yhtyeeseen 1972 jatkaen yhtäjaksoisesti vuoteen 1984. Tämän jälkeen Edwards nähtiin kiertueilla vuorotellen tai samanaikaisesti toisen Ventures-soolokitaristin Gerry McGeen kanssa. Ventures on kaikkien aikojen eniten myynyt instrumentaaliyhtye yli sadallatuhannella levyllä.

Huonontuneesta terveydestään huolimatta Nokie Edwards jaksoi keikkailua viime päiviin asti. Omien puheidensa mukaan hän aikoi jatkaa esiintymisiä niin kauan, kun löytyy ihmisiä, jotka haluavat kuulla hänen soittavan. Kuva lokakuulta 2015, jolloin Edwards esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla taustallaan The Charades.

Venturesin vaikutusta japanilaiseen elekiin ei voi olla painottamatta liikaa. Vaikutteet kulkivat kuitenkin molempiin suuntiin ja siinä missä japanilaiset yhtyeet ottivat mallia heistä ja levyttivät Venturesin kappaleita, levytti Ventures läjäpäin eleki-hittejä ja teki niin ikään Japanin markkinoille useita hiteiksi nousseita omia eleki-vaikutteisia kappaleita, kuten esim. ”Ginza Lights” (1966), johon Nokie Edwards oli saanut idean öisellä taksimatkalla Tokiossa Ginzan alueella. Kapple oli Venturesin suurimpia hittejä Japanissa ja se on myöhemmin levytetty lukuisia kertoja niin laulettuna kuin instrumentaalina. Videoklipissä Edwards esittää kappaleen Deke Dickersonin kanssa Guitar Geek Festivalilla Anaheimissa 2012.

Venturesin myötä myös heidän käyttämistään Mosriten kitaroista tuli Japanissa suosittuja. Aasian tavaramerkkioikeudet tuottivat kuitenkin päänvaivaa yhtä paljon silloin kuin yhä tänä päivänä. Kerrotaankin, että Kaliforniassa Mosriten tehtaalla itse merkin ja tehtaan perustaja Semie Moseley kummasteli kuinka joka toinen bändi Japanissa käytti hänen kitaroitaan, vaikka ei ollut saanut niistä jeniäkään maksusuorituksia. Hän soitti vihaisen puhelun Japaniin ja tivasi kuka julkeaa rakentaa ja myydä hänen kitaroitaan ilman asianmukaisia lisenssejä. Japanin Mosriten tehtaalta vastattiin tyynesti: - Mutta tehän olette Mosrite of California ja me vain pelkkä Mosrite. Kuvassa Yuzo Kayama poseeraa Nokie Edwardsilta lahjaksi saadun aidon amerikkalaisen Mosrite-kitaran kanssa.

Rikosten kuningattareksi kutsuttu dame Agatha Christie (1890-1976) on Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty noin kaksi miljardia kappaletta ja niitä on käännetty 44 kielelle. Kuuluisin Christien luomista hahmoista on yksityisetsivä Hercule Poirot, joka esiintyy yhteensä 33 romaanissa ja 54 novellissa vuosien 1920 ja 1975 välillä. Poirot on Belgian poliisivoimien johtavasta asemasta eläkkeelle jäänyt viranomainen, joka on muuttanut Ensimmäisen maailmansodan aikana Englantiin. Sodan jälkeen hän ryhtyy yksityisetsiväksi ystävänsä kapteeni Hastingin kanssa. Tutkimuksissaan Poirot luottaa psykologiaan ja ”pieniin harmaisiin aivosoluihinsa”. Luonteeltaan mestarietsivä on äärimäisen pedantti ja turhamaisuuteen taipuvainen - varsinkin vanhemmiten.

Poirot´a on vuosikymmenten aikana esittänyt teatterissa, elokuvissa ja TV-sarjoissa lukuisat maineikkaat näyttelijät, kuten mm. Charles Laughton, Peter Ustinov, Alfred Molina, Ian Holm ja Oscar-ehdokkuuden arvoisesti Albert Finney vuonna 1974. Viimeisimpänä mestarietsivän roolissa on nähty 2017 Kenneth Branagh. Tunnetuin ja monien mielestä paras roolissa on ollut David Suchet (kuvassa), joka esitti Poirot´a 1989-2013 ensin TV-sarjassa ja myöhemmin TV:lle tehdyssä elokuvasarjassa. Suchet on kertonut halunneen korostaa henkilön inhimillisyyttä, eikä tämän oikukkaita ja humoristisia piirteitä: - Halusin, että katsojat voivat nauraa Poirot´n kanssa, mutta ei hänelle.

THE WAILERS

Seattlen seutua ja varsinkin Tacoman kaupunkia voi hyvällä syyllä pitää garage rockin kehtona; sieltä ovat saaneet alkunsa monet genren merkittävimmät pioneeribändit, kuten nyt esiteltävä 1958 perustettu The Fabulous Wailers (vuodesta 1962 pelkkä The Wailers). Rytmibluesista innoituksen saaneen yhtyeen ensimmäinen single ”Tall Cool One” (1959) kipusi Billboardin listan 36. sijalle ja rotumusiikkilistalla jopa 24. sijalle. Vielä seuraavakin menestyi varsin hyvin, mutta jäi silti viimeiseksi sijoitukseksi valtakunnallisella listalla. Suosio jatkui kuitenkin tasaisena Yhdysvaltojen läntisissä ja luoteisissa osavaltiossa aina yhtyeen hajoamiseen asti vuoteen 1969. Wailers innoitti menestyksellään monia Seattlen alueen kellaribändejä ja toimi eräänlaisena isoveliryhmänä muutamaa vuotta nuoremmille The Sonicsin jäsenille. Vaikka Wailers levytti suurimmaksi osin laulettua materiaalia, niin myös instrumentaalit kuuluivat vahvasti yhtyeen repertoaariin, kuten 1962 julkaistu ”Mashi” osoittaa.

TÖRMÄILYAUTOT

Reilut kymmenen vuotta kasassa ollut helsinkiläinen surf kombo Törmäilyautot julkaisi viime vuoden loppuvuodesta singlen, jonka A-puolelta nappasimme kuunteluun ”Säpinää San Paolossa”. Törmisten musiikissa wanhan liiton vetinen surf-soundi on valjastettu kekseliäästi modernin kitararockin käyttöön. Yhtye vieraili IAGG Clubilla tammikuussa 2015.

YUZO KAYAMA & THE LAUNCHERS

Japanin kaikkien aikojen suosituin pop-artisti sulatti yleisön sydämet siirappisilla balladeilla, mutta oli myös eräs merkittävimmistä eleki-pioneereista ja sävelsi (pseudonyymillä Kosaku Dan) sekä levytti liudan genren klassikoista, kuten malliksi valitsemamme ”Blue Stardust” vuodelta 1966. Maineikkaan taiteilijasuvun vesa ja kuuluisan näyttelijän Ken Ueharan poika seurasi isänsä jalanjälkiä myös elokuviin. Nuorisolle suunnattujen musiikkipainotteisten wakadaishô -elokuvien lisäksi Kayama esiintyi monissa vakavissakin rooleissa, kuten nuorena lääkärinä itsensä Akira Kurosawan draamaelokuvassa ”Akahige” (suom. Punaparta).

EDO KAMAYOSHI & THE TOKYO VENTURES

Yli kymmenen vuotta kasassa ollut perinteistä elekiä esittävä Edo Kamayoshi & The Tokyo Ventures on varsin suosittu esiintyjä Japanin live-musiikkia tarjoavilla klubeilla. Soolokitaristi Edo Kamayoshin ura alkoi jo 60-luvulla, eikä bändin muutkaan jäsenet ole mitään noviiseja. ”Black Sand Beach” on tietenkin Yuzo Kayaman eleki-klassikko, joka sai Tokyo Venturesin tasan vuosi sitten ilmestyneellä albumilla ”Gekitotsu! Elec Paradise” arvoisensa tulkinnan.

JUN MAYUZUMI

Ennestään lähes tuntematon Jun Mayuzumi kiilasi Japanin popmusiikkikentän kirkkaimpaan parrasvaloon 1967 kappaleella ”Koi No Hallelujah”, joka on maineikkaan säveltäjän ja myös muusikkona menestyneen Kunihiko Suzukin käsialaa. Tähän jaksoon valitsimme kuitenkin seuraavana vuonna julkaistun menestyskappaleen ”Makka na Taiyo”. Mayuzumin ura jatkui aktiivisena pitkälle 70-luvulle ja vielä senkin jälkeen epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisten kiertueiden merkeissä aina näihin päiviin asti.

THE WANDERERS

Vaikka The Wanderers oli varsin suosittu kitarayhtye kotikaupungissaan Helsingissä rautalankaboomin kuumimpana vuotena 1963, niin levyttämään se ei silti jostain syystä ehtinyt. Yhtyeen rumpali Pertti Kilpeläinen nauhoitti kuitenkin joitain treenejä loppuvuodesta -63. Osa näistä nauhoista julkaistiin jo 1982 ”Suomalaista historockia osa 3” -LP-levyllä. Jäljelle jääneet nauhoitteet näkivät päivänvalon viimevuoden lopulla ilmestyneellä ”Sadoin sähkökitaroin extra osa 5” -CD-kokoelmalla, josta poimimme mukaan Shadows-faneille tutun ”36-24-36”. Kappaleen säveltäneen Jet Harrisin mukaan nimi paljastavaa Shadows-tuottaja Norrie Paramorin sihteerin strategiset mitat.

THE STEELERS

Kitaristi Teuvo Grönroosin (myöhemmin mm. The Diamonds ja The Old Stars) perustama helsinkiläinen The Steelers (1961-1964) levytti vain yhden ainokaisen singlen, joka sisälsi rautalankaversiot traditionaalisista kappaleista ”Tuoll’ on mun kultani” ja ”Valkoakaasiat”. Näiden klassikoiden sijaan valitsimme heidän treenikämpällään 1963 äänittämänsä instrumentaaliversion Ray Charlesin ”Hit the Road Jackista”. Vaikka Steelers ei kuulunut suomalaisten rautalankayhtyeiden tuotteliaampaan kärkeen niin se on lunastanut paikkansa suomirockin historiassa sen rumpalina toimineen Remu Aaltosen ja laulusolistin Sammy Babitzinin uran lähtölaukauksena.

HANK MARVIN

Legendaarinen The Shadows teki jäähyväiskiertueensa 2015, mutta yhtyeen soolokitaristi Hank Marvin ei ole jäänyt viettämään eläkepäiviään keinutuolissa. Viime vuonna ilmestyneeltä, ja Englannin albumilistan 9.sijalle kohonneelta ”Without the Wordiltä” valitsimme Marvinin tulkinnan Poirot -TV-sarjan tunnuskappaleesta, jonka loppupuolella mestari intoutuu herkullisesti blues-improvisointiin.

THE VENTURES

“Too Young to Know My Mind” on yhtyeen komppikitaristi Don Wilsonin ystävän Christian Wilden tekemä kappale, joka julkaistiin singlen B-puolella 1968. Kappale äänitettiin murroskohdassa, jolloin Nokie Edwards oli jättäytymässä soolouralle ja levy julkaistiin samoihin aikoihin kuin ”The Horse” -albumi, jolla soolokitaraa soitti jo Gerry McGee.