INSTRO A GOGO OSA 95 (7. kausi)

Yhdysvaltalainen The Ventures on maailman eniten levyjä - yli 100 miljoonaa - myynyt instrumentaaliyhtye, jolla oli parhaimmillaan peräti viisi albumia yhtä aikaa albumilistan sadan myydyimmän joukossa, ja se pesee myyntiluvuissa niin Johnny Cashin ja The Doorsin kuin The Shadowsin. Venturesin kappaleet ovat kuuluneet ohjelmasarjamme soittolistasuosikkeihin, ja viime kaudella omistimme kokonaisen jakson (osa 87) tälle instrumentaalirock-järkäleelle. Jo silloin lupasimme, että asia ei jää tähän, ja tällä kertaa luvassa on The Ventures Special Vol.2. Ja jo tässä vaiheessa voimme luvata, että aihe ei tule kaluttua loppuun vielä tälläkään kertaa, joten viimeistään ensi kaudella on luvassa Vol.3.

Ohjelman aikana juontajamme Jari Moberg ja Janne Örnberg käyvät läpi lyhyen oppimäärän vuonna 1958 perustetun Venturesin historiaa ajanjaksolta 1961-1972, ja soittavat tietenkin loistavia ja ajattomia musiikkiesityksiä tuolta maan mainiolta yhtyeeltä.

Joulukuussa 1960 julkaistu ”Walk Don´t Run” -albumi singahti valtakunnallisen Billboardin listan 11. sijalle ja toi yhtyeelle ensimmäisen kolmesta kultalevystä. Kokoonpanoon kuuluivat tuolloin perustajat Bob Bogle ja Don Wilson sekä saman vuoden aikana mukaan liittyneet rumpali Howie Johnson ja kitaristi Nokie Edwards. Aiemmin Buck Owensin bändissä kitaraa soittanut Edwards soitti Venturesissa aluksi bassoa, mutta hyvin pian huomattiin, että Edwardsin kaltaisen virtuoosin taidot kyetään paremmin hyödyntämään soolokitarassa, joten alun perin soolokitaraa soittanut Bogle luovutti paikkansa jatkaen basistina. Omien sanojensa mukaan Edwards soitti Ventures-levytyksissä bassoa ainoastaan 6-7 kappaleessa, vaikka näyttäytyi promokuvissa vielä myöhemminkin basson varressa. Kuvassa Johnson, Wilson, Bogle ja Edwards edessä polvillaan.

Vuonna 1998 Venturesin 40-vuotisjuhlakonsertin yhteydessä nähtiin ”pieni” yllätys, kun Don Wilson spiikkasi yllättäen lavalle yhtyeen alkuperäisen rumpalin George T. Babbittin. Babbitt joutui luopumaan rumpalin pestistä yhtyeessä, koska ei voinut alaikäisenä esiintyä klubikeikoilla. Babbitt tuli myöhemmin menestymään Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa kohoten peräti neljän tähden kenraaliksi.

The Venturesin ja Edwardsin kitarasoundi ja pioneerityö muun muassa efektien kanssa on vaikuttanut lukuisiin muusikkoihin George Harrisonista Joe Walshin ja Beach Boysin kautta Gene Simmonsiin. Kun The Ventures nimettiin vuonna 2008 Rock and Roll Hall of Fameen, John Fogerty totesi esittelypuheessaan: ”Minulla on kunnia esitellä The Ventures - ja jokainen kitaristi maan päällä tietää mitä tarkoitan.”

Venturesin tunnetuin soolokitaristi Nole ”Nokie” Edwards kuoli 12.3.2018 lonkkaleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin 82-vuotiaana. Oklahomassa 1935 syntynyt Edwards aloitti kitaransoiton viisivuotiaana ja aloitti ammattimaiset esiintymisensä jo 12-vuotiaana. myöhemmin Edwardsin perhe muutti Washingtonin Tacomaan, jossa nuori Nokie tienasi säännöllisillä esiintymisillään erilaisissa tapahtumissa ja tanssiaisissa. Oheinen You Tube-video on taltiointi lokakuulta 2015, jolloin Edwards esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla taustallaan The Charades. Bassoa esityksessä soittaa Brian Locking, jonka historiaan kuuluvat jäsenyydet mm. Vince Taylorin Playboysissa, Marty Wilden Wildcatsissä, Krew Katsissä sekä tietenkin The Shadowsissa.

YELLOW JACKET

Lokakuussa 1961 julkaistu “The Colorful Ventures” oli yhtyeen neljäs albumi ja ensimmäinen teemalevy. Tällä albumilla kappaleet olivat nimensä mukaan jonkin värisiä, kuten esimerkiksi Nokie Edwardsin säveltämä ”Yellow Jacket”. Melko yksinkertainen, mutta toimiva sävellys kuului kiinteästi läpi 60-luvun myös keikkaohjelmistoon. Sinällään näppärä albumi ei kuitenkaan lukeudu yhtyeen suuriin menestyksiin, sillä se ei noussut Billboardin valtakunnallisella Top 100 -albumilistalla kuin häntäpäähän sijalle 94.

THE INTRUDER

Vuosi 1962 oli Venturesille kiireistä aikaa. Tuolloin yhtyeeltä julkaistiin peräti neljä täyspitkää albumia. Kaikilla näillä ei soittanut kuitenkaan yhtyeen perustajat Bob Bogle ja Don Wilson, sillä he viilettelivät ympäri Aasia promokiertueilla vaihtuvien taustamuusikoiden kanssa samaan aikaan, kun Nokie Edwards ja Mel Taylor äänittivät studiossa uutta Ventures-materiaalia David Gatesin (basso) ja Billy Strangen (kitara) kanssa. Yksi näistä studio-Venturesin levytyksistä oli loppuvuodesta 1962 ilmestynyt ”Going to the Ventures Dance Party!”, jolta nappasimme kuunteluun Strangen sävellyksen ”The Intruder”. Albumi ei ollut samanlainen myyntimenestys kuin aiemmin samana vuonna ilmestyneet kolme muuta, sen noustessa korkeimmillaan vain 93. sijalle.

THE LONELY SEA

Toukokuussa 1963 julkaistu ”Surfing” nousi Billboardin albumilistan 30. sijalle ja vastaavan Cashboxin listalla peräti kymmenenneksi. Nimestään huolimatta albumi ei sisällä covereita aikansa surf-hiteistä vaan pääasiassa Venturesin omia sävellyksiä. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö yhtye olisi tehnyt omia surf-kappaleita. Päinvastoin, levyltä löytyy mm. Nokie Edwardsin ehkäpä tunnetuin sävellys ”Surf Rider”. Kappaleen kuuntelimme jo edellisessä Ventures Specialissa, joten tällä kertaa valitsimme soitettavaksi Don Wilsonin säveltämän seesteisen ja kauniin, Hawaii-sävytteisen ”The Lonely Sean”.

EXPLORATION IN TERROR

Tammikuussa 1964 julkaistu ”(The) Ventures in Space” oli monella tapaa innovatiivinen instrumentaalialbumi, jossa käytettiin monia aikansa tuoreimpia efektejä. Lisäksi yhtye käytti tuolloin ensimmäistä kertaa (myöhemmin leimallisia) Mosrite-kitaroita. Usein Venturesin parhaaksi albumiksi äänestetty ”In Space” nousi Billboardin albumilistan 27. sijalle ja Cashboxin vastaavalla 13. sijalle. Kappalepoiminta ”Exploration in Terror” edustaa yhtyeen omaa sävellystuotantoa.

THE SWINGIN´ CREEPER

Toimituksemme Ventures-suosikkeihin lukeutuva “A Go-Go” -albumi julkaistiin syksyllä 1965 ja se pinkaisi Billboardin listalla 16. sijalla ja Cashbox listalla neljää pykälää korkeammalle. Albumi ei ole suosikkimme pelkästään nimensä takia, vaan se on sitä lennokkuutensa vuoksi. Vahvasti ajanhermoilla tehty levy onkin nimenomaan tanssijan asialla ja mikäpä sen tyylikkäämpää jorausmusiikkia kuin yhtyeen omaan sävellystuotantoon lukeutuva, murealla fuzzilla ja urkumatolla kuorrutettu, ”The Swingin´ Creeper”, joka kahden ja puolen minuutin kestonsa aikana kasvaa riemastuttavasti hiipimällä hulluuteen.

HOT LINE

”Play the Batman Theme” -albumi julkaistiin maaliskuussa 1966 ja se nousi Billboardin albumilistan 42. sijalle. ja Casboxin listalla peräti 25. sijalle. Levy sisältää ”Batman Themen” lisäksi suosittujen agenttisarjojen, kuten ”Get Smartin” ja ”Man from Unclen” tunnuskappaleet, sekä ”Secret Agent Man” -hitin, mutta suurin osa kappaleista on silti Venturesin omia, levyn supersankari- ja agenttiteemaan sopivia sävellyksiä, kuten tyylinäytteeksi valitsemamme kiihkeä ”Hot Line”, joka henkii pirisevine puhelimineen kuumaa kylmän sodan henkeä.

VIBRATIONS

Kesällä 1967, ”Super Psychedelic” -albumin julkaisun aikoihin, Ventures ei ollut enää samanlainen hittikone kuin mitä se oli ollut vielä hetki sitten. Yhtye seurasi kuitenkin tiiviisti aikansa trendikkäimpiä soundeja ja sovelsi niitä omaan tyyliinsä. Uusimpien (mm. Beatlesin, Monkeesin ja Turtlesin) hittien instrumentaalitulkintoja enemmän albumi painottui omiin sävellyksiin, joista super psykedeelisiä sävyjä pulppuava ”Vibrations”ei ole niistä vähäisin. Vaikka Ventures siis oli jo hittien tekijänä laskusuhdanteinen, ponnisti levy silti vielä Billboardin albumilistalla 69. sijalle ja Cashboxin vastaavalla peräti 50. sijalle.

MANCHURIAN BEAT

Ventures konsertoi ensimmäistä kertaa Japanissa 1962, ja tuli tuolloin aloittaneeksi (tai ainakin edesauttaneeksi) instrumentaalirockboomin, tai japanilaisittain elekiboomin, syntymistä maassa. 60-luvun loppua kohden suosio kotimaassa oli kääntynyt laskuun, mutta Japanissa kävi päinvastoin. Vuosikymmenen kuluessa Venturesista kasvoi nousevan auringon maassa jopa The Beatlesia suositumpi ja heidän levyjään myytiin miljoonia. 60-luvun loppupuolella Ventures julkaisi useita levyjä, sekä singlejä että albumeja, pelkästään Japanin markkinoille. Yksi näistä suurista menestyksistä oli Venäjän keisarillisen armeijan sotilaskapellimestari J. A. Schatrowin säveltämä kaunis valssi ”Na sopkah Mantšžurii”, joka kääntyi Venturesin käsittelyssä 1971 mehukkaaksi instrumentaalibeatiksi, ”Manchurian Beat”. Tässä vaiheessa (vuodesta 1968 lähtien) Jerry McGee oli korvannut Edwardsin soolokitarassa.

THEME FROM SHAFT

Richard Roundtreen tähdittämä kivikova dekkarileffa ”Shaft” aloitti ilmestyessään 1971 blaxploitaatio-elokuvien menestyskauden Yhdysvalloissa. Isaac Hayesin elokuvaan tekemä tunnari ”Theme from Shaft” nousi R&B -myyntitilastojen ykköseksi sekä singlenä että soundtrack-albumina ja palkittiin Grammyllä seuraavana vuonna. Alkuvuodesta 1972 Ventures julkaisi oman versionsa kappaleesta samannimisellä albumilla. Nimestä huolimatta levyn muut kappaleet eivät liittyneet Hayesin soundtrackiin vaan olivat funk/soul -linjan mukaisia, puoliksi omia ja puoliksi mm. Cat Stevens, Spencer Davis Group ja Cher -lainoja. Mielenkiintoisen ja hyvin ajanhermoilla olleen albumin listasijoitus oli silti onneton sen kivutessa hädin tuskin Billboardin Top 200:aan sijalle 195. ”Theme from Shaft” olikin Venturesin toiseksi viimeinen listasijoitus Yhdysvalloissa.