INSTRO A GOGO OSA 94 (7. kausi)

Olemme koko ohjelmasarjan ajan lupailleet kokonaista special jaksoa Frank Sinatrasta ja hänen johtamastaan Rat Packistä. Sinatra ja viihdetaiteilijoista koostunut Rat Pack edusti todellista glamouria ja jet set -elämäntapaa, josta tavalliset kansalaiset saivat toki osansa äänilevyjen ja ryhmän yhdessä ja erikseen tekemien elokuvien kautta, sekä tietenkin aikakausilehtien sivuilta.

Aina tyylikkäänä esiintyneet ratpackiläiset eivät silti olleet pelkästään kuvausten ja konserttien väliaikoina Las Vegasin pelipöytien äärellä viihtynyt maskuliinin ryyppyryhmä, vaan kyseessä oli eräänlainen suljettu ja vaikutusvaltainen ammattijärjestö, johon oli vaikeampi päästä sisään kuin vapaamuurareihin. Kovien aikojen koettaessa he auttoivat jäseniään ja olivat jatkuvassa julistamattomassa sodassa showbisneksen tuottajaportaan kanssa. Ryhmän puheenjohtajana toiminut Sinatra koki myös velvollisuudekseen ylietuoikeutettuna auttaa syrjittyjä ja hätää kärsiviä. Hän organisoi lukuisia hyväntekeväisyyskonsertteja ympäri maailmaa ja lahjoitti niiden tulot erinäisille kansalaisoikeusjärjestöille. Tästä työstä hän sai kiitosta itse tohtori Martin Luther Kingiltä.

Mitään pyhimystä emme silti ole Sinatrasta tekemässä, sillä hänessä oli myös oikukas, kylmä ja väkivaltainen puolensa, josta varsinkin monet paparazzit saivat osansa. Joka tapauksessa Sinatra ja Rat Pack jätti lähtemättömän jälkensä popkulttuurin historiaan, ja tähän Rat Packin kultakauteen n.1960-1965 me aiomme nyt pureutua. Ohjelman juontajina toimii Jari Moberg ja Janne Örnberg.

Rat Pack muodostui pikkuhiljaa 50-luvun alussa Humphrey Bogartin ystäväpiiristä ja tuon nimen keksi hänen vaimonsa Lauren Bacall. Itse he eivät kuitenkaan käyttäneet tuota nimeä. Alkuperäiseen ryhmään kuuluivat Bogien ja Bacallin lisäksi mm. Frank Sinatra, David Niven, Judy Garland, Sid Luft, George Cukor, Katharine Hepburn, Spencer Tracy, Swifty Lazar ja Gary Grant. Tuolloin kyseessä oli lähinnä yhdessä viihtynyt ystäväporukka, joka tosin junaili toisilleen myös työtarjouksia. Bogartin kuoleman jälkeen 1957 Sinatra siirtyi klaanin puheenjohtajaksi ja kiinteä ydinryhmä vuosikymmenen loppuun tultua oli seuraavanlainen: Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis jr., Joey Bishop, Peter Lawford, Shirley MacLaine, Marilyn Monroe, Juliet Browse, Angie Dickinson ja Buddy Greco. Kuvassa Bacall, Bogart ja Monroe.

Myös karismaattisella ja uudistusmielisellä presidentti John F. Kennedyllä oli lämpimät välit Rat Packiin: hänen siskonsa, elokuvatuottaja ja -ohjaaja, Patricia oli naimisissa ryhmän keskeisen jäsenen, näyttelijä Peter Lawfordin kanssa. Koko Rat Pack kampanjoikin näkyvästi Kennedyn saamiseksi presidentiksi ja Sinatra toimi itseoikeutetusti tämän virkaanastujaisten seremoniamestarina tammikuussa 1961. Lisäksi kerrotaan, että Sinatralla oli oma yksityinen puhelinlinja Valkoiseen taloon. Myöhemmin presidentin veli, oikeusministeri Robert Kennedy, joutui pistämään kapuloita ystävyyden rattaisiin Sinatraa koskeneiden mafiakontaktiepäilyjen vuoksi.

Rat Packin välittömissä esiintymisissä viihtyi yleisön lisäksi taiteilijat itse. Sinatran kerrotaan ainoastaan kerran puuttuneen ystävänsä Dean Martinin alkoholinkäyttöön, mistä Dino tosiaankin järkyttyi: Mitä!? Onko minulta jäänyt kierros välistä? Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Martin oli kovan juomarin mainettaan maltillisempi alkoholinkäyttäjä ja grogilasi kuului usein pelkästään, intohimoisena golfaajana tunnetun herran julkisuuskuvaan.

Las Vegasia on kutsuttu usein myös Rat Packin kaupungiksi, jossa alkuperäiset ”pahat pojat”, Frank Sinatran johdolla viihtyivät niin esiintymislavoilla kuin kasinoiden asiakkaina. Vuonna 1960 valmistuneessa ”heist” -elokuvien klassikossa ”Ocean´s 11” (suom. Kovat kaverit) Danny Oceanin (Sinatra) vanhoista aseveljistään kokoama ryhmä putsaa yhden yön aikana viiden keskeisen kasinon kassakaapit: Flamingo, Desert Inn (lopetettu), Riviera, Sahara Hotels (nyk. SLS) ja Sands (nyk. The Venetian).

Rat Packin kanssa tehtyjen stand up -komiikkaa sisältäneiden konserttien ja kevyiden viihde-elokuvien lisäksi Sinatra oli ansioitunut myös vakavimmissa rooleissa. Sivuosa-Oscarin hän sai sitkeän sotamies Maggion roolista Fred Zinnemannin 1953 ohjaamassa elokuvassa ”From Here to Eternity” (suom. Täältä ikuisuuteen). Bafta- sekä Oscar-ehdokkuus parhaasta miespääosasta tuli puolestaan huumekoukussa kipuilevan muusikon roolista Otto Premingerin draamaelokuvassa ”The Man with the Golden Arm” (suom. Kultainen käsivarsi) 1955. Sinatran 60-luvun elokuvista on ehdottomasti mainittava John Frankenheimerin ohjaama ”The Mandchurian Candidate” (1962), kylmän sodan vainoharhaiseen ilmapiiriin sijoittuva trilleri, joka oli Suomessa kielletty aina vuoteen 1989 saakka. Monet kriitikot pitävät elokuvaa Sinatran parhaana ja itse asiassa yhtenä kaikkien aikojen parhaana jännärinä. Elokuvassa Sinatran kanssa esiintynyt Laurence Harvey (kuvassa Frankin kanssa) kertoi myöhemmin oppineensa näyttelemisestä enemmän Sinatralta kuin keneltäkään muulta.

Dean Martin oli tehnyt vuosina 1949-1956 Jerry Lewisin kanssa peräti 16 kepeää menestyskomediaa, mutta halusi tulla huomioiduksi myös vakavana näyttelijänä. Nahanluominen suosittuna yökerhoesiintyjänä ja komedianäyttelijänä ei ollut kuitenkaan helppoa, mutta lopulta hänen onnistui päästä Marlon Brandon ja Montgomery Cliftin rinnalle sotadraamaelokuvaan ”The Young Lions” (suom. Nuoret leijonat) 1958 (Martin kuvassa). Martinin roolisuoritusta on myöhemmin kehuttu yhdeksi 50-luvun väkevimmäksi. Seuraavana vuonna Martin sai roolin Howard Hawksin ohjaamasta lännenelokuvasta ”Rio Bravo”, jonka näyttävään näyttelijäkaartiin kuuluivat mm. John Wayne, Angie Dickinson ja Ricky Nelson. Tästä elokuvasta Martin sai tunnustusta sekä yleisöltä että kriitikoilta suorituskyvystään juopon apulaissheriffin Duden roolista. 60-luvun kepeiden ja suosittujen Rat Pack- ja Matt Helm -elokuvien jälkeen Martinin onnistui vielä kerran vakuuttaa vakavassa roolissa James Stewartin rinnalla lännenelokuvassa ”Bandolero!” 1968.

FRANK SINATRA

”Strangers in the Night” on Bert Kempfertin säveltämä instrumentaalikappale vuoden 1966 jännityskomediaelokuvasta ”A Man Could Get Killed”. Tunnetuksi laulun teki kuitenkin Frank Sinatra (1915-1998) Charles Singletonin ja Eddie Snyderin sanoittamana samana vuonna. Sinatran levytys nousi listaykköseksi Yhdysvalloissa ja Englannissa, ja se palkittiin peräti viidellä Grammy-palkinnolla. Sinatran luottopakki Nelson Riddlen sovituksen ja orkestraation lisäksi levytyksessä käytettiin myös maineikkaan Wrecking Crew -sessioryhmän muusikoita, kuten mm. Hal Blainea rummuissa ja Glen Campbellia kitarassa. Suomeksi kappaleen levytti Marton Garam heti samana vuonna.

FRANK SINATRA

Englantilaisen Tony Hatchin säveltämä ja niin ikään englantilaisen Petula Clarkin levyttämä ”Downtown” oli iso kansainvälinen hitti 1964. Frank Sinatra teki oman versionsa ”Strangers in the Night” –albumilleen 1966, joka äänitettiin paria kuukautta myöhemmin, kun listaykköseksi singlenä noussut nimikappale. Itse albumi nousi myös listaykköseksi ja se huomioitiin kahdella Grammy-palkinnolla seuraavana vuonna. Suomeksi kappaleen levytti Danny 1965 Kari Tuomisaaren sanoituksena ”Kauan”.

DEAN MARTIN

”Quien Sera” on alun perin meksikolaisen Pablo Beltrán Ruizin levyttämä hypnoottinen bolero-mambo-kappale vuodelta 1953. Seuraavana vuonna Dean Martin (1917-1995) levytti sen Dick Stabilen orkesterin kanssa Norman Gimblen englanninkielisellä sanoituksella. Martinin ”Sway” nousi Yhdysvaltojen listalla 15. sijalle, mutta Englannissa se kohosi peräti 6. sijalle. Suomeksi kappaleen levytti ensimmäistä kertaa Sacy Sand 1953 ja seuraavana vuonna itse Olavi Virta.

SAMMY DAVIS JR.

Yökerholaulajana 40-luvun lopulla uransa aloittanut Sammy Davis Jr. (1925-1990) esiintyi myös monissa elokuvissa ja Broadway-musikaaleissa. Hänen menestyskautensa katsotaan sijoittuneen 50- ja 60-luvuille, jolloin hän vaikutti Rat Packin yhtenä keskeisimpänä jäsenenä. Davisin ura jatkui kuitenkin tasaisena myös sen jälkeen levylaulajana sekä näyttelijänä televisiossa ja elokuvissa. 1976 hän levytti The Venturesin tunnetuksi tekemästä ”Hawaii Five-O:sta” lauletun version ”You Can Count on Me”.

FRANK & NANCY SINATRA

Folk-laulaja Carson Parks levytti säveltämänsä “Somethin´ Stupidin” 1966 duona vaimonsa Gaile Footen kanssa. Sinatra tykästyi kovasti lauluun ja hänen tyttärensä Nancyn tuottaja Lee Hazlewood ehdotti, että heidän pitäisi levyttää kappale isä ja tytär -duona. Sinatrojen levyn tuotti Jimmy Bowen ja sovituksen siihen teki Wreckin Crew -sessioryhmän Billy Strange. Muita ryhmän jäseniä tiedetään olleen mukana ainakin Al Casey kitarassa ja Hal Blaine rummuissa. Kappale nousi Yhdysvalloissa valtakunnallisen Billboardin top 100 -myyntilistan 1.sijalle. Suomeksi kappaleen levytti Jarkko ja Laura 1967 Juha Vainion sanoituksena ”Kuin pieni tyhmä”.

ROBERT MITCHUM

Rat Pack -laumassa Bogartin puheenjohtajuuskaudelta lähtien viihtynyt näyttelijä Robert Mitchum (1917-1997) nousi tähdeksi 40-luvun lopulla sotadraama ”The Story of G.I. Joen” (suom. Sotakirjeenvaihtaja) ja synkän film noir -klassikon ”Out of the Past” (suom. Varjot meinneisyydestä) myötä. Elokuvauran lisäksi hän levytti kolme albumia (1957, -67 ja -71), joista keskimmäiseltä, ”That Maniltä”, valitsimme kuunneltavaksi ”Sunny” -nimisen soulkappaleen, joka oli noussut suureksi hitiksi edellisenä vuonna sen säveltäjän Bobby Hebbin levytyksenä. Suomeksi kappaleen käänsi ja levytti Anki Lindqvist 1966.

FRANK SINATRA

”Garota de Ipanema” on jazzin ja mambon rakkaudenhedelmänä syntyneen bossa nova -musiikkityylin kuuluisimpia kappaleita, jonka sävelsi brasiliailainen Antonio Carlos Jobim vuonna 1962. Kappaleen portugalinkieliset sanat kirjoitti Vinícius de Moraes. Englanninkielisen käännösversion ”Girl from Ipanema” sanoitti Norman Gimbel. Maailmanmaineeseen laulu nousi Astrud ja João Gilberton ja Stan Getzin levytyksenä 1963. Tyylisuunnasta innostunut Frank Sinatra levytti laulun albumille ”Francis Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim” 1967 yhdessä bossa novan isän Jobimin kanssa. Suomeksi kappaleen on levyttänyt ensimmäisenä Laila Kinnunen 1964 nimellä ”Ipaneman tyttö”, jonka sanoitti Kari Tuomisaari.