INSTRO A GOGO OSA 84 (6. kausi)

Viime viikolla lähestyimme IAGG Radio Showssa The Beatlesin tuotantoa cover-kappaleiden kautta ja lupasimmekin jo lähetyksen lopuksi, että aiheen ja aineiston laajuuden takia jatkamme tällä kertaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Tätäkin jaksoa voi suositella siis Beatles-faneille, mutta myös Beatles-vihaajille (jos sellaisia löytyy), sillä emme soita yhtään itse The Beatlesin esittämää kappaletta, vaan kaikki esitykset edustavat, ainakin ohjelman juontajien Janne Örnbergin ja Timo Kurunsaaren mielestä, mitä mielenkiintoisimpia cover- ja fanikappaleita.

The Beatlesin vuosi 1965 alkoi hektisesti. Nuorukaisia kuskattiin Bahamasaarilta Itävallan alpeille ja Buckinghamin palatsista Salisburyn taistelukentille. Välillä oltiin studiossa tekemässä uutta musiikkia. Syntyi ”Help”- The Beatlesin toinen elokuva ja samanniminen albumi. Elokuvan ensi-ilta oli Lontoossa loppukesällä 1965, ja luonnollisestikin kuninkaalliset olivat läsnä ensi-illassa. Ja pian mentiin taas ympäri Eurooppaa, sen jälkeen Amerikkaan, ja sieltä tultua alkoi jälleen uuden levyn tekeminen. Ei mikään ihme, että The Beatlesin toisesta elokuvasta tuli Help! - huutomerkin kera, sillä myös edellinen vuosi oli ollut hyvin työntäyteinen: alkuvuonna ensimmäinen Yhdysvaltain vierailu ja esiintyminen televisiossa 73 miljoonalle katsojalle. Keväällä 37 konserttia vajaassa kuukaudessa: Tanskassa, Hollannissa, Hong Kongissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Kesällä ensimmäinen pitkä elokuva, A Hard Day’s Night ja uusi samanniminen albumi. Syksyllä 30 konsertin kiertue Yhdysvalloissa ja sen jälkeen kuukauden kiertue Englannissa Ja uusi albumi, ”Beatles For Sale”, joulumarkkinoille. Ja myös taloudellisesti oli edetty vauhdikkaasti. The Beatlesin vuoden 1965 liikevoitoksi mainitaan noin sata miljoonaa dollaria!

Lontoossa 1932 syntynyt Alma Cogan aloitti uransa laulajana orkesterin solistina ja radioesiintyjänä jo 15-vuotiaana ja ensilevytys julkaistiin 1952. Hän myös kirjoitti joitain omia laulujaan salanimellä Al Western, sillä ajatteli ihmisten suhtautuvan naispuoliseen laulunkirjoittajaan väheksyvästi. Joka tapauksessa Cogan nousi Englannissa aikansa suosituimman ja parhaiten palkatun naissolistin asemaan. Hänen suurimpia hittejään olivat mm. listaykköseksi 1955 noussut ”Dreamboat” ja 1964 Suomessakin listalle noussut rock-balladi-tyylillä esitetty versio Patti Pagen ”The Tennessee Waltz” -hitistä. Coganin laajaan ystäväpiiriin kuului mm. prinsessa Margaret, Noël Coward, Cary Grant, Audrey Hepburn, Michael Caine ja Roger Moore. The Beatlesin jäseniin hän tutustui TV:n musiikkiohjelma ”Ready Steady Go!:n” kuvauksissa ja ystävystyi varsinkin Paul MacCartneyn ja John Lennonin kanssa. Lennonin kanssa Coganille syntyi myös romanssi. Cogan kuoli munasarjasyöpään vain 34-vuotiaana vuonna 1966.

Jos kaipasit sinänsä virkistävään ja musiikintäyteiseen fanileffaan ”A Hard Day's Night” enemmän juonta, saattaa ”Help!” olla enemmän sinun makuusi. Richard Lesterin ohjaama ”Help!” on poikkeuksellinen nuorisolle suunnattujen fanileffojen joukossa, sillä se on kunnianhimoisesti täysin juonellinen, mutta edelleen silti musiikintäyteinen hassuttelu, jonka pääosassa vain sattuvat olemaan Beatlesit. - Lähes kaikki ”Helpin” kuva-asetelmat on johdettu suoraan eri lajityyppien elokuvista, kirjoittaa Jonathan Gould kirjassaan ”Can’t Buy Me Love”. Hän mainitsee seikkailu-, sota-, rikos-, kauhu-, scifi- ja mykkäelokuvat. Näkyvimmin James Bond -elokuvat, joita oli tehty tuolloin neljä (Tohtori Ei, Istanbulissa, Kultasormi ja Pallosalama) vuodesta 1962 alkaen. Myös Marx-veljesten elokuvat, eritoten Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933) mainitaan usein eräänä inspiraation lähteenä.

Beatles lopetti keikkailun vuoden 1966 Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen. Konserteista oli tullut yhtyeelle kärsimystä, etenkin George Harrisonille. Yhtyeen musiikki peittyi yleisön kirkumisen alle, eivätkä edes soittajat kuulleet toisiaan (kuten jokainen voi havaita Hampurin konsertin taltioinnista oheisesta videoklipistä). Jäsenet olivat myös kyllästyneet soittamaan samoja vanhoja kappaleita uudelleen joka päivä, sillä uusia, edistyneempiä studiossa tehtyjä kappaleita oli vaikea esittää lavalla. Viimeisellä Yhdysvaltain-kiertueella esiintyi myös suuria järjestyshäiriöitä. Beatlesin viimeinen konsertti oli 29. elokuuta 1966 San Franciscon Candlestick Park -stadionilla.

THE KAISERS

Alun alkaen vuosina 1992-2002 koossa ollut skotlantilainen neobeat-yhtye The Kaisers ammensi innoitteensa samasta lähteestä kuin The Beatlesin ja Gerry & The Pacemakersin kaltaiset Merseybeat-ryhmät 40 vuotta aiemmin. Yhtye nautti vahvaa underground-suosiota molemmin puolin Atlanttia tinkimättömällä (kierrätys)tyylillään ja on faniensa iloksi aktivoitunut uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen. Heidän 1994 julkaistun ”The Alligator Twist” -EP:n lopetusraitana kuultavasta "Cry For A Shadow" -kappaleesta voimme kertoa, että se on alun perin eräs Beatlesin ensimmäisiä studioäänityksiä Hampuri-kaudelta 1961, jolloin he esiintyivät Tony Sheridanin taustaryhmänä. Kappale on ainutlaatuinen kahdella tavalla: ensinnäkin se on ainoa Beatles-kappale, joka on kreditoitu Harrisonin ja Lennon yhdessä tekemäksi, toisekseen… se on instrumentaali!

THE KINGSMEN

Garage genren eräs suurin menestyjä oli The Kingsmen, jonka versio Richard Berryn ”Louie Louiesta” kipusi Billboardin listalle peräti 2. sijalle 1963. Ilman listasijoitusta jäi sen sijaan heidän 1966 tekemänsä versio Beatles-sävelmästä ”If I Needed Someone”. George Harrison teki kappaleen tyttöystävälleen Pattie Boydille, ja se sai alkunsa D-duurisointuharjoituksessa. ”If I Needed Someone” julkaistiin ensimmäisen kerran listaykköseksi useissa maissa nousseella ”Rubber Soul” -albumilla 3.12. 1965. 30 vuotta ensijulkaisun jälkeen kappale julkaistiin fanien iloksi myös vinyylisinglenä ”Norwegian Woodin” B-puolella.

BOB MARLEY & THE WAILERS

Paul McCartneyn The Beatlesille tekemästä kauniista balladista ”And I Love Her” (1964) kuuntelimme viime viikolla eksoottisen suomalaisen version Viktor Klimenkon tulkitsemana ja tällä viikolla eksoottisesta tulkinnasta vastaa jamaikalainen Bob Marley & The Wailers. Ska- rocksteady- ja reggaemusiikin keskeisen pioneerin Bob Marleyn (1945-1981) tulkinta kappaleesta on vuodelta 1965.

ALMA COGAN

“Help!” oli nimikappale Beatlesin toiseen pitkään elokuvaan. Singlenä kappale julkaistiin Englannissa 23. 8.1964 ja suhahti listaykköseksi useissa maissa, mutta Suomessa ainoastaan 3.sijalle. Kappale kuului John Lennonin omiin suosikkeihin ja hän kertoi eräässä haastattelussa 70-luvun alussa sillä olleen hyvin henkilökohtainen merkitys. Lennonin läheinen ystävä Alma Cogan julkaisi oman versionsa seuraavana vuonna.

THE FOUR PREPS

Los Angelesissa 1956 perustettu lauluyhtye The Four Preps nousi seuraavana vuonna kuuluisuuteen yli miljoona kappaletta myyneellä hittisinglellään ”26 Miles (Santa Catalina)”. Beatlemaniaa parodiova ja The Beatlesin “I Want to Hold Your Hand” -hittiä peittelemättömästi kopioiva “A Letter to the Beatles” nousi maaliskuussa 1964 Billboardin singlelistan sijalle 85. Yhtye hajosi 1969, mutta jatkoi esiintymisiä 80-luvulla. Four Prepsin bassoääntä (1956-1966) laulanut Ed Cobb tuli myöhemmin tunnetuksi tuottajana ja säveltäjänä. Hänen käsialaansa on mm. Gloria Jonesin vuonna 1964 julkaistu hittikappale ”Tained Love”. Alun perin Cobb oli, omien sanojensa mukaan, tarjonnut kappaletta garage-yhtye The Standellsille, jonka managerina ja tuottajana hän tuolloin toimi.

THE EXTERMINATORS

Beatles-kappaleita melodiassaan vapaasti lainaileva ja riemastuttavien huudahdusten ryydittämä ”Beetle-Bomb” -garage/surf-instrumentaali (1964) on philadelphialaisen Challencor Recordsin sessiomuusikoista koostuneen The Exterminatorsin ainoa julkaisu. Newyorkilaisen ABC Recordsin alaisen Challencorin kuuluisimpia kiinnityksiä olivat mm. Claudine Clark, Frankie Avalon ja Fabian.

JOE COCKER

Sheffieldiläinen rock- ja bluesartisti Joe Cocker (1944-2013) aloitti muusikon uransa 50-luvun lopulla The Cavaliers -nimisessä skiffle-yhtyeessä rumpalina ja huuliharpistina. 1961 hän perusti bluesia ja rock and rollia esittäneen The Avengersin, jonka laulajana hän toimi taiteilijanimellä Vance Arnold. 1964 Cocker sai levytyssopimuksen Deccalta ja levytti syksyllä 1964 vahvasti rockabilly-vaikutteisen tulkinnan The Beatlesin ”I´ll Cry Insteadistä” - kitaroissa Big Jim Sullivan ja Jimmy Page. Beatlesin originaalikappale löytyy heidän ensimmäisen kokoillan elokuvan, “A Hard Days Night” (suom. Yeah, yeah, me tulemme taas), samannimiseltä soundtrack-albumilta, joka julkaistiin kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa 10.6.1964. Cockerin versio ei herättänyt juurikaan huomiota, mutta oli erinomainen pelinavaus pitkälle ja menestykselliselle levytysuralle.

CLIFF RICHARD

Paul McCartneyn säveltämä ”Things We Said Today” julkaistiin Beatles-hittisinglen ”A Hard Days Nightin” B-puolena 10.7.1964. Cliff Richard levytti kappaleesta syksyllä 1966 hieman loungemaisen tulkinnan, ja äänityspaikkana toimi mikäs muukaan kuin Abbey Road Studios Lontoossa Norrie Paramorin orkesterin kanssa. Kappale ei herättänyt suurtakaan huomiota, mutta muuten Richardin ura jatkui tasaisena Beatlesin menestyksestä huolimatta, sillä se ei vaikuttanut hänen uraan samalla tavoin kuin monien muiden brittiläisten rock-artistien. Beatlesin läpimurto Yhdysvalloissa avasi ovet myös muille brittiartisteille, mutta Richard ei koskaan onnistunut saavuttamaan suosiota Amerikassa.

LULU

Vuonna 1964 Deccan kanssa levytyssopimuksen tehnyt vain 15-vuotias skotlantilainen Marie McDonald McLaughlin Lawrie eli Lulu onnistui heti ensimmäisellä singlellään. Lulu & The Luvversin versio Isley Brothersin ”Shoutista” nousi Englannin singlelistan 7.sijalle kesällä 1964. Lulu on luonnut menestyksellisesti uraa viihdemaailmassa niin laulajana kuin mallina ja näyttelijänä aina näihin päiviin asti. Vuonna 1967 hän levytti oman versionsa viikonloppubilettäjistä kertovasta Beatles-kappaleesta ”Day Tripper”, jonka yhtye oli julkaissut joulumarkkinoille 1965. Kappaleen levytti suomeksi Taiska nimellä ”Hei pojat” Raul Reimanin sanoittamana 1982.

THE NEANDERTHALS

Joulukuussa 1969 ilmestyneen ”Let it Be” -albumin vanhin kappale ”Across the Universe” äänitettiin jo helmikuussa 1968. Sävellystyöstä ja luovan prosessin mysteeristä kertovan kappaleen John Lennon kirjoitti yhdellä istumalla keskellä yötä, omien sanojensa mukaan, kuin riivattuna. Kappaleen nerokkaita sanoja emme pääse ihastelemaan yhdysvaltalaisen garage-yhtye ”The Neanderthalsin 2005 levyttämässä versiossa, sillä se on instrumentaali, mutta upea sävellys toimii usein myös loistavasti ilman sanoja, kuten tässäkin tapauksessa.