INSTRO A GOGO OSA 87 (6. kausi)

Maailman eniten levyjä - yli 100 miljoonaa - myynyt instrumentaaliyhtye pesee myyntiluvuissa niin Johnny Cashin ja The Doorsin kuin The Shadowsin. Kyseessä on tietenkin yhdysvaltalainen The Ventures, jota voidaan siis ainakin myyntilukujen perusteella pitää maailman suosituimpana instrumentaalirockia esittäneenä (ja yhä edelleen esittävänä) yhtyeenä. Venturesin vaikutusta suomalaiseen rautalankamusiikkiin ei sovi vähätellä, sillä monet kotimaiset genren pioneerit, mm. The Sounds mukaan lukien, ottivat vaikutteita juurikin Venturesin varhaisilta levyiltä. Nokkelimmat jo varmasti tuosta alustuksesta keksivätkin, että tällä kertaa teemana on siis The Ventures, mutta jälleen lähetysajan lyhyys ja aiheen laajuus rajoittavat meitä käymään läpi ainoastaan lyhyen oppimäärän ja senkin tiivistettynä. Mutta voimme taata, että musiikkinäytteet edustavat parasta mahdollista instrumentaalirockia. Juontajaparina tällä kertaa IAGG:n original dynamic duo Jari Moberg ja Janne Örnberg.

Vuonna 1958 Washingtonin osavaltiossa Tacoman kaupungissa perustettu The Ventures (aluksi The Versatones) on kuulunut ensimmäisestä jaksosta lähtien toimituksemme soittolistasuosikkeihin. Kuvassa yhtyeen legendaarinen, 1962-1968 koossa ollut line-up vuonna 1965: Don Wilson, s.1933 (komppikitara), Nokie Edwards 1935-2018 (soolokitara), Mel Taylor 1933-1996 (rummut) ja Bob Bogle 1934-2009 (basso).

The Ventures ”Walk Don´t Run” -albumin levytyksen aikoihin. Joulukuussa 1960 julkaistu albumi singahti valtakunnallisen Billboardin listan 11. sijalle ja toi yhtyeelle ensimmäisen kolmesta kultulevystä. Kokoonpanoon kuuluivat tuolloin perustajat Bob Bogle ja Don Wilson sekä saman vuoden aikana mukaan liittyneet rumpali Howie Johnson ja kitaristi Nokie Edwards (vas.). Edwards soitti aluksi bassoa, mutta hyvin pian huomattiin, että Edwardsin kaltaisen virtuoosin taidot kyetään paremmin hyödyntämään soolokitarassa, joten alun perin soolokitaraa soittanut Bogle luovutti paikkansa jatkaen basistina. Myös komppikitaristi Wilson (oik.) ehti lyhyen ajan kokeilla bassoa, kuten kuvasta huomaatte.

Venturesin pitkäaikaisin rumpali Mel Taylor oli ansainnut kannuksensa mm. Herb Alpertin, Buck Owensin ja Boris Pickettin levytyssessioissa sekä suositun losangelesilaisen The Palomino Clubin house bandin rumpalina. Tuolloin hän oli eräänä iltana tuurannut Howie Johnsonia, ja Johnsonin kyllästyttyä kiertue-elämään ja erottua yhtyeestä loppuvuodesta 1961, Taylor sai kutsun liittyä tämän tilalle heti seuraavan vuoden alussa. Tuo vuosi, 1962, olikin mielenkiintoinen yhtyeen historiassa, sillä Bob Boglen ja Don Wilsonin viiletellessä Aasiassa konsertoimassa vaihtuvien taustamuusikoiden kanssa, äänittivät Nokie Edwards ja Mel Taylor studiossa uutta Ventures-materiaalia David Gatesin ja Billy Strangen kanssa - tähän jännittävään vaiheeseen keskitymme enemmän ”The Ventures Special Vol. 2:ssa”. Venturesin keikkakokoonpanoon Taylor liittyi pysyvästi 1963, mutta teki yhtyeen kiertue- ja levytystauolla 1966 oman soololevyn, ”Mel Taylor & The Magics - In Action”, sessiomuusikoiden kanssa. 1972 Taylor lähti soolouralle perustaen taustaryhmäkseen The Dynamicsin, johon kaappasi dramaattisesti mukaansa Venturesin silloisesta kokoonpanosta soolokitaristi Gerry McGeen ja urkuri John Durrillin. Suhteet entisiin bänditovereihin palautuivat kuitenkin 70-luvun loppupuolella ja 1979 Taylor nähtiin jälleen Venturesin riveissä, jossa hän jatkoi aina kuolemaansa asti 1996. Videoleikkeessä Venturesin esiintyminen yhdysvaltalaisessa varietee-ohjelmassa Shindig!. Pyydämme kiinnittämään huomiota varsinkin jälkimmäisenä esitetyn ”Caravanin” rumpusooloon - toden totta, Mel Taylor oli Sandy Nelsonin ohella ensimmäisiä rockrumpaleita, jotka soittivat sooloja.

Venturesin tuottajana toimi 1964-1969 syntyjään newyorkilainen Joe Saraceno (s.1937), joka oli muuttanut Los Angelesiin 1958 liikemieskoulun tutkinto takataskussaan, mutta ura U.S. Steelin palveluksessa jäi intohimoisella musiikkimieheltä lyhyeksi. Saraceno muisteli myöhemmin, että huonona laulajana ja vielä huonompana saksofonistina hän arveli pärjäävänsä musiikkialalla paremmin tuotantopuolella. Tämä ei silti täysin pitänyt paikkaansa, sillä hänen yhdessä ystävänsä Tony Savonnen kanssa 1958-1961 tehdyt Tony & Joe -duon (kuvassa) kolme singleä menestyivät varsin hyvin. Hittipotentiaalin vainuavan Saracenon ensimmäinen single tuottajana, Dorsey Burnetten ”(There Was a) Tall Oak Tree”, nousikin singlelistan 23. sijalle alkuvuodesta 1960. Ennen Ventures-tuottajaksi siirtymistään Saraceno keräsi kokemusta instrumentaalirockin parissa tuottamalla mm. The Markettsin, The Routersin ja The Frogmenin levyjä. Visionäärisen Saracenon idea Venturesin suhteen oli tuottaa yksittäisistä kappaleista koostuneiden albumien sijasta teemalevyjä (mod, go-go, agentti, psykedelia…), joissa koukkuina sen hetken kuumimpia hittejä instrumentaaleina sekä Venturesin omia sävellyksiä. Saraceno jatkoi Ventures-pestin jälkeen Liberty Recordsin tuottajana 70-luvun alkuun ja siirtyi sen jälkeen itsenäiseksi säveltäjäksi ja sanoittajaksi.

THE McCOY

Don Wilsonin äidin, Josie Wilsonin (hänestä lisää seuraavassa Ventures Specialissa) perustama Blue Horizonin julkaisi helmikuussa 1960 Venturesin ensimmäisen singlen, jonka A-puolelta löytyy Bob Boglen ja Don Wilsonin säveltämä ja jälkimmäisen laulama ”The Real McCoy ”. Single jäi yhtyeen alkuperäisen rumpalin, George Babbitt´n viimeiseksi, sillä ala-ikäisenä häntä ei voitu ottaa mukaan yökerho- ja ravintolakeikoille. Babbitt loi kuitenkin menestyksellisen uran Yhdysvaltain ilmavoimissa kohoten neljän tähden kenraaliksi. Myöhemmin samana vuonna Ventures solmi levytyssopimuksen seattlelaisen Dolton Recordsin kanssa ja kappale äänitettiin uudelleen instrumentaalina nimellä ”The McCoy” ja julkaistiin heinäkuussa 1960 ”Walk Don´t Run” -menestyssinglen uusintapainoksen B-puolella.

DRIVING GUITARS

Dolton Recordsin tammikuussa 1962 julkaisema ”Twist with the Ventures” kohosi Billboardin valtakunnallisen albumilistan sijalle 24. Babbitt´n jälkeen Venturesin rumpalin paikalle yhden singlen (Walk Don´t Run) ajaksi istahtanut Skip Moore valitsi mieluummin bensa-asema-yrittäjyyden kuin muusikon uran. Tilalle palkattiin Howie Johnson, joka soitti neljällä ensimmäisellä LP-levyllä ja puolet tammikuussa 1962 julkaistun ja albumilistan 24. sijalle nousseen ”Twist with the Venturesin” raidoista, kuten avauskappaleen ”Driving Guitars”.

THE BAT

Tammikuussa 1964 julkaistu ”(The) Ventures in Space” oli monella tapaa innovatiivinen instrumentaalialbumi, jossa käytettiin monia aikansa tuoreimpia efektejä. Lisäksi yhtye käytti tuolloin ensimmäistä kertaa (myöhemmin leimallisia) Mosrite-kitaroita. Levy nousi albumilistan 27. sijalle ja on äänestetty usein Venturesin parhaaksi albumiksi. Kappalepoiminta ”The Bat” ei edusta yhtyeen omia sävellyksiä vaan on mm. David O. Seltznickille töitä tehneen elokuvasäveltäjä Lou Forbesin käsialaa.

WALK DON´T RUN ´64

Venturesin ensimmäinen menestyskappale “Walk Don´t Run” oli myös yhtyeen ensimmäisen albumin nimi, mutta kannessa hauskoissa asennoissa näkyvät miehet olivat puolestaan Doltonin henkilökuntaa, jotka saivat kiireisen aikataulun takia toimia mannekiineina itse yhtyeen oltua kiertueella. Kuvan asetelma lavastettiin uudestaan oikean Ventures-miehistön kanssa lokakuussa 1964 julkaistun ja albumilistan 17. sijalle kivunneen ”Walk Don´t Run, Vol.2:n” kanteen. Myös nimikappale löytyy levyltä päivitettynä versiona ”Walk Don´t Run ´64”. Kappale on alun perin jazzkitaristi Johnny Smithin sävellys ja levytys vuodelta 1954, joskin Venturesin vuoden 1960 versio on enemmän velkaa kantrikitaristi Chet Atkinsin 1957 levyttämälle tulkinnalle.

JOKER´S WILD

”Play the Batman Theme” -albumi julkaistiin maaliskuussa 1966 ja se nousi albumilistan 42. sijalle. Levy sisältää ”Batman Themen” lisäksi suosittujen agenttisarjojen, kuten ”Get Smartin” ja ”Man from Unclen” tunnuskappaleet, sekä ”Secret Agent Man” -hitin, mutta suurin osa kappaleista on silti Venturesin omia, levyn supersankari- ja agenttiteemaan sopivia sävellyksiä, kuten tyylinäytteeksi valitsemamme ”Joker´s Wild”.

THE HOUSE OF THE RISING SUN

Ventures konsertoi ensimmäistä kertaa Japanissa 1962, ja tuli tuolloin aloittaneeksi (tai ainakin edesauttaneeksi) instrumentaalirock-boomin syntymistä maassa. 60-luvun kuluessa Venturesista kasvoi Japanissa jopa The Beatlesia suositumpi yhtye ja heidän levyjään myytiin miljoonia. Vuonna 1965 äänitetyn Japanin kiertueen ohjelmistosta nappasimme kuunneltavaksi Venturesin tulkinnan yhdysvaltalaisesta kansanlaulusta ”The House of the Rising Sun”.

MAX A GO GO

Suuresta suosiosta Japanissa nauttinut (ja yhä edelleen nauttiva) Ventures levytti myös japanilaisten artistien ja yhtyeiden kappaleita. Eräs näistä oli Ichiro Arakin lauluhitti ”Max a Go Go”, josta Ventures teki oman version 1968 ilmestyneelle ”Pops in Japan no.2” -albumille. Levyä myytiin ainoastaan Japanissa, emmekä onnistuneet löytämään tietoa sen listasijoituksesta, mutta se oli varmasti korkea!

SURF RIDER

”Surf Rider” lienee eräs Nokie Edwardsin tunnetuimpia sävellyksiä ja se julkaistiin ensimmäistä kertaa ”Spudnik” -nimisenä vuonna 1962, albumilistan 45. sijalle kohonneen ”Mashed Potatoes & Gravyn” päätösraitana. Helmikuussa 1963 The Lively Ones julkaisi kappaleen nuotista nuottiin kopioituna ”Surf Rider” -nimisenä ja siitä tuli suuri hitti Kaliforniassa. Edwards ei sanojensa mukaan alkuhämmennyksen jälkeen kuitenkaan tuntenut katkeruutta, sillä sai asiaankuuluvat rojaltit tililleen ja hänen nimensä mainittiin levyn etiketissä säveltäjänä. Ventures julkaisi kuitenkin kappaleen uudelleen, tällä kertaa ”Surf Rider” -nimisenä, toukokuussa 1963 ”Surfing” -albumilla, joka nousi albumilistan sijalle 30.

FUZZY AND WILD

Venturesin mod-teemainen albumi ”Wild Thing” julkaistiin syyskuussa 1966 ja se nousi parhaimmillaan Billboardin albumilistan 33. sijalle. Albumin nimi- ja avauskappaleena kuultavassa versiossa The Troggsin ”Wild Thing” -hitistä Don Wilson imitoi ”laulutulkinnassaan humoristisesti Peter Lorrea, mutta seuraavalla raidalla, väkevästi fuzzia viljelevässä, ”Fuzzy and Wildissa” on jo tosi kyseessä - Venturesia ruoheimmillaan, vai mitä!?