INSTRO A GOGO OSA 90 (6. kausi)

Viimekertaisen ohjelma-ajan käytimme päämäärättömään kruisailuun kaupungilla ja puhuimme yleisluontoisesti autoista popkulttuurissa ja hyvän tovin kruisailu-elokuvien kestävimmästä klassikosta eli American Graffitista. Tällä kertaa tarkoituksemme on siirtää keskustelu itse autoharrastukseen: mitä ovat hot rodit, mitä tarkoittaa drag racing, entä minkälaisissa tapahtumissa tämän kaltaiseen autoharrastukeen on mahdollisuus päästä tutustumaan?

Pää-äänenpaino annetaan silti edelleen musiikille ja ohjelman juontajapari Janne Örnberg ja Jussi Rouhiainen ovatkin valinneet takapenkille levylaukkuun kruisailuun sopivia levyjä. Tervetuloa kyytiin.

Hot rod, alkujaan nimitys on erään selityksen mukaan tullut varastetuista autoista; varastettu auto on hot eli ”kuuma”, ja rodiksi taas kutsuttiin kaikkia ajoneuvoja joissa oli moottori. Selitys hot rod -nimelle onkin, että se olisi tarkoittanut varastettua autoa, johon on vaihdettu eri moottori ja tekniikka sekä maalattu koko komeus uudella värillä. Nykyisin nimitys hot rod onneksi tarkoittaa jotakin aivan muuta, mutta yhteys tekniikan vaihdolle ja erikoismaalaukselle toimii edelleen, ainakin jos urbaani tarina nimen historiasta pitää paikkaansa. (Lainaus moottori.fi -sivustolta)

Drag racingin juuret ovat Yhdysvalloissa, missä nuoret miehet kilpailivat maanteillä ja kaupungeissa. 1930-luvulla kilpailu alkoi siirtyä maaseudulle, missä esimerkiksi kuivuneet järvet toimivat kisapaikkoina. Lajille alettiin luoda säännöstöä 1940-luvulla ja ensimmäinen pelkästään drag racingiä varten rakennettu rata avattiin vuonna 1950 Santa Anaan Kaliforniaan. Drag race -kilpailu on yksinkertainen kuvattava: kaksi autoa rinnakkaisilla radoilla kilpailee siitä, että kumpi pääsee nopeimmin lähdöstä maaliin. Normaalisti kiihdytyssuora on neljännesmailin.

Suomessa ensimmäiset kiihdytyskisat ajettiin 18.6.1975 Keimolan moottoriradalla. Nykyisin FHRA:n järjestämiä kiihdytyskisoja ajetaan kolmella radalla: Alastarolla, Kalajoella ja Pieksämäen Motoparkissa. Tänä vuonna vintage-ajoneuvoilla ajettavaa kisaa on mahdollisuus päästä seuraamaan myös D-Day! -tapahtumassa Oripään lentokentällä 28.7.

GENE VINCENT AND HIS BLUE CAPS

“Gene Vincent and his Blue Caps” -albumi oli virginialaisen samannimisen kokoonpanon toinen LP, joka ilmestyi maaliskuussa 1957. Alkuperäinen Blue Caps oli hajonnut jo edellisen vuoden kesäkuussa, mutta tuottajana toiminut Ken Nelson katsoi helpommaksi houkutella lokakuussa -56 äänitettävän levyn studiosessioon koplan vanhat kitaristit - Cliff Gallupin ja Willie Williamsin - kuin ajaa sisään uudet miehet. Tuohon aikaan Blue Capsin soolokitaristina toiminut Russell Wilaford ei siis soittanut ko. levyllä, eikä itse asiassa yhdessäkään yhtyeen levytyksessä. Hänen pestinsä päättyi Johnny Meeksin otettua paikan soolokitaristina em. albumin ilmestymisen aikaan. Wilaford esiintyi kuitenkin Blue Capsin riveissä joulukuussa 1956 ensi-iltansa saaneessa ”The Girl Can´t Help It” -musiikkielokuvassa. Tästä johtuen hänet on usein sotkettu Gallupin tai vastaavasti Meeksin kanssa. Levyltä poimitussa kruisalu-aiheisessa kappaleessa ”Cruisin`” pääsemme siis vielä nauttimaa Gallupin hienosta kitaroinnista.

THE ORIGINAL SURFARIS

Del-Fi Recordsille levyttänyttä The Original Surfarisia ei sovi sekoittaa samaan aikaan Dot Recordsille levyttäneeseen The Surfarisiin. Sekaannus on toki ymmärrettävää, sillä molemmat yhtyeet operoivat Kaliforniassa 60-luvun alussa. Itse asiassa etuliite ”Original” lisättiin yhtyeen nimeen oikeuden päätöksellä sekaannuksen välttämiseksi ”sen toisen” Surfarisin ponkaistua valtakunnallisille listoille ”Wipe Out” -hitillä tammikuussa 1963. Seuraavan vuoden tammikuussa julkaistu hot rod -aiheinen single ”Gum-dipped Slicks” jäi kuitenkin ”Original” etuliitteellä jatkaneen Surfarisin viimeiseksi levytykseksi yhtyeen hajottua seuraavan vuoden aikana.

THE RHYTHM-ADDICTS

Kentuckyn alueella 50-luvun lopulta 60-luvun alkuun operoineen rockabilly-yhtye The Rhythm-Addictsin levytetty tuotanto ei sisällä kuin kaksi singleä, joista toinen splitti, mutta tästä huolimatta ensimmäisen singlen A-puolelta löytyy teemamme sopiva instrumentaali, vuonna 1960 julkaistu ”Hot-Rod”.

THE PYRAMIDS

1961 perustetun kalifornialaisen surf-yhtye The Pyramidsin suurin hitti oli Billboardin singlelistan 18. sijalle maaliskuussa 1964 noussut ”Penetration”, joka jäikin koko surf rock scenen viimeiseksi suureksi myyntimenestykseksi. Ennen britti-invaasion aiheuttamaa tsunamia, joka tuli pyyhkimään vanhanaikaisiksi jääneet surf-combot listoilta, Pyramids ehti esiintyä vielä saman vuoden kesänä teineille suunnatussa ”Beach Bikini” -musiikkielokuvassa. Kyseissä elokuvassa he esittivät, enteellisesti Beatles-peruukit päässä, instrumentaalikappaleen ”Bikini Drag”, joka julkaistiin singlenä vasta vuonna 2000 Sundazed Recordsin toimesta. Seuraavana vuonna Pyramids yritti muuntautua uuden trendin mukaisesti lauluyhtyeeksi julkaisten yhden singlen, mutta laiha menestys sinetöi lopettamispäätöksen.

DICK DALE AND THE DEL-TONES

Kilpa-autoilua intohimoisesti harrastanut surf rockin isä Dick Dale teki kaksi hot rod -aiheista albumia (1963 ja -64), joista valitsimme näytteeksi jälkimmäisenä julkaistulta ”Mr. Eliminatorilta” dynaamista kitarointia sisältävän instrumentaalin ”The Victor”. Tuohon aikaan Del-Tonesin studiokokoonpanossa soitti Dalen itsensä lisäksi joukko Wreckin Crewin valioketjua: Jerry Cole ja Glen Campbell (rytmikitarat), Bruce Johnston (piano), Plas Johnson ja Jackie Kelso (saksofonit), Steve LaFever (basso) ja Earl Palmer (rummut).

DAVE MYERS AND HIS SURFTONES

Multi-instrumentalisti Dave Myers perusti The Surftonesin (jossa soitti kitaran lisäksi trumpettia ja saksofonia) Dick Dalen varhaisten surf-levytysten innoittamana. Kokoonpano perikin Dick Dale and The Del-Tonesin pestin Rendezvous Ballroomin house bandinä Dalen siirryttyä isommille areenoille. Surftonesin aikakausi jäi kuitenkin lyhyeksi (1961-1964) Myersin seuratessa musiikkitrendejä lauletun materiaalin kautta The Dave Myers Effectin rouheaan instrumentaaliseen tulkintaan. Dave Myers and The Surftones ehti silti levyttää kolme singleä ja yhden LP:n. Kuunneltavaksi valitsimme kokoonpanon alkuvuodesta 1964 julkaistun singlen A-puolelta löytyvän vaihdelaatikko-ongelmista kertovan instrumentaalin ”Gear!”.

JACK BAYMOORE AND THE BANDITS

Vuonna 1997 perustettu ruotsalainen rockabilly-yhtye Jack Baymoore & The Bandits on jo vuosia viettänyt hiljaiseloa sen jäsenten keskityttyä kukin omiin bändikuvioihinsa. Baymoore bandiitteineen on siinä mielessä harvinainen autenttista rockabillyä esittävä yhtye, että se on menestynyt myös myyntilistoilla. 2003 ilmestynyt ”Let´s Drag” -albumi singahti Ruotsin virallisella listalla peräti 8. sijalle. Kyseiseltä albumilta poimimme, myös singlenä julkaistun, teemaamme sopivan kappaleen ”A V-8 Boogie”.