INSTRO A GOGO OSA 85 (6. kausi)

Menneiden vuosikymmenten elokuvat ja TV-sarjat ovat alusta saakka kuuluneet vahvasti Instro a Go Go Radio Shown agendaan. Olemme käyneet läpi niin vakiintuneita klassikoita kuin harvinaisempia kultti-statuksen saaneita teoksia. Aiemmin omat teemajaksonsa ovat saaneet mm. spagettilänkkärit, 50- ja 60-luvun kauhu- ja dekkarielokuvat sekä tietenkin James Bond. Joten tällä kertaa juontajapari Janne Örnberg ja Heli Jauhiainen johdattelevat teidät TV-sarjojen maailmaan. Matka aloitetaan toimituksemme suosikkisarjasta The Persuaders! ja matka jatkuu suosittujen saksalaisten dekkareiden, kuten Derrick ja Der Alte, pariin.

Tony Curtisin ja Roger Mooren tähdittämää The Persuaders! -sarjaa (suom. Veijareita ja pyhimyksiä) esitettiin 24 jaksoa vuoden 1971 syksystä ja -72 kevääseen. Sarjasta tuli todella suosittu ympäri maailmaa ja sen tekemiseen todella satsattiin: 100 000 puntaa oli varattu pelkästään yhden jakson kuvaamiseen. Budjetti vastasi tuohon aikaan kokoillan elokuvaa. Ulkokohtaukset kuvattiin autenttisissa kohteissa, Ranskassa, Italiassa ja missä kaikkialla tuo kaksikko milloinkin seikkaili. Sarja lähtee liikkeelle Curtisin esittämän Danny Wilden ja Mooren esittämän Brett Sinclairin kohtaamisesta.

Wilde on lähtöisin Bronxista ja kulkenut taipaleensa laivaston kautta Wall Streetille. Sinclair puolestaan on vanhaa aristokratiaa, Oxfordin käynyt entinen kilpa-ajaja sekä kilpahevosten omistaja. Kumpaistakin yhdistää se, että he ovat kansainvälisiä playboyta. Ensimmäisessä jaksossa eläkkeelle jäänyt tuomari Fulton (Laurence Naismith) saa houkuteltua nämä kaksi taustoiltaan hyvin erilaista miestä auttamaan sellaisten rikollisten kiinnisaamisessa, joita oikeudessa ei ole pystytty tuomitsemaan. Aluksi toki miehet suhtautuvat uhittelevasti toisiinsa, mutta lopulta suostuvat. Kierrellessään Eurooppaa rikollisten perässä he ystävystyvät nopeasti. Kuva jaksosta ”Read and Destroy”, joka esitettiin ensimmäistä kertaa 28.1.1972.

Englantilaisen Edgar Wallacen jännityskertomuksia filmattiin elokuviksi Länsi-Saksassa vuosien -59 ja -72 välillä 39 kappaletta, parhaimmillaan jopa 6 koko-illan elokuvaa vuodessa. Pääosissa nähtiin yli kymmenessä Joachim Fuchsberger, joka oli 50-luvulta 70-luvun alkuun eräs maan suosituimpia elokuvatähtiä. Nämä goottilais-romanttiset, osin itseparodiset rikosmysteerit olivat 60-luvun saksalaiselokuvan suosituimpia tuotteita ja niiden kulttiarvoa lisää suomalaisittain se, että kahden sivuosassa näytteli Hilja - maitotyttönä 1953 parrasvaloihin ponkaissut Anneli Sauli käyttäen Saksan-vuosiensa taiteilijanimeä Ann Savo - kuvassa Fuchsbergerin kanssa 1964 valmistuneen ”Der Hexerin” (suom. Kostaja Lontoosta) kuvauksissa.

Jerry Cotton -filmit ja television realistisemmat, nykyaikaan sijoittuvat poliisisarjat alkoivat 60-luvun kuluessa nakertaa Wallace-filmatisointien suosiota. Monet näiden elokuvien ohjaajat, kuten Alfred Vohrer, joka ohjasi peräti 14 näistä jännäreistä, löysivät uuden pitkäaikaisen työsaran modernien dekkarisarjojen parista. Niissä jatkoivat uraansa myös eräissä Wallace-filmeissä komisarion tehtäviään aloitelleet Horst Tappert ja Siegfried Lowitz. Tappert tultiin tuntemaan lurppasilmäisenä ja sympaattisena, mutta tarpeen tullen ripeäotteisena rikostarkastaja Stephan Derrickinä, ja Lowitz partakoneen terävänä rikoskomisario Erwin Kösterinä, eli vanhana kettuna. Kuvassa Derrick kollegansa Harry Kleinin (Fritz Wepper) kanssa työn touhussa.

KEN THORNE

Kenneth Thorne (1924-2014) oli brittiläinen elokuvasäveltäjä, joka tuli tunnetuksi varsinkin yhteistyöstä ohjaaja Richard Lesterin kanssa: ”It´s Trad, Dad!” (1962), ”Help” (1965), “A Funny Thing Happened on the Way to the Forum” (1966) (josta sai myös Oscar-palkinnon), ”Juggernaut” (1974) ja ”Superman II” (1980). Thorne työskenteli myös TV-produktioiden parissa ja The Persuadersin mahtavaa, John Barryn tekemää, teemakappaletta lukuun ottamatta hän vastasi sarjan musiikista.

TONY HATCH & JACKIE TRENT

Tony Hatch (s. 1939) on brittiläinen musikaali- ja televisiosäveltäjä sekä äänilevytuottaja. Hänet tunnetaan parhaiten monista 1960-luvun loppupuolen hiteistään, jotka usein sanoitti hänen silloinen vaimonsa, laulajanakin tunnettu Jackie Trent (1940-2015). Hatchin säveltämiä hittejä ovat Petula Clarkin ”Downtown” (1964) ja ”Don’t Sleep in the Subway” (1967) sekä Scott Walkerin ”Joanna” (1968). Suomalaisille tutuimmaksi Hatchin melodiaksi on muodostunut Fredin laulama ”Kolmatta linjaa takaisin”, alun perin Petula Clarkin levyttämä ”Beautiful in the Rain”. Hatch on säveltänyt myös tv-sarja Emmerdalen tunnusmelodian. The Persuadersin avausjaksossa (1971) kuullaan avioparin duettoesitys ”Gotta Get Away”.

PETER THOMAS

Saksalainen muusikko ja säveltäjä Peter Thomas (s. 1925) aloitti ammattiuransa soittamalla ravintoloissa ja yökerhoissa. Elokuvamusiikin pariin hän siirtyi 50-luvun lopulla ja hänen läpimurtonaan voidaan pitää Edgar Wallacen jännityskirjojen länsi-saksalaiseen filmatisointisarjaan tekemää musiikkia (näytteenä 1964 valmistuneen ”Der Hexerin” teema), Jerry Cotton -elokuvasarjaa (1965-1969) ja scifi-sarjaa ”Raumpatrouille” (1967).Thomas yhdisteli musiikissaan jazzia ja klassista 60-luvun trendikkäimpiin go-go-rytmeihin ja kehitti innovatiivisesti uusia elektronisia soundeja. Thomas tunnetaankin elokuvamusiikin lisäksi saksalaisen elektropopin keskeisimpänä pioneerina.

ORCHESTER LES HUMPHRIES

Englantilaissyntyinen Les Humphries (1940-2007) perusti 1969 Hampurissa poppia, kantria ja gospelia esittäneen Les Humphries Singers & Orchesterin, joka oli varsin suosittu kokoonpano rautaesiripun läntisellä puolella Keski-Eurooppaa läpi 70-luvun. Mainitaan vielä, että Liz Mitchell kuului ryhmään ennen kuin perusti tovereineen Boney M:n 1974. Ilman laulajia Humphries sai tehdäkseen ”Derrickin” tunnussävelmän, jossa raivokas intro muuntuu hypnoottiseksi valssiksi ennen kuin takaa-ajoteema jälleen jatkuu.

KLAUS DOLDINGER

Berliiniläissyntyinen Klaus Doldinger (s.1936) on paitsi arvostettu jazz-saksofonisti, on hän myös tehnyt musiikkia lukuisiin TV-sarjoihin ja elokuviin: ”Das Boot”, ”Ein Fall für zwei” ja ”Tatort”. Jälkimmäinen on eräs maailman pisimpään jatkunut TV-sarja, jonka tekeminen aloitettiin 1970 ja se jatkuu edelleen. Suomessa sarja tunnetaan nimellä ”Rikospaikalla” ja sen tunnetuimpia hahmoja on siinä 1981-1991 esiintynyt rikostarkastaja Horst Schimanski, jota näytteli Götz George.

THE VERTICALS

1995 Lappeenrannassa perustettu surf/garage-instrumentaaliryhmä on viime vuodet viettänyt hiljaiseloa, mutta ovat edelleen myöntyviä kokoamaan rivinsä motivoivasta keikkatarjouksesta. Heidän toistaiseksi viimeisin albuminsa, ”8-Tracks” (2008), sisältää peräti kaksi teemaamme sopivaa deutche-krimi-tunnaria: ”Ein Fall für zwei” ja ”Introducing Leo Kress” ja valintamme osui tällä kertaa jälkimmäiseen.

THEO SCHUMANN COMBO

Jazz-pianisti ja -saksofonisti Theo Schumann perusti nimeään kantaneen beat-ryhmän 1961 ja se oli ensimmäinen länsimaista rock-musiikkia Itä-Saksassa esittänyt yhtye. Monipuolinen ryhmä pystyi tarjoamaan ravintolayleisölle aikansa kuumimpia tanssivillityksiä tuoreena: twist, hully gully, mambo, galypso ja 60-luvun kuluessa myös uunituoreet Beatles- ja Rollari-hitit. Vuosikymmenen lopulla myös psykedeeliset sävyt taittuivat suvereenisti, kuten 1968 levytetty ”Feuerland” oivasti osoittaa. Schumannin Combo oli yhtäjaksoisesti toiminnassa vuoteen 1973.

JOE HAIDER QUARTET

Länsi-saksalainen jazz-pianisti ja musiikkipedagogi Joachim ”Joe” Haider (s.1936) toimi trionsa kanssa useiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten jazz-artistien taustayhtyeenä/lämmittelijänä näiden vierailuilla Saksassa. 1985-1995 Haider toimi opettajana Swiss Jazz Schoolissa, joka on eräs Euroopan ensimmäisistä itsenäisistä jazz-opistoista. 1968 levytetyssä ”Last Time” -kappaleessa Joe Haider Quartet revittelee go-go-rytmien tahdissa - very groove indeed!